Pesäpallon sopupeliskandaali oli tapahtumasarja vuonna 1998, jolloin suuri joukko pesäpallon pelaajia, johtohenkilöitä, toimitsijoita ja edustajia tavoitteli taloudellista hyötyä sopimalla pesäpallo-ottelujen lopputuloksista ja lyömällä vetoa varmoista tuloksista. Poliisin käynnistämässä esitutkinnassa oli 460 henkilöä, joista valtaosalle ei tullut syytteitä. Langettavan tuomion sai kolmekymmentä ihmistä. Rangaistukset vaihtelivat sakoista ehdolliseen vankeuteen. Lisäksi tuomitut joutuivat maksamaan voittojaan takaisin Veikkaus Oy:lle.[1] Veikkaus Oy:n arvio tappioista oli noin 14 miljoonaa markkaa.
Viimeisten syytteiden käsittely alkoi Vantaan käräjäoikeudessa 25. lokakuuta 2005 yhdeksää miestä koskien.
Pesäpallon suosio laski huomattavan paljon tapauksen takia.
Aiemmin talkoovoimin maakuntatasolla harrastettu pesäpallo eli suosionsa kultakautta 1990-luvulla. Lajista pyrittiin tekemään täsmätuotetta eli brändiä, mikä oli kuitenkin monelle urheiluvaikuttajalle vieras ajatus. Pesäpallo hyväksyttiin Veikkauksen vedonlyöntilistoille, ja laji sai laajaa julkisuutta television kautta. Pesäpallohuuma houkutteli apajille myös sponsoreita, ja etenkin vuosina 1996 ja 1997 lajia oltiin viemässä suurkaupunkeihin mainostulojen saamiseksi.[2][3]
Pesäpallo-ottelujen televisionnin myötä pelin sääntöjä muokattiin TV:n katsojille ystävällisemmiksi. Suurimpien kaupunkien valloitus jätettiin yhden valttikortin varaan, kun vuonna 1996 perustettiin hieman salamyhkäisesti Kaisaniemen Tiikerit -seura. Pesäpallon sääntöjä tuntemattomien liikemiesten mukaantulo nosti rahan perinteisen talkoohengen ja urheilullisten meriittien edelle. Veikkauksen kanssa tehtyyn vedonlyöntisopimukseen jääneet aukot houkuttelivat monien seurojen johtohenkilöitä ja pelaajia kiusaukseen.[2]
Pesäpalloilun musta torstai -nimitystä käytetään päivämäärästä 13. elokuuta 1998, jolloin sopupeliskandaali tuli ilmi ja tapahtumasarjan keskeisimmät ottelut pelattiin. Kyseisenä päivänä MTV3 uutisoi Kymmenen uutisissa toimittaja Erkki Valtamäen tekemän jutun Seinäjoella 11. elokuuta pelatusta Seinäjoen Maila-Jussit – Kankaanpään Maila -ottelusta, jota toimittaja epäili niin sanotuksi sopupeliksi. Toimittaja epäili, että joukkueet olisivat sopineet pelin päättyväksi tasan. Jutun vakuudeksi Valtamäki oli haastatellut ottelussa 3-pesällä toiminutta aputuomaria, joka totesi pelin näyttäneen hieman oudolta.[4]
Valtion vedonlyöntiyhtiö Oy Veikkaus Ab:ssä yhtiön tietokoneet näyttivät 10. elokuuta lähtien pelipanosten kertyneen epätavallisesti tietyille yhdistelmille. Automaattinen varojärjestelmä sulki kaksi yhdistelmää 13. elokuuta kello 17.09 ja 17.11. Pelit päättyivät lopulta Veikkauksen kannalta epäedullisesti noin 10–14 miljoonan markan tappioon.
Veikkauksen kaupallinen johtaja Jussi Isotalo kutsui 14. elokuuta aamulla Superpesis Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Tolosen ja kilpailupäällikkö Arto Ojaniemen neuvotteluun Veikkauksen toimitiloihin, jossa Isotalon kerrotaan puhuneen tapahtumasta Pitkävedon historian suurimpana skandaalina.[5] Veikkaus teki Keskusrikospoliisille tutkintapyynnön 21. elokuuta.[6] Esitutkinnan aikana poliisi kuulusteli 561 henkilöä, ja pidätettynä oli 49 henkilöä.[7]
Suomen Pesäpalloliitto langetti heinäkuun alussa 1999 kaikkiaan 68 sopupeleihin sekaantuneelle pelaajalle, valmentajalle ja huoltajalle peli- ja toimitsijakiellon. Valtaosa kielloista oli kymmenen ottelun pituisia.[8] Jutun syyteharkinta valmistui 25. huhtikuuta 2000, jolloin kaikkiaan 21 Superpesis-joukkueiden jäsentä vastaan nostettiin syytteet. Rikosnimikkeinä olivat törkeä petos, petos ja avunanto petokseen.[9] Syytteeseen asetetuista pelaajia oli 12, pelinjohtajia seitsemän ja muita seuraihmisiä kaksi.[10]
Sopupeliskandaalin käsittely alkoi Vantaan käräjäoikeudessa marraskuussa 2000. Jutun syyttäjänä toimi kihlakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto. Käräjäoikeus antoi päätöksensä 4. kesäkuuta 2001. Oikeus hylkäsi Veikkauksen 9,4 miljoonan markan vahingonkorvausvaatimuksen, koska Veikkaus ei pystynyt osoittamaan, olivatko syytetyt tehneet petoksensa yhdessä. Sen sijaan syytetyt tuomittiin maksamaan Pitkävedossa voittamansa rahat Veikkaukselle sekä korvaamaan yhteisvastuullisesti Veikkauksen 520 000 markan oikeudenkäyntikulut.[11][12]
Jutun pääkäsittelyn alkaessa syytettyjen puolustus väitti, että Veikkauksella olisi ollut varmaa tietoa mahdollisista sovituista otteluista ennen kohuttua kierrosta. Puolustuksen mukaan Veikkaus oli syyllistynyt huolimattomuuteen jättäessään sulkematta kyseiset kohteet. Elokuussa 1998 Veikkauksen toimitusjohtajana toiminut ja sittemmin tehtävästä irtisanottu Matti Ahde kiisti väitteet ollessaan kuultavana oikeudessa.[13]
Osa tuomituista ilmoitti heti valittavansa hovioikeuteen.[11] Helsingin hovioikeus aloitti sopupelijutun käsittelyn 8. lokakuuta 2002. Syyttäjä Ari-Pekka Koivisto vaati tuomioiden koventamista 13 syytetyn osalta.[12] Hovioikeus piti 6. helmikuuta 2003 antamallaan päätöksellä tuomiot pääosin ennallaan. Yhden syytetyn tuomio koveni sakoista neljän kuukauden ehdolliseksi vankeudeksi, koska hovioikeus katsoi hänen osaltaan petoksen törkeäksi. Hovioikeus katsoi rikosten olleen tahallisia ja suunnitelmallisia sekä vahingoittaneen pesäpalloa lajina, mutta otti lieventävänä seikkana huomioon tuomituille koituneet muut kielteiset seuraukset. Myös hovioikeus hylkäsi Veikkauksen esittämän vahingonkorvausvaatimuksen. Hovioikeuden mielestä Veikkauksen kohdevalinta ja kertoimenasettelu olivat houkutelleet rikokseen. [14][15]
Sopupelien paljastuttua Veikkaus poisti pesäpallon Pitkävedon pelilistoilta ja hyväksyi sen takaisin koko kauden laajuudessa vasta keväällä 2006.[7] Sopupeliskandaalin takia MTV3 lopetti pesäpallon televisioinnin kauden 1998 jälkeen. [16]
Osa tuomituista pelaajista lopetti uransa sopupelijupakkaan, mutta osa palasi takaisin kentille heille langetettujen kilpailukieltojen päätyttyä.[13] Vuoden 1999 Itä–Länsi-ottelun kokoonpanot menivät miltei kokonaan uusiksi, kun monien huippupelaajien oli todettu sekaantuneen sopupeleihin.[17]
Juvan Pallon toiminta ajautui sopupeliskandaalin seurauksena vaikeuksiin, ja seura lakkautettiin vuonna 2002. Marraskuussa 2019 sai ensiesityksensä seuran vaiheista kertova, Lotta-Kaisa Riistakosken käsikirjoittama ja ohjaama dokumenttielokuva Kunniakierros.[18]
Sopupeliskandaalin oikeuskäsittelyn päättymisen aikoihin helmikuussa 2003 suurin osa tuomituista pelaajista oli jo vetäytynyt Superpesiksestä. Mukana olivat tällöin vielä Petri Kaijansinkko Pattijoen Urheilijoiden kakkospelinjohtajana, Jani Petri Komulainen Sotkamon Jymyssä sekä vuoden 2003 aikana Kinnarin Pesiksessä paluun tehnyt Pasi Nurminen. Jari Torkkel toimi fysioterapeuttina Kinnarin Pesiksessä. Vuoden 2002 aikana uransa olivat lopettaneet Koskenkorvan Urheilijoiden pelinjohtaja Jari Alasmäki sekä pelaajat Jan Hautala ja Riku Kytösalmi. Sopupelijupakan vuonna 1999 työpöydälleen saanut Vantaan kihlakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto oli ennen hovioikeuden päätöstä siirtynyt valtakunnansyyttäjäksi.[15]
Oulun Lipon riveissä pelannut Kari Kallio, jolla ei ollut mitään osuutta sopupeleihin, sysäsi vuonna 2013 antamassaan haastattelussa osan vastuusta Veikkaukselle ja Superpesis Oy:lle. Kallio piti skandaalin perimmäisenä syynä Superpesiksen ahneutta, joka ”oli tuhota koko lajin”.[17]
Sopupeliskandaalin paljastanut toimittaja Erkki Valtamäki kertoi Ilkka-lehden haastattelussa vuonna 2018 saaneensa uhkaussoittoja tapauksen vuoksi. Eräs jutussa tuomittu oli yrittänyt estää Valtamäkeä todistamasta oikeudessa. Valtamäen mukaan sopupelijupakka oli johtanut muutamien hänen vanhojen ystävyyssuhteidensa katkeamiseen.[19] Elokuussa 1998 Juvan Pallossa pelannut Sami Joukainen kertoi omasta osuudestaan sopupeliskandaalissa vuonna 2019 ilmestyneessä elämäkerrassaan.[7]
11.08.1998 pelattu ottelu
13.08.1998 pelatut sovitut ottelut
Käräjäoikeudessa tuomitut osalliset:[25]
Muut rangaistukset: