Paul Ludwig Troost

Paul Ludwig Troost vuonna 1930.

Paul Ludwig Troost (17. elokuuta 1878 Elberfeld (nyk. osa Wuppertalia), Saksa – 21. maaliskuuta 1934 München, Saksa)[1] oli saksalainen arkkitehti. Hän oli Adolf Hitlerin suosikkiarkkitehti ennenaikaiseen kuolemaansa asti ja suunnitteli kansallissosialistiselle puolueelle useita edustusrakennuksia kotikaupunkiinsa Müncheniin. Myös Paul Troostin vaimo Gerdy Troost oli arkkitehti ja natsien kannattaja sekä Hitlerin ystävä.

Ura

Troost opiskeli Darmstadtin teknillisessä korkeakoulussa. Hän asettui vuonna 1903 Müncheniin, jossa hän työskenteli Martin Dülferin arkkitehtitoimistossa.[1] Troost halusi irtautua tuolloin muodissa olleesta koristeellisesta jugendtyylistä ja löysi lopulta omaksi tyylisuunnakseen pelkistetyn uusklassismin.[2] Hän saavutti 1920-luvulla mainetta sisustusarkkitehtina, erityisesti suunnittelemalla sisustuksia laivayhtiö Norddeutscher Lloydin luksusmatkustajalaivoihin, kuten S/S Bremen, S/S Europa ja S/S Columbus.[1][2] Hän suunnitteli myös huonekaluja, lamppuja ja mattoja.[1]

Troost liittyi kansallissosialistisen puolueen jäseneksi jo vuonna 1924. Hänen spartalaisen koruton arkkitehtuurinsa herätti puolueen johtajan Adolf Hitlerin mielenkiinnon vuonna 1930. Juuri Troostin on arveltu vaikuttaneen ratkaisevasti siihen, että Hitler valitsi tämän jälkeen uusklassismin kansallissosialistisen arkkitehtuurin perustaksi. Aiemmin Hitler ei ollut osoittanut erityisempää kiinnostusta juuri tähän tyylisuuntaan. Troost oli Hitlerin lempiarkkitehti tammikuussa 1934 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Sen jälkeen führerin uudeksi suosikiksi kohosi nuori arkkitehti Albert Speer, joka oli toiminut Troostin yhdyshenkilönä tämän johtaessa syksyllä 1933 Berliinin valtakunnankanslian korjaustöitä.[2] Hitler ylisti Troostia estoitta ja vieraili usein tämän kanssa rakennustyömailla keskustelemassa arkkitehtuurista. Arkkitehdeilta, jotka arvostelivat Troostin teoksia, vietiin yleensä lupa osallistua julkisten rakennusten rakentamiseen.

Tunnetuimmat työt

Vuonna 1931 Hitler pyysi Troostia suunnittelemaan puolueen Münchenin keskustasta ostaman, vuonna 1830 valmistuneen niin sanotun Barlowin palatsin muutostyöt uudeksi puoluetoimistoksi, joka sai lempinimekseen Braunes Haus (”ruskea talo”). Troost sai suunnitella sen viereen Königsplatz-aukion itälaidalle usean monumentaalirakennuksen kokonaisuuden täydentämään aukion muiden sivujen 1800-luvulla valmistuneita kulttuurirakennuksia. Kokonaisuuteen kuului kaksi vuoden 1923 oluttupavallankaappauksessa surmansa saaneiden kansallissosialismin marttyyrien kunniatemppeliä (Ehrentempel) sekä niiden molemmin puolin sijoitetut kolmikerroksiset puolueen hallintorakennukset Führerbau ja Verwaltungsbau der NSDAP (nykyinen Haus der Kulturinstitute). Troost laati suunnitelman vuonna 1931, mutta vasta kansallissosialistien valtaannousu mahdollisti sen toteuttamisen ja hän ehti kuolla ennen sen valmistumista. Kunniatemppelit valmistuivat vuonna 1935 ja toimistorakennukset vuonna 1937. Yhdysvaltalaiset miehitysjoukot tuhosivat kunniatemppelit toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1947.[2]

Haus der Deutschen Kunst Münchenissä.

Troost suunnitteli Müncheniin suuren taidemuseon Haus der Deutschen Kunstin (”saksalaisen taiteen talo”), joka myös valmistui vasta hänen kuoltuaan vuonna 1937. Pitkän ja matalan rakennuksen pylväsrivillä varustettu julkisivu on kuin karumpi ja raskastekoisempi versio Berliinin vanhasta Altes Museumista.[2]

Eräs Troostin edustusarkkitehtuurin tunnuspiirteistä on neliskulmaisten, uurrettujen pylväiden käyttö julkisivuissa. Hän käytti tätä pylväsmallia kaikissa Königsplatzin rakennuksissa sekä Haus der Deutschen Kunstin pylväsrivin päätypylväissä. Albert Speer jatkoi saman pylvästyypin käyttöä puolueelle suunnittelemissaan julkisissa rakennuksissa.[2]

Lähteet

  • Louis L. Snyder: Encyclopedia of the Third Reich. Wordsworth Editions, 1998. ISBN 1-85326-684-1

Viitteet

  1. ↑ a b c d Troost, Paul Ludwig Bosls bayerische Biographie (1983), Bavarikon. Viitattu 9.4.2019.
  2. ↑ a b c d e f Eero Kuparinen: ”Tavoitteena loistava menneisyys – klassismi Hitlerin Saksassa”, s. 195–200, 203 teoksessa Kivettyneet ihanteet? Klassismin nousu maailmansotien välisessä Euroopassa (toim. Marja Härmänmaa & Timo Vihavainen). Atena, Jyväskylä 2000.

Aiheesta muualla

Strategi Solo vs Squad di Free Fire: Cara Menang Mudah!