Rabaneda y Cuervo syntyi Espanjan Baskimaassa vuonna 1934. Kenraali Francon hallitus teloitti hänen tasavaltalaisia kannattaneen eversti-isänsä Francisco Rabaneda Postigon[9]Espanjan sisällissodan aikana, ja viisivuotias poika kolmen sisaruksensa kanssa muutti Balenciagan päämallimestarina[10] (joittenkin lähteitten mukaan pääompelijattarena, Première Main)[11] toimineen äitinsä María Luisa Cuervo Fernándezin[9] kanssa Ranskaan vuonna 1939, jonne Cristobál Balenciaga siirsi muotitalonsa.[12]
Pakomatkallaan he olivat leirissä lähellä Guernican kylää, jonka saksalaiset pommittivat maan tasalle vuonna 1937. Francisco kasvoi kahden sisarensa ja veljensä kanssa Bretagnessa.[13]
Francisco (lempinimeltään Paco) kouluttautui vuosina 1951–1963 arkkitehdiksi École national superièure des Beaux-Artissa, jossa hän erikoistui teräsbetoniarkkitehtuuriin.[13] Hän ansaitsi samalla rahaa ja tuli tunnetuksi muotialalla aluksi nappien, laukkujen, asusteiden ja kirjontojen suunnittelijana,[14] joka teki yhteistyötä Christian Diorin, Pierre Cardinin, Givenchyn, Nina Riccin, Elsa Schiaparellin ja Balenciagan[9] kanssa sekä suunnitteli myös kenkiä Charles Jourdanille.[13] Useimmat muotitalot eivät olleet kuitenkaan kelpuuttaneet hänen suunnitelmiaan, hän muisteli haastattelussaan vuonna 2017.[1]
Hän työskenteli lähes 10 vuotta[11] myös teräsbetoniarkkitehtuuria suunnitelleen Auguste Perret'n toimistolle.[2]
Muotitalo
Vuonna 1966/1967[9] Rabaneda y Cuervo perusti oman muotitalon nimellä Paco Rabanne. Se tuli tunnetuksi erikoisten materiaalien, kuten muovin, paperin ja metallin runsaasta käytöstä. Ensimmäinen mallisto, jota kutsuttiin manifestiksi (Manifesto:"12 Unwearable Dresses in Contemporary Materials"[14] - Manifesti: 12 käyttökelvotonta asua moderneista materiaaleista)[12] ja jonka materiaaleina olivat lämpömuokattu muovi ja taottu metalli, esiteltiin Palais de Tokyossa[1] Pariisissa vuonna 1966.[4] Hän käytti ensimmäisenä muotisuunnittelijana näytöksessä musiikkia ja tummaihoisia malleja.[1] Näytöksen jälkeen Rabanne julisti järkyttyneelle ranskalaiselle lehdistölle: "Ketä kiinnostaa, jos kukaan ei voi käyttää asujani. Ne ovat julistuksia."[11]
Hän käytti asuissa myös kudottua turkista, yhteen liitettyjä nappeja, silmukoitua nahkaa ja taotusta alumiinista tehtyä neulosta.[3] Paco Rabannen futuristinen tyyli sai maailmanlaajuista huomiota hänen elokuvaan Barbarella (1968) Jane Fondalle tekemästään puvustuksesta.[15] Hän suunnitteli yhdessä Julie Harrisin kanssa asuja James Bond filmiin Casino Royale vuonna 1966.[16]
Hän suunnitteli myös kertakäyttöisten, nailonilla vahvistetusta paperista valmistettujen hotellipyjamien ja mekkojen malliston, jota oli tarkoitus myydä automaateissa lentokentillä. Metallipaloista tehtyihin asuihin hän sai innoituksensa Ranskan kansallissankarittaren Jeanne d'Arcin haarniskasta. Metallipukujen ylle saamisessa ja poisriisumisessa tarvittiin yleensä työkaluja kuten pihtejä ja muovista valetut tiukat korsettiyläosat jouduttiin leikkaamaan auki, jotta ne saatiin riisuttua.[13]
Paco Rabannen parfyymituotanto sai alkunsa vuonna 1968 yhteistyössä katalonialaisen hajuvesi- ja muotikonserni[2] Puigin kanssa.[10] Ensimmäinen naisten tuoksu oli nimeltään Calendre (1969) ja miesten tuoksu Pour homme (1973). Vuonna 1979 lanseerattiin tuoksu Mētal, La Nuit (1985), XS (1993), Paco (1996), Ultraviolet (1999), Black XS (2005), Black XS pour Elle (2007) ja vuonna 2008 lanseerattu 1 Million, joka palkittiin parhaana miestentuoksuna sekä pakkauksensa ja mainoskampanjansa ansioista vuonna 2009[9] sekä Lady Million tulivat kuuluisiksi. Vuonna 1976 Paco Rabanne rakensi oman hajuvesitehtaan Ranskan Chartresiin.[4] Hän oli ensimmäisiä, joiden hajuvesiä myytiin verkossa jo 1990-luvun puolivälissä.[2]
Hän oli läheinen ystävä maanmiehensä Salvador Dalín kanssa, jonka edustama dadaismi ja surrealismi vaikuttivat häneen suuresti. Dalí kehuskeli ettei Espanjassa ollut muita neroja kuin hän itse ja Paco Rabanne.[16]Coco Chanel letkautti: "Rabanne ei ole muotisuunnittelija vaan metalliseppä".[14] Hänen metallilenkeistä valmistettuja asujaan on verrattu keskiaikaisiin rengashaarniskoihin.[17][14] Rabannen suunnittelemia asuja talletettiin vuonna 1968[9] Museum of Modern Artin eli MOMAn kokoelmiin New Yorkissa.[10]
Hän on sanonut:
"Kiellän ketään suunnittelemasta hattua, takkia tai mekkoa, jota ei ole ennen tehty ... Ainoa uusi alue muodissa on uusien materiaalien löytäminen."[16]
Paco Rabanne on palkittu muotisuunnittelustaan useita kertoja. Vuonna 1967 hän sai André Courrèges palkinnon.[1] Vuonna 1977 hän sai Aiguille d'Or (Kultainen neula) muotialan palkinnon.[18] Vuonna 1990 hän sai muotialan arvostetuimman Dé d'Or (Kultainen sormustin) palkinnon parhaasta vuoden 1990 kevät-kesä Haute couture kokoelmasta, joka jaettiin ensimmäisillä Kansainvälisillä muotifestivaaleilla Pariisissa.[10][19]
1990-luvulla Rabanne siirtyi käyttämään metallin sijaan pehmeämpiä materiaaleja kuten sofrina[20] ja amaretta[21] tekonahkaa.[10] Hän teki kuten muutkin pariisilaiset muotisuunnittelijat: valmistajille myönnettiin 140 lisenssiä, valmisvaatemallisto miehille lanseerattiin vuonna 1983 ja naisille vuonna 1990.[13]
Viimeiset vuodet
Paco Rabanne luovutti muotitalonsa espanjalaiselle Puig-muotikonsernille vuonna 1987,[13] lopetti muotisuunnittelun vuonna 1999[1] ja kaiken suunnittelutyön lopullisesti vuonna 2009. Hän kiinnostui erilaisista esoteerisistä filosofioista, kuten sielunvaelluksesta ja numerologiasta.[2] Hän oli valinnut muotitalonsa nimen numerologisin perustein, koska siinä oli 11 kirjainta.[13]
Hän aiheutti kohua väittämällä olevansa 75 000 - 78 000 vuotta vanha, murhanneensa Tutankhamonin, olleensa prostituoitu Ludvig XV:n aikana, tavanneensa Jeesuksen/Jumalan kolme kertaa sekä kohdanneensa ulkoavaruuden olioita ja oli vakuuttunut siitä että avaruusasema Mir tulee syöksymään maahan ja tuhoamaan Pariisin.[2] Hän kirjoitti näistä kokemuksistaan muistelmissaan Journey: From One Life to Another (1997).[13]
Hän lahjoitti pois suuren osan omaisuudestaan.[15] Paco Rabanne kuoli 88-vuotiaana haimasyöpään kotonaan[2] Portsallissa, Koillis-Bretagnessa.[22]
Perintö
Paco Rabannen vetäydyttyä muotitalostaan vuonna 1999, hänen valmisvaate -mallistonsa jäivät tauolle. Mallistojen valmistus aloitettiin uudelleen vuonna 2011 Manish Aroran luovassa ohjauksessa. Nykyinen pääsuunnittelija on Julien Dossena, joka otti tehtävän vastaan vuonna 2013.[13]
Galleria
Alumiinilevyistä tehty tunika, Paco Rabanne 1967.
Muovi- ja metallipaljeteista tehty uimapuku, Paco Rabanne 1967.
Alumiinilevyistä ja nahasta tehty jakku, Paco Rabanne 1967-1968
Metallirenkaista tehty mekko, Paco Rabanne 1971.
Painokuvioitu mekko, Paco Rabanne 1973.
Alumiini- ja muovirenkaista tehty asu, Paco Rabanne 1974.
Paco Rabannen 1 Million -kölninvesi, lanseerattu 2008
.jpg)
