Guernican pommitus oli siihen mennessä maailman suurin siviilikohteeseen tehty lentopommitus sekä myös yksi ensimmäisistä koko ilmasodankäynnin historiassa. Sen tarkoituksena oli kylvää kauhua tasavaltalaisten keskuuteen sekä toimia uuden sodankäyntistrategian ja asemateriaalin koekenttänä. Kyseessä oli suunnannäyttäjä vastaaville toisen maailmansodan pommituksille.[1]
Tapaus inspiroi myöhemmin lukuisia eri alojen taiteilijoita, joiden töistä parhaiten tunnetaan Pablo Picasson samana vuonna valmistunut maalaus Guernica.
Vuonna 1936 autonomisen aseman saanut Baskimaa oli sisällissodan aikana tasavaltalaisten puolella. Kenraali Francisco Francon johtamat kapinalliset tarvitsivat kuitenkin kipeästi sodankäyntiinsä alueen rautamalmia, terästeollisuutta ja telakoita. Maaliskuussa 1937 kenraali Emilio Mola esitti baskeille uhkavaatimuksen, jonka mukaan hän tuhoaa koko Biskajan maakunnan, ellei Baskimaan hallitus antaudu. Molalla oli käytössään 50 000 jalkaväen sotilasta sekä tukenaan Saksan ja Italian ilmavoimat. Baskit eivät kuitenkaan suostuneet antautumaan, ja saksalaiset pommikoneet alkoivat huhtikuussa everstiluutnantti Wolfram von Richthofenin käskystä tuhota pääkaupunkia Bilbaota ympäröiviä kyliä. Ne saivat myös käskyn tuhota Guernican ja Durangon kaupungit palopommeilla. Pommitusstrategia jatkui koko kevään ajan ja johti lopulta Bilbaon ja baskien antautumiseen 19. kesäkuuta 1937.[2]
Ilmahyökkäys
Guernican pommitukseen osallistui noin 25 Lufwaffen sekä Regia Aeronautican konetta, jotka operoivat Soriasta ja Burgosista parinkymmenen Messerschmitt- ja Fiat-hävittäjän saattamana.[3] Huhtikuun 26. päivä oli Guernicassa muiden maanantaipäivien tapaan vilkas markkinapäivä ja kaduilla liikkui tuhansia ihmisiä myös kaupungin ulkopuolisista kylistä. Ensimmäiset koneet iskivät kaupunkiin iltapäivällä puoli viiden aikaan ja koko pommitus oli ohitse kello 19.30. The Times -lehden sotakirjeenvaihtajan George Steerin mukaan se muodostui kolmesta aallosta; ensimmäisenä Guernicaan pudotettiin lentopommeja, jotka saivat asukkaat paniikkiin. Seuraavaksi iskivät hävittäjät, ajaen ihmiset konekivääritulella ryhmiksi erilaisiin suojapaikkoihin, jonka jälkeen kaupunkiin pudotettiin vielä palopommeja. Yhteensä pommeja oli noin 31 tonnia.[1]
Uhrit
Pommituksen seurauksena Guernican rakennuskannasta tuhoutui noin 75 prosenttia, ja myös loput kärsivät merkittäviä vaurioita. Guernican puolustus murtui, ja kahta päivää myöhemmin kansallismielisten joukot saivat Guernican haltuunsa käytännössä ilman vastarintaa. Baskimaan presidentin José Antonio Aguirren lausunnon mukaan Francon joukot kuitenkin surmasivat kaupunkiin saapuessaan summittaisesti sinne jääneitä siviilejä, mukaan lukien naisia ja lapsia.[1]
Francon johtamat kansallismieliset kiistivät koko pommituksen ja pyrkivät peittelemään sen tuhoja vuosikymmenten ajan. Myöskään sodan jälkeen natsi-Saksassa julkaistu Legion Condoria käsittelevä kirjallisuus ei mainitse Guernicaa. Toinen maailmansodan jälkeisessä Nürnbergin oikeudenkäynnissä Luftwaffen komentajana toiminut Hermann Göring kuitenkin myönsi saksalaisten testanneen uusia pommejaan Guernicassa.[1] 1960-luvun lopulla Francon diktatuurin virallinen historiakirjoitus puolestaan siirsi vastuun koko operaatiosta pelkästään saksalaisille.[2] Koska Guernican kaupunki joutui nopeasti kansallismielisten haltuun, ei uhrien tarkka määrä ole tiedossa, mutta arviot ovat yleensä vaihdelleet 200–1 700 kuolleen välillä. Suurimmat esitti paikalla ollut The Timesin kirjeenvaihtaja, jonka mukaan uhreja oli jopa 3 000–5 000. Baskimaan hallitus ilmoitti pommituksen jälkeen lukumääräksi 1 654. Asukkaita Guernicassa oli tuolloin noin 5 000.[1]
