Okaruusu (Rosa sherardii, syn. Rosa tomentosa subsp. sherardii[1]) on eurooppalainen ruusulaji. Suomessa se on harvinainen ja luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi[2]. Ahvenanmaalla laji on rauhoitettu.[3]
Ulkonäkö ja koko
Okaruusu on tavallisesti lyhyitä juurivesoja muodostava, pystyhkö, tiheähaarainen pensas. Oksat ovat pitkiä ja kaarevia. Se kasvaa 1–3 metriä korkeaksi. Varret ovat usein tyvestä polvekkeisia. Vankanpuoleiset ja pitkät piikit ovat suoria tai hieman käyriä. Nuorissa varsissa piikit ovat usein tiheässä. Lehtien korvakkeet ovat kapeakärkisiä, tavallisesti ulospäin käyriä. Lehdet ovat harmaanvihreitä kerrannaislehtiä. Teräväkärkiset lehdykät ovat soikeita, suippoja, tavallisesti toissahaisia ja pehmeäkarvaisia. Lehdet tuoksuvat hartsille. Punainen kukka on yksittäinen tai 2–6-kukkaisena huiskilona. Kukkaperä on 1–3 cm pitkä ja nystykarvainen. Verholehdet ovat liuskaisia. Okaruusu kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Kiulukat ovat 1,2–2 cm pitkiä, hieman pitkänomaisia ja joskus nystykarvaisia. Kiulukat kypsyvät syyskuussa, mutta säilyvät pitkään kovina.[4][5]
Okaruusu on hyvin muunteleva ja ilmeisesti risteymäsyntyinen. Suomessa kasvavista ruusulajeista okaruusu muistuttaa iharuusua (R. mollis). Iharuusun korvakkeet ovat kuitenkin pienempiä ja lehdykät tylppäkärkisiä.[5]
Levinneisyys
Okaruusu kasvaa ainoastaan Euroopassa. Sitä tavataan Skandinavian eteläosissa, Britteinsaarilla sekä paikoitellen Keski- ja Itä-Euroopassa lähinnä vuoristoseuduilla.[6] Suomessa okaruusua tavataan useilla paikoilla Ahvenanmaalla sekä muutamassa paikassa Varsinais-Suomen rannikolla. Osa lajin tunnetuista esiintymistä saattaa olla risteymiä tai viljelysperäisiä karkulaisia.[5]
Elinympäristö
Okaruusu on kalkinsuosija. Suomessa se kasvaa lehtoniityillä, laidunmailla, lehdoissa ja tienvierillä. Lajia uhkaa lähinnä kasvupaikkojen metsittyminen ja rakentaminen.[5]
Lähteet
- Kettunen, Taina: Okaruusu. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 228–229.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.
Viitteet
- ↑ Catalogue of Life: 2014 Annual Checklist
- ↑ Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Kemppainen, Eija & Uddström, Annika & Liukko, Ulla-Maija: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 199. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4974-0 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Ålands flora 2008, s. 57.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 247.
- ↑ a b c d Kettunen 1997, s. 228–229.
- ↑ Den virtuella floran: Luddros (Rosa sherardii) — Norra halvklotet Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 12.3.2018.
Aiheesta muualla
