Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Neil Tennant eli lapsuutensa Pohjois-Englannin Newcastle-upon-Tynessä. Hän kävi roomalaiskatolista yksityistä poikakoulua St. Cuthbert's Grammar Schoolia. Hänen kirjoittamansa kappaleet "This Must Be The Place I Waited Years To Leave" ja "It's a Sin" kertovat vuosista katolilaisessa koulussa ja siellä ylläpidetystä kovasta kurista. "It's a Sin" aiheutti kiistaa, koska se sisälsi epäsuoraa kritiikkiä roomalaiskatolilaista opetusta kohtaan.[2]
Newcastlesta Tennant muutti Lontooseen 1970-luvun alussa opiskellakseen historiaa. Kun Tennant valmistui, hän työskenteli lyhyen aikaa kustannusalalla, mm. toimittajana Yhdistyneen kuningaskunnan Marvel Comicsille.
Vuonna 1981 hän perusti Chris Lowen kanssa yhtyeen Pet Shop Boys (PSB),[1] joka on yhä aktiivinen.[3]
Vuonna 1982 hän liittyi teini-ikäisille suunnatun pop-lehti Smash Hitsin toimitukseen ja eteni lopulta lehden apulaispäätoimittajaksi. Tällöin hänellä oli mahdollisuus matkustaa Yhdysvaltoihin haastattelemaan The Policea. Tennant tapasi samalla matkalla New Yorkissa myös tuottaja Bobby Orlandon, jolle Tennant soitti yhtyeensä demoja. Orlando tuotti vuonna 1983 Pet Shop Boysin ensisinglen "West End Girls".[4]
Kun Pet Shop Boys oli tehnyt levytyssopimuksen EMI-yhtiön kanssa, Neil Tennant lopetti vuonna 1985 työt Smash Hits -lehdessä keskittyäkseen kokonaan musiikin tekemiseen.[5]
Neil Tennantin tunnistaa hänen persoonallisesta, korkeahkosta ja poikamaisesta laulu-äänestään, joka on säilynyt samankaltaisena läpi uran, ikääntymisestä huolimatta. Tennant ei ole koskaan pitänyt itseään erityisen taitavana laulajana. Hän pitää itseään mm. Bernard Sumnerin tasoisena ja -tapaisena laulajana, josta tuli olosuhteiden pakosta yhtyeensä solisti, kun tehtävään ei löydetty ketään muutakaan. Ennen ensimmäisiä levytyksiä ehdolla PSB-yhtyeen laulajaksi oli mm. Jimmy Sommerville, mutta tämä ei toteutunut.[6][7]
Tennant on toisinaan esiintynyt vierailevana artistina muiden levyillä. Hän sävelsi ja levytti muutamia kappaleita sekä esiintyi livenä Johnny Marrin ja Bernard Sumnerin perustaman Electronic-yhtyeen, kanssa. Electronicin ensialbumilla (1991) Neil lauloi kahdella kappaleella: "The Patience of a Saint" ja singlellä "Getting Away With It" sekä 1996 julkaistulla singlellä "Disappointed".
Vuonna 1992 Pet Shop Boys tuotti elokuvan The Crying Game soudtrackin. Tennant esiintyi taustalaulajana Boy Georgen esittämällä singlellä "The Crying Game", joka oli elokuvan tunnuskappale.
Vuonna 1995 Pet Shop Boys re-miksasi David Bowien singlen "Hallo Spaceboy", jolla Tennant lauloi kirjoittamansa säkeistöt.
Vuonna 1996 julkaistulla Tina Turnerin levyllä Wildest Dreams oli kappale "Confidential", jonka kirjoitti ja tuotti Pet Shop Boys. Tennant esittää taustalaulun.
Tennant oli mukana 1997 SuedenFilmstar-ep:n b-puolen kappaleilla "Rent" ja "Saturday Night", jotka tallennettiin livenäRoskilden festivaaleilla joilla sekä Suede että Pet Shop Boys esiintyivät.
Tennant kirjoitti yhteistyössä Robbie Williamsin kanssa singlen "No Regrets", jolla hän esiintyi myös taustalaulajana. Vuonna 2006 yhteistyö jatkui Williamsin kanssa albumilla Rudebox, jossa Tennantin ääntä kuultiin kappaleilla: "She´s Madonna" ja "We´re The Pet Shop Boys"
Skotlantilainen näyttelijä David McDonald otti Neil Tennantin mukaan taiteilijanimen David Tennant.
1980-luvulla Tennant ei puhunut seksuaalisuudestaan avoimesti, mutta pian Very-albumin julkaisun jälkeen 1993 Tennant kertoi brittiläisessä Attitude-lehdessä vuonna 1994 olevansa homoseksuaali.
Neil Tennant asui 1997 - 2012 Durhamin kreivikunnassa Pohjois-Englannissa omistamassaan Fawnleens Hall - kartanossa. 1600-1700 -luvuilta peräisin oleva kartano oli ollut aiemmin Durhamin piispojen käytössä.Taloon rakennettiin Pet Shop Boys -yhtyettä varten studio. Suuri osa yhtyeen 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alkupuolen julkaisuista sävellettiin tässä studiossa. Tennant omistaa kartanon yhä, mutta asuu nykyisin pääasiassa Lontoossa.
Vuonna 2018 Tennant julkaisi Faber & Faber -kustantamon kautta kirjan "One hundred lyrics and a poem 1979-2016" . Kirja sisältää 100 Tennantin PSB -yhtyeelle ja muille artisteille kirjoittamaa sanoitusta sekä yhden runon. Esipuheessa Tennant kertoo työstään kappaleiden sanoittajana: Hän aloitti kappaleiden sanoittamisen jo yhdeksänvuotiaana, ennen kuin osasi edes soittaa mitään soitinta. Osa myöhemmin julkaistuista kappaleista perustuu Tennantin jo 1970-luvulla kirjoittamiin teksteihin. Tennant kertoo saavansa sanoituksiinsa vaikutteita mm. historiasta, politiikasta ja kirjallisuudesta. Tennant pyrkii usein tuomaan esiin sanoituksissaan satiirisia seikkoja.[8]
Durhamin yliopisto nimitti vuonna 2022 Tennantin kirjallisuuden kunniatohtoriksi. Nimitysseremonia pidettiin Durhamin katedraalissa 31.3.2022. Nimityksen perusteluna oli hänen pitkä ja ansiokas uransa sanoittajana, säveltäjänä ja muusikkona.[11]
↑Heath Chris: Pet Shop Boys Literally / Annually: Neil Tennantin kommentit sanoituksista yhtyeen fanclub-lehdissä Literally 1995-2019 ja kirjoissa Annually 2020-. Pet Shop Boys Partnership UK, 1995-.
↑University of Durham: Neil Tennant Oration 31.3.2022. University of Durham. Viitattu 5.1.2024. (englanniksi)
