NIMH – rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa

NIMH – rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa
The Secret of NIMH
Elokuvan suomalainen VHS-kansi
Ohjaaja	Don Bluth
Käsikirjoittaja	Romaani: Robert C. O'Brien Käsikirjoitus: Don Bluth Will Finn Gary Goldman John Pomeroy
Tuottaja	Don Bluth Gary Goldman John Pomeroy
Säveltäjä	Jerry Goldsmith
Kuvaaja	Bill Butler
Leikkaaja	Jeffrey Patch
Pääosat	Derek Jacobi Elizabeth Hartman Arthur Malet
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	MGM United Artists Aurora Don Bluth Productions
Levittäjä	Mokép Netflix United Artists
Ensi-ilta	2. heinäkuuta 1982 25. joulukuuta 1982
Kesto	83 min
Alkuperäiskieli	Englanti
Budjetti	7 000 000 dollaria
Seuraaja	Secret of NIMH 2: Timmy pelastaa päivän
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

NIMH – rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa (engl. The Secret of NIMH) on vuonna 1982 ilmestynyt yhdysvaltalainen animoitu fantasiaseikkailuelokuva, joka perustuu palkittuun lasten fantasiaromaaniin Hiirirouva ja ruusupensaan viisaat. Elokuva on entisen Disney-animaattori Don Bluthin ensimmäinen kokopitkä elokuvaohjaus, joka jäi hänen perustamansa studion, Don Bluth Productionsin, ainoaksi. Elokuva löysi yleisönsä kotivideojulkaisuna, joka auttoi luomaan elokuvalle kulttimaineen.

Juoni

Leskeksi jäänyt peltohiiri rouva Brisby asuu lastensa kanssa sementtiharkossa maanviljelijä Fitzgibbonsin pellolla. Hän valmistelee perheensä muuttoa pellolta, sillä kyntötyöt lähestyvät, mutta Timothy-poikansa on sairastunut. Brisby lähtee herra Agesin, hänen edesmenneen miehensä Jonathanin ystävän luo. Herra Ages kertoo sairauden olevan keuhkokuumetta, antaa Brisbylle lääkettä ja määrää Timothyn vuodelepoon varoittaen, että hän kuolee ellei lepää kotoa vähintään kolme viikkoa. Kotiin palatessaan Brisby tapaa kömpelön mutta ystävällisen Jeremy-variksen, ja he molemmat pakenevat heidän täpärästi maanviljelijän Lohikäärme-kissalta.

Seuraavana päivänä maanviljelijä aloittaa yllättäen kyntötyöt. Vaikka Brisby onnistuu kiipeämään naapurinsa täti Päästäisen avustuksella liikkuvan traktorin moottoriin ja katkaisemalla polttoaineletkun, hän tietää, että ratkaisu on väliaikainen. Jeremy vie hänet tapaamaan Suurta Pöllöä, joka käskee hänen mennä tapaamaan maanviljelijän pihassa olevan ruusupensaan alla asuvia rottia ja kysymään neuvoa Nicodemukselta, rottien viisaalta ja mystiseltä johtajalta.

Brisby menee ruusupensaalle ja kohtaa aggressiivisen vartijarotan nimeltä Brutus, joka ajaa hänet pois. Herra Ages johdattaa Brisbyn portinvartijan ohi ruusupensaan alle, jossa hän ihmettelee rottien käyttämää teknologiaa ja sähkövirtaa. Brisby tapaa Justinin, ystävällisen vartioston kapteenin; Jennerin, häikäilemättömän ja vallanahneen Nicodemusta vastustavan rotan; ja lopulta itse Nicodemuksen. Nicodemukselta Brisby kuulee, että vuosia sitten hänen miehelleen, herra Agesille ja rotille tehtiin kokeita NIMHissä (National Institute of Mental Health, Mielenterveyden kansallinen instituutti). Kokeet kasvattivat heidän älykkyyttään, jonka turvin he pääsivät pakenemaan, sekä pidensivät heidän elinikäänsä ja hidastivat ikääntymistä. Rottien yhdyskunta on tosin riippuvainen ihmisistä, sillä he joutuvat varastamaan teknologiansa ja sähkönsä Fitzgibbonseilta. Rotat ovat luoneet "Suunnitelman", jossa he jättäisivät maatilan ja aloittaisivat uuden yhdyskunnan Okalaaksossa, jossa he voisivat elää itsenäisinä ja omavaraisina. Nicodemus antaa Brisbylle amuletin ja kertoo, että sen voima herää, kun sen käyttäjä on rohkea.

Koska rotat kunnioittavat Jonathania, he päättävät auttaa Brisbyä siirtämään hänen taloaan. Ensin heidän on huumattava Lohikäärme-kissa laittamalla unilääkettä sen ruokaan, jotta he voivat liikkua ulkona turvallisesti. Vain Brisby pystyy ryömimään Fitzgibbonsien kotiin johtavasta reiästä. Jonathan kuoli aikaisemman yrityksen aikana, kun Lohikäärme sai hänet, ja herra Ages mursi jalkansa toisella yrityksellä. Samana iltana Brisby saa unilääkkeen kissan ruokakuppiin, mutta Fitzgibbonsien poika Billy ottaa hänet kiinni. Hänet suljetaan vanhaan lintuhäkkiin, jossa Brisby kuulee maanviljelijä Fitzgibbonsin ja NIMHin välisen puhelinkeskustelun ja saa tietää, että NIMH tulee maatilalle tuhoamaan rotat seuraavana päivänä. Brisby pääsee pakoon häkistään ja lähtee varoittamaan rottia.

Rotat ovat rakentaneet nostolaitteiston, jolla he siirtävät Brisbyjen taloa, jonka sisällä hänen lapsensa vielä ovat. Jenner, joka haluaa rottien jäävän ruusupensaaseen, sabotoi nostolaitteen haluttoman apurinsa Sullivanin kanssa ja se romahtaa tappaen Nicodemuksen. Brisby saapuu paikalle ja yrittää vakuuttaa rotille NIMHin olevan tulossa ja käskee heitä lähtemään, mutta Jenner hyökkää hänen kimppuunsa ja yrittää varastaa amuletin. Sullivan varoittaa Justinia, joka rientää Brisbyn avuksi. Jenner haavoittaa Sullivania kuolettavasti ja kohtaa Justinin miekkataistelussa, joka päättyy, kun Sullivan tappaa Jennerin ennen omaa kuolemaansa.

Brisbyn talo alkaa upota mutaan, ja rotat eivät saa sitä vedetyksi ylös ja se uppoaa kokonaan. Brisbyn halu pelastaa lapsensa antaa amuletille voimaa, jota hän käyttää nostaakseen kotinsa ja lapsensa turvaan. Seuraavana aamuna rotat ovat lähteneet Justin uutena johtajanaan kohti Okalaaksoa, ja Timothy on alkanut toipua. Jeremy tapaa lopulta "neiti Oikean", toisen variksen, joka on yhtä kömpelö kuin hänkin, ja he lentävät yhdessä pois.

Rooleissa

Derek Jacobi	…	Nicodemus
Elizabeth Hartman	…	Rouva Brisby
Arthur Malet	…	Herra Ages
Dom DeLuise	…	Jeremy
Hermione Baddeley	…	Täti Päästäinen
Shannen Doherty	…	Teresa
Wil Wheaton	…	Martin
Jodi Hicks	…	Cynthia
Ian Fried	…	Timmy
John Carradine	…	Suuri Pöllö
Peter Strauss	…	Justin
Paul Shenar	…	Jenner
Tom Hatten	…	Maanviljelijä Fitzgibbons
Lucille Bliss	…	Rouva Fitzgibbons
Aldo Ray	…	Sullivan
Norbert Auerbach	…	Neuvoston jäsen 1
Dick Kleiner	…	Neuvoston jäsen 2
Charles Champlin	…	Neuvoston jäsen 3
Edie McClurg	…	Neiti Oikea
Joshua Lawrence	…	Billy Fitzgibbons

Tuotanto

Tausta

Don Bluth tutustui Hiirirouva ja ruusupensaan viisaat -kirjaan ensimmäistä kertaa 1970-luvun alussa, kun hän kuuli siitä eräältä Disney-studioiden käsikirjoitusryhmän jäseneltä. Väitetysti kirjan elokuvaoikeuksia olisi tarjottu Disneylle vuonna 1972, mutta että yhtiö olisi torjunut ne. Bluth kiinnostui tarinasta, ja hankki oikeudet kirjaan myöhemmin omalle studiolleen. Tuotantoyhtiö Aurora, jonka kanssa Don Bluth Productions tuotti elokuvan, antoi elokuvaa varten 7 miljoonan dollarin budjetin ja 30 kuukauden tuotantoaikataulun, jotka olivat molemmat huomattavasti vähemmän, mitä kokopitkissä Disneyn animaatioelokuvissa tuohon aikaan oli. Pienestä budjetista huolimatta NIMH oli aikanaan kallein muun kuin Disneyn tuottama animaatioelokuva.^[1]

Käsikirjoitus

Väitetysti kirjan muokkaamiseksi käsikirjoitukseksi olisi palkattu ensin käsikirjoittaja, mutta että lopputulokseen ei oltu tyytyväisiä. Don Bluth totesi myöhemmin, että vain animaattorit osaisivat parhaiten kirjoittaa animaatioelokuvan.^[1]

Yhden varhaisista tunnetuista käsikirjoitusluonnoksista kirjoitti Steven Barnes, joka elokuvan lopputeksteissä on merkitty luovaksi konsultiksi. Barnesin luonnos oli lähempänä alkuperäistä kirjaa, ja siinä tarina keskittyi enemmän rottiin ja heidän aikaansa NIMH:ssa kuten kirjassakin. Myöhemmissä versioissa tämä lyhennettiin takaumaksi ja rouva Brisby ja hänen ahdinkonsa nostettiin etualalle. Tässä varhaisessa käsikirjoituksessa oli myös mukana Isabella-niminen tyttörottahahmo, jota kuvaillaan "nuoreksi, söpöksi ja moottoriturpaiseksi rotaksi, joka on ihastunut Justiniin". Lopulta hahmo jätettiin pois ja suurin osa tämän dialogista siirrettiin Nicodemukselle. 2. heinäkuuta 1980 päivätty uusi käsikirjoitusluonnos, johon ei ollut nimetty tekijää, toi tarinan lähemmäksi lopullista elokuvaa. Siinä elokuva päättyy rottien salaperäiseen katoamiseen, mikä jättää elokuvan hahmot ja katsojat ihmettelemään, olivatko rotat olleet olemassa vai olivatko ne vain yksityiskohtaista harhaa.^[1]

Don Bluth jatkoi muutosten tekemistä tarinaan, ja hän teki myös lopullisen päätöksen keskittyä elokuvassa rouva Brisbyyn ja hänen lapsiinsa ja jättää rotat vähemmälle huomiolle. Huomattavimpana muutoksena kirjan tapahtumiin Bluth lisäsi elokuvaan mystisiä fantasiaelementtejä. Niistä ilmeisin oli rouva Brisbyn saama taika-amuletti, joka tarkoitettiin symboliksi hahmon sisäiselle voimalle; sen visuaaliseksi jatkeeksi, jota olisi vaikea muuten esittää elokuvassa. Samalla tavoin Nicodemus muutettiin taikavoimia omaavaksi velhoksi, millä pyrittiin luomaan arvoituksellisuutta hänen ja rottayhdyskunnan ympärille. Tarinan antagonisti Jennerin osuutta lisättiin elokuvassa. Kirjassa vain petturina mainitusta hahmosta tehtiin näkyvämpi paha vastavoima, millä haluttiin lisätä elokuvan dramatiikkaa. Muutos kirjaan oli myös, että Justin seuraa Nicodemusta rottien uutena johtajana, jotta hahmo saisi kokonaisen tarinakaaren ja kasvaisi ja muuttuisi elokuvan kuluessa. Ja toisin kuin kirjassa Justin ei pelasta rouva Brisbyä Fitzgibbonsin perheen lintuhäkistä, vaan hän pakenee itse pelastamaan lapsensa amuletilla ilman rottien apua. Tarkoituksena oli jälleen keskittyä kuvaamaan rouvan Brisbyn tarinaa, josta Bluth on todennut: "[elokuva] on oikeastaan tarina rouva Brisbystä ja hänen hädästään pelastaa lapsensa. Jos rotat pelastavat hänen lapsensa, hän ei ole kasvanut elokuvassa."^[1]

Bluthin lisäksi käsikirjoitusta olivat mukana tekemässä tuottajat Gary Goldman ja John Pomeroy sekä animaattori Will Finn. Kaikki neljä on merkitty elokuvassa käsikirjoittajiksi. Kuten 1970-luvun Disney-elokuvissa käsikirjoitusta ei tehty ehdottoman lopulliseksi, vaan elokuvaa työstettiin kohtaus kohtaukselta koko työryhmän kesken ja alustavia hahmotelmia viimeisteltiin lopullisiksi jaksoiksi yhdessä.^[1]

Roolijako

Don Bluth ja hänen työryhmänsä etsivät näyttelijöitä elokuvaan katsomalla elokuvia ja tv-sarjoja, ja monilla rooleihin valituista näyttelijöistä ei ollut ääninäyttelykokemusta. Dom DeLuise valittiin Jeremy-variksen ääneksi, kun Goldman, Pomeroy ja Bluth olivat sattumalta kukin nähneet hänet elokuvassa Lopun alku ja harkinneet häntä rooliin. Rouva Brisbyksi valittiin Elizabeth Hartman, joka tunnettiin parhaiten Oscar-palkitusta roolistaan elokuvassa Kosketus onneen. Nicodemusta valittiin esittämään brittinäyttelijä Derek Jacobi, jonka yhdysvaltalainen yleisö tunsi parhaiten minisarjasta Minä, Claudius. Peter Strauss, joka valittiin Justinin rooliin, tunnettiin minisarjasta Rikas, rakas, köyhä, varas. Suuren Pöllön ääneksi valittiin kauhuelokuvarooleista tunnettu John Carradine.^[1]

Ääniroolisuorituksilla oli vaikutusta lopulliseen elokuvaan. John Carradine sairasti nivelreumaa ja äänitystilanteessa hänen raihainen mutta ylväs olemuksensa vaikutti tapaan, jolla Suuren Pöllön liikkeet animoitiin. Dom DeLuisen improvisoitu dialogi ja komedinen ajoitus taas tekivät vaikutuksen Bluthiin ja työryhmään ja Jeremyn osuutta elokuvassa kasvatettiin vähäisestä sivuroolista yhdeksi avainhahmoista.^[1]

Tuotanto

Bluth halusi palauttaa NIMHin avulla piirretyt koko illan elokuvat animaation kulta-ajalle. Hän halusi keskittyä elokuvassa vahvaan tarinaan ja hahmoihin ja käyttää perinteisiä työläämpiä animaatiotekniikoita yksityiskohtaisen ja kylläisen piirrosjäljen aikaansaamiseksi. Bluth ratkaisi pienen budjetin rajoitteet organisoimalla studionsa niin, ettei aikaa kulusi hukkaan työntekijöiden odottelessa seuraavaa tehtävää. Animaattorit tekivät usein pitkiä työpäiviä ilman rahallista korvausta, joskin heille tarjottiin osinkoja elokuvan tuotoista, mikä ei ollut tavallista animaatioelokuvan tuotannossa. Tuotannon loppuvaiheessa jouduttiin työskentelemään kellon ympäri, jotta elokuva saataisiin valmiiksi määräaikaan mennessä. Tuottaja Goldmanin mukaan puolen vuoden ajan ennen elokuvan valmistumista tehtiin 110-tuntisia työviikkoja.^[1]

Elokuvassa käytettiin rotoskooppaus-tekniikkaa, jossa monia elokuvan esineitä kuvattiin filmille, josta animaattorit piirsivät ne animaatiokalvoille. Tämä mahdollisti esineiden realistisen liikkeen kuvaamisen. Esimerkiksi vene, jolla rouva Brisby matkustaa rottien kanssa maanalaisessa virrassa, rakennettiin Bluthin uima-altaaseen. Myös kohtaukseen, jossa rouva Brisby pakenee lintuhäkistä, kuvattiin aitoa lintuhäkkiä.^[1]

Tuotannon aikana leluvalmistaja Wham-O otti yhteyttä tuotantoyhtiö Auroraan ja ilmoitti, että alkuperäisen Frisby-nimen käyttäminen elokuvassa loukkaisi heidän valmistamansa Frisbee-heittokiekon tavaramerkkiä. Oikeustoimien välttämiseksi kirjassa käytetty päähenkilön nimi päätettiin vaihtaa Brisbyksi. Koska kaikki vuorosanat oli jo nauhoitettu, nimen vaihtaminen vaati näyttelijöiden kutsumisen uusintanauhoituksiin. Koska John Carradine ei ollut enää saatavilla, Suuren Pöllön repliikkeihin täytyi huolellisella äänileikkauksella korvata "f"-äänteet "b"-äänteillä, jotta hahmo puhuisi "Brisbystä" "Frisbyn" sijaan.^[1]

Elokuvan nimi päätettiin myös vaihtaa. Alun perin elokuvalla olisi ollut sama nimi kuin kirjalla, johon se perustui: Mrs. Frisby and the Rats of NIMH. Päähenkilön vaihdetun nimen lisäksi päätettiin luopua "rat"-sanasta elokuvan otsikossa, koska NIMH on oikeasti olemassa oleva instituutti, ja ihmisistä puhuttaessa sanalla on negatiivinen merkitys, jonka olisi voinut tulkita viittaavan NIMH:n työntekijöihin.^[1]

Musiikki

Musiikin elokuvaan sävelsi Oscar-palkittu Jerry Goldsmith ja sen esitti National Philharmonic Orchestra. NIMH oli Goldsmithin ensimmäinen sävellystyö animaatioelokuvaan, mikä oli merkittävä poikkeama hänen aikaisempiin teoksiinsa. Goldsmithin mukaan hän päätti lähestyä projektia lopulta kuin näytelmäelokuvaa ja käyttää samanlaisia laajennettuja teemoja ja rakenteellista kehittelyä. Työstä teki vaikean se, että Goldsmith joutui säveltämään musiikkia keskeneräisiin kohtauksiin. Hän kertoi haastattelussa: "Olin jatkuvasti puhelimessa heidän [elokuvantekijöiden] kanssaan. Minun kopioni [elokuvasta] oli mustavalkoinen ja heidän täytyi tuoda värillinen kopionsa luokseni, jotta voisin nähdä sen. He lisäsivät jatkuvasti kuvamateriaalia ja kysyin jatkuvasti 'Mitä tässä tapahtuu?'"^[1]

Lisäksi Goldsmith sävelsi elokuvaan laulun Flying Dreams, jonka sanoitti Paul Williams. Laulu esiintyy elokuvassa kaksi kertaa, ensin keskellä elokuvaa Sally Stevensin laulamana ja sitten lopputekstien aikana Paul Williamsin esittämänä.^[1]

Varèse Sarabande julkaisi elokuvan soundtrackin vinyylinä Isossa-Britanniassa vuonna 1982 ja Yhdysvalloissa vuotta myöhemmin.^[1] Vuonna 1986 soundtrack julkaistiin CD:nä. CD-painoksesta on saatavilla myös vuonna 1994 julkaistu uusintapainos, jossa kappaleiden järjestys on erilainen.^[2] Vuonna 2015 Intrada Records julkaisi soundtrackin CD:llä remasteroituna erikoispainoksena, jolla oli mukana kymmenen minuuttia uutta materiaalia kuten yksi aiemmista painoksista pois jätetty raita sekä kolme demoversiota Flying Dreams -kappaleesta.^[3]

Vastaanotto

Julkaisu

NIMHin ensi-ilta oli elokuvateattereissa kesällä 1982 MGM/UA:n levittämänä. Bluthin ja hänen kollegoidensa lähtö Disneyltä oli ollut laajalti esillä mediassa, ja hänen ensimmäisen oman elokuvansa julkaisu oli herättänyt runsaasti ennakkokohua. United Artists oli elokuvan alkuperäisenä levittäjänä, mutta se myytiin ennen ensi-iltaa Metro-Goldwyn-Mayerille. Uusilla omistajilla ei ollut suurta kiinnostusta elokuvaa kohtaan, ja he eivät markkinoineet sitä juuri ollenkaan, joten tuotantoyhtiö Aurora joutui rahoittamaan mainoskampanjan itse. Auroran ennakko-odotus oli, että elokuvaa esitettäisiin 1.000 salissa, mutta levittäjä päätti julkaista elokuvan vain sadassa salissa. Enimmillään elokuvaa esitettiin 700 salissa teatterikierroksensa aikana. Vaikka NIMH kilpaili samasta yleisöstä E.T. – The Extra Terrestrialin kanssa, se oli ensi-iltaviikollaan katsojatilastojen kolmannella sijalla myyden enemmän lippuja kuin Poltergeist, Tiikerinsilmä – Rocky III, Firefox ja Star Trek II: Khanin viha. Elokuvan menestys jäi kuitenkin vaatimattomaksi johtuen rajallisesta julkaisusta ja kilpailusta samaan aikaan julkaistujen E.T.:n ja Tronin kanssa. NIMH keräsi Yhdysvalloista 12 miljoonaa dollaria, jotka eivät kattaneet tuotanto- ja markkinointikuluja. Elokuva teki kuitenkin lopulta voittoa ulkomailta sekä kaapelitelevisio- ja videomyynneistä saaduilla tuloilla.^[1]

MGM Home Video julkaisi NIMHin koti- ja vuokravideona Pohjois-Amerikassa vuonna 1983. Yhdysvalloissa se tuli markkinoille 79 dollarin ostohintaan, ja sitä myytiin muutamassa kuukaudessa 25.000 videokasettia. Remasteroitu VHS-uusintajulkaisu ilmestyi vuonna 1990 uuden mainoskampanjan ja alennetun vähittäismyyntihinnan kanssa. Laaja saatavuus videolla ja esitykset kaapelitelevisiossa auttoivat luomaan elokuvalle kulttimaineen.^[1]

NIMH julkaistiin ensimmäistä kertaa DVD:llä marraskuussa 1998, ja siitä otettiin vuosien kuluessa useita uusintapainoksia. Myöhemmin Don Bluth ja Gary Goldman valvoivat elokuvan teräväpiirtolaatuisen restauroinnin, joka julkaistiin vuonna 2007 kahden DVD-levyn "Family Fun Edition" -erikoispainoksena. Erona vuoden 1998 painokseen kuvan värimäärittely oli paranneltu, pölyä ja likaa oli puhdistettu ja levyt sisälsivät bonusmateriaalia kuten Bluthin ja Goldmanin kommenttiraidan ja haastattelun.^[4] Restauroitu versio julkaistiin vuonna 2011 myös Blu-ray-levyllä, jossa oli mukana sama bonusmateriaali kuin DVD-painoksessa.^[5]

Suomessa NIMH sai ensi-iltansa jouluna 1982, ja Valtion elokuvatarkastamo antoi elokuvalle ikärajan K-10.^[6]. VHS-kasetilla elokuva julkaistiin Suomessa vuonna 1991,^[7] jolloin elokuva sai suositusikärajaksi K-8.^[8] Elokuva on esitetty Suomessa myös Oulun lastenelokuvafestivaaleilla vuonna 2005^[9], helsinkiläisessä Artova Kino -elokuvakerhossa vuonna 2014^[10] ja Ilokiven elokuvateatterissa Jyväskylässä vuonna 2019.^[11]

Arvostelut

NIMH sai pääasiassa kiitettäviä arvosteluja. Erityisesti kauniista animaatiosta, vauhdikkaasta tarinasta ja eläväisistä hahmoista pidettiin. Bluthin katsottiin onnistuneen Disney-klassikoiden hengen saavuttamisessa. Rotten Tomatoes -Internet-sivustolla sillä on 93 %:sti positiiviset arvostelut.^[12] Helsingin Sanomien Petri Kemppinen antoi elokuvalle sen vuoden 1992 televisioesityksen alla kolme ja puoli tähteä viidestä ja kutsui sitä 1980-luvun parhaaksi animaatioelokuvaksi.^[13]

Palkinnot

• Saturn-palkinto, paras animaatioelokuva
• ehdokkuus: Saturn-palkinto, paras fantasiaelokuva
• Young Artist -palkinto, paras animaatio-, musikaali- tai fantasiaelokuva

Lähteet

• Cawley, John: The Animated Films of Don Bluth. Image Publishing, 1991. Teoksen verkkoversio Viitattu 21.9.2020. (englanniksi)

Viitteet

1. Cawley, John: ”The Secret of N.I.M.H.”, The Animated Films of Don Bluth. Image Publishing, 1991. Teoksen verkkoversio Viitattu 28.9.2020. (englanniksi)
2. The Secret of NIMH Filmtracks. 12.4.2016. Viitattu 25.9.2020. (englanniksi)
3. Secret of NIMH, The Intrada Records. 2015. Viitattu 25.9.2020. (englanniksi)
4. Gutierrez, Albert: The Secret of NIMH: Family Fun Edition DVD Review DVDizzy.com. 17.6.2007. Viitattu 28.9.2020. (englanniksi)
5. Broadwater, Casey: The Secret of NIMH Blu-ray Blu-ray.com. 29.3.2011. Viitattu 28.9.2020. (englanniksi)
6. NIMH – rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa Valtion elokuvatarkastamo.^{[vanhentunut linkki]}
7. Onkohan mistään Suomesta mahdollista saada Don Bluthin 1982 ilmestynyttä... kysy.fi. 18.1.2004. Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 28.9.2020.^{[vanhentunut linkki]}
8. The Secret of NIMH Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 28.9.2020.
9. Monipuolista tarjontaa Oulun lastenelokuvafestivaaleilla YLE Uutiset. 14.11.2005. Yleisradio. Viitattu 21.9.2020.
10. 13.3. Don Bluth: NIMH – rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa (1982) Artova. 18.3.2014. Viitattu 21.9.2020.
11. Ilokiven elokuvat: NIMH – Rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa Ilokivi. 25.3.2019. Viitattu 21.9.2020.^{[vanhentunut linkki]}
12. The Secret of NIMH (1982) Rotten Tomatoes. Viitattu 28.9.2020.
13. Kemppinen, Petri: Rouva Brisbyn salainen maailma on viime vuosikymmenen paras piirroselokuva. Helsingin Sanomat, 10.8.1992. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.9.2020.

Aiheesta muualla

• Suuronen, Otto: The Secret of NIMH - animaation taikaa Tihkusateen masentama puisto -blogi. 29.2.2012. Viitattu 7.10.2018.
• Rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa Eläköön kuvat! -blogi. 22.3.2010. Viitattu 7.10.2018.
• NIMH – Rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa (1983) Kinokammio -blogi. 28.5.2016. Viitattu 28.9.2020.