NHL-kausi 1971–1972 oli National Hockey Leaguen historian 55. kausi. Sen aikana 14 NHL-joukkuetta pelasi kukin 78 runkosarjaottelua.[1]Stanley Cupin voitti Boston Bruins, joka kukisti finaalisarjassa New York Rangersin otteluvoitoin 4–2.[2] Kyseessä oli Bruinsin viides Stanley Cup -mestaruus. Seuraavan kerran seura vei mestaruuden kaudella 2010–2011.[3]
Vezina Trophyn saivat Chicago Black Hawksia edustaneet maalivahdit Tony Esposito ja Gary Smith.[10] Runkosarjan tavoin pudotuspelien pistepörssin ykkönen oli Phil Esposito, joka keräsi 15 ottelussa yhteensä 24 tehopistettä, joista 9 oli maaleja ja 15 syöttöpisteitä.[11] Pudotuspelien arvokkaimmalle pelaajalle myönnettävä Conn Smythe Trophy annettiin Bobby Orrille.[12] Myös hän keräsi pudotuspeleissä 24 tehopistettä, mutta Orr teki neljä maalia vähemmän kuin Esposito.[11]
Montreal Canadiensin maalivahti Ken Dryden sai kauden parhaalle tulokkaalle annettavan Calder Memorial Trophyn,[13] vaikka hän oli jo edellisen kauden päätteeksi voittanut sekä Stanley Cupin että Conn Smythe -palkinnon.[14]Kaudella 1970–1971 Dryden oli kuitenkin pelannut ainoastaan kuusi runkosarjaottelua, joten häntä ei vielä tuolloin kelpuutettu Calder-ehdokkaaksi.[15][16] Ennen Canadiensiin siirtymistään Dryden oli pelannut Kanadan jääkiekkomaajoukkueessa.[16]
Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.
