Ensimmäistä kertaa NHL:n voittajajoukkue saavutti Stanley Cupin voiton, kun aiempina vuosina NHL:n voittanut joukkue selviytyi ottelemaan Stanley Cupin voitosta muiden jääkiekkoliigojen mestareiden kanssa.[5]Stanley Cupin voitti alkuperäinen Ottawa Senators, joka kukisti finaalisarjassa Boston Bruinsin otteluvoitoin 2–0. Loppuottelusarjassa pelattiin myös kaksi tasapeliä.[6][7][8]
Runkosarjan piste- ja maalipörssin voitti New York Rangersia edustanut Bill Cook.[1] Pelaamissaan 44 ottelussa Cook keräsi yhteensä 37 tehopistettä, joista 33 oli maaleja ja 4 syöttöpisteitä.[9] Arvokkaimmalle pelaajalle myönnettävän Hart Trophyn puolestaan sai Montreal Canadiensin puolustaja Herb Gardiner.[1][10][11]
Pudotuspelien pistepörssin voittaja oli Boston Bruinsin Harry Oliver. Hän teki 8 pudotuspeliottelussa 6 tehopistettä, joista 4 oli maaleja ja 2 maaliin johtaneita syöttöjä.[12] Ensimmäistä kertaa jaetun ja tuolloin runkosarjassa vähiten maaleja päästäneen joukkueen maalivahdille annetun Vezina Trophyn sai Montreal Canadiensin George Hainsworth. Palkinto nimettiin Georges Vézinan mukaan ja hänen muistoaan kunnioittaen.[13]
Pudotuspeleihin selviytyi divisioonien kolme parasta joukkuetta. Ensimmäiseksi sijoittuneet selviytyivät suoraan toiselle kierrokselle. Kahdella ensimmäisellä kierroksella paremmuuden ratkaisivat kahden ottelun yhteismaalit. Loppuottelussa mestaruuteen vaadittiin kaksi voittoa.[8]
