Markku Heikkinen (dokumenttiohjaaja)

Markku Heikkinen
Henkilötiedot
Syntynyt	1966 Kajaani
Ammatti	dokumenttiohjaaja, radiotoimittaja
Ohjaaja
Aktiivisena	1993–
Palkinnot
Sexpo ry:n Valentine-palkinto[1] Tampereen elokuvajuhlien nuorisopalkinto[2] Tampereen elokuvajuhlien erikoispalkinto[3] Elokuvataiteen valtionpalkinto DocPoint-festivaalin yleisöpalkinto ja Kriitikon valinta -palkinto[4]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Markku Heikkinen (s. 1966 Kajaani)^[5] on suomalainen dokumenttielokuvien käsikirjoittaja ja ohjaaja, kolumnisti ja radiotoimittaja. Heikkinen on suorittanut taiteen maisterin tutkinnon Taideteollisessa korkeakoulussa.^[6]

Työt

Markku Heikkinen on toiminut freelancer-radiotoimittajana Yleisradiossa vuodesta 1986 alkaen.^[6] Heikkinen on ohjannut noin 20 dokumenttielokuvaa. Hänelle myönnettiin elokuvataiteen valtionpalkinto vuonna 2015.^[5]

Heikkisen ensimmäinen ohjaustyö Veres (1993) kertoo HIV-positiivisesta tanssijasta Janne Väänäsestä.^[2] Iltatähti (2004) on kuvaus Heikkisen omasta perhehistoriasta.^[7] Dokumenttielokuva Talvivaaran miehet (2015) kertoo kainuulaisesta kaivosyhtiöstä, sen työntekijöistä ja heidän työnsä merkityksestä.^[8] Ei tietä kotiin -elokuvassa (2017) päähenkilö Charles, Suomeen pakolaisena tullut kongolainen, palaa Kongon ja Ruandan rajalla sijaitsevalle pakolaisleirille tapaamaan perhettään.^[9]

Luottamustehtävät

Markku Heikkinen valittiin Kajaanin kaupunginvaltuustoon (Sdp) kuntavaaleissa 2012. Hän erosi kaupunginvaltuustosta joulukuussa 2014.^[10][11] Hän on ollut seurakuntaneuvoston jäsen Alppilan ja Paavalin seurakunnissa Helsingissä.^[12][13]

Filmografia (valikoima). Ohjaaja ja käsikirjoittaja, ellei toisin mainittu.

• Veres (1993)
• City on minun (1993). Käsikirjoitus ja ohjaus yhdessä Gilbert Granholmin kanssa.
• Suomen kuningatar (1994). Sexpo ry:n Valentine-palkinto (1995).
• Poikakulta (1995). Tampereen elokuvajuhlien nuorisopalkinto.
• Hei, me mekkoillaan (1995)
• Ristiriita (1996)
• Kiltti anarkisti (1997)
• Yhteinen salaisuutemme (1998)
• Iltatähti (2004). Käsikirjoitus yhdessä Jan Forsströmin kanssa.
• 70-luvun sekahaku (2005). Dokumenttisarja yhdessä Ari Matikaisen kanssa.
• Zavtra – huomenna: Iloista antajaa Jumala rakastaa (2006). Käsikirjoitus ja ohjaus yhdessä Ari Matikaisen kanssa.
• Punklandia (2008). Dokumenttisarja yhdessä Ari Matikaisen kanssa.
• Poikien bisnes (2009)
• Laskettu aika (2009)
• Ukko ja akka (2010)
• All Boys (2010). DVD-levitys: Kanada, Yhdysvallat, saksankielinen Eurooppa.
• Love & Lust (2010)
• Kansakunnan kuokkavieraat (2011). Dokumenttisarja yhdessä Ari Matikaisen kanssa.
• Perukka (2013)
• Talvivaaran miehet (2015). Tampereen elokuvajuhlien erikoispalkinto (2015).
• Olipa kerran seminaari (2015)
• Ecce Homo (2016)
• Ei tietä kotiin (2017). DocPoint-elokuvafestivaalin katsojien suosikki ja Kriitikon valinta (2018).
• Laulumies (2018)
• Aikansa eläneet (2020).
• Armotonta menoa (2022). Käsikirjoittaja ja taustatyön tekijä Susanna Helkeen ohjaamassa elokuvassa.
• 10 kirjettä tulevaisuuteen (2023). Yksi elokuvan tehneen Poikkeustila-työryhmän ohjaajista ja käsikirjoittajista.

Radio-ohjelmat

• Huttuset (halvalla menee) (1989–1992). Puhelinohjelmaparodia yhdessä Nadja Nowakin kanssa.
• Hiljaiset miehet. Yhdessä Ilpo Jaakolan kanssa. Radio Suomi.
• Yöradio (1990-luvulta 2000-luvulle). Radio Suomi.
• Puhelinlangat laulaa. Yhdessä Maija-Kaarina Salorannan kanssa. Radio Suomi.
• Markku Heikkinen Kainuun aatelinen. Yle Radio 1.

Lähteet

Viitteet

1. Markku Heikkinen Pohjois-Karjalan alueellinen elokuvayhdistys – PKEY. Arkistoitu 25.3.2019. Viitattu 25.3.2019.
2. Pohjoista elokuvaa – syksy 2016 – Markku Heikkinen Oulun kaupunginkirjasto. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 25.3.2019.
3. Tampereen elokuvajuhlien Grand Prix Latviaan Turun Sanomat. 8.3.2015. Viitattu 26.3.2019.
4. SDP Helsinki esittää: Ei tietä kotiin SDP Helsinki. 20.3.2018. Arkistoitu 26.3.2019. Viitattu 26.3.2019.
5. Kärki, Taneli: Kiinnostus herää katvealueilla – oululaistuneen Markku Heikkisen dokumenttielokuvassa pureudutaan muukalaisuuteen Kaleva.fi. 1.2.2018. Viitattu 2.1.2019.
6. Markku Heikkinen Helsingin dokumenttielokuvafestivaali DocPoint. Viitattu 2.1.2019.^{[vanhentunut linkki]}
7. Mantu, Eve: Markku Heikkisen kuusi kuvaa Yle Elämä. 26.2.2015. Viitattu 26.3.2019.
8. Talvivaaran miehet (2015) Elonet. Viitattu 26.3.2019.
9. Ei tietä kotiin Helsingin dokumenttielokuvafestivaali – DocPoint 2018. Arkistoitu 26.3.2019. Viitattu 26.3.2019.
10. Oulun vaalipiiri – Kajaani – Uusi valtuusto Yle – Kuntavaalit 2012. 6.11.2012. Viitattu 2.1.2019.
11. Manninen, Miika: Markku Heikkinen erosi Kajaanin sosiaalidemokraateista Kainuunsanomat. 12.12.2014. Arkistoitu 3.1.2019. Viitattu 2.1.2019.
12. Ihmisoikeusseminaari ja -messu 24.10.2009 Suomen Kristillinen Rauhanliike. 1.10.2009. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 27.3.2019.
13. Seurakuntaneuvosto Pöytäkirja Nro 7/2012 – 5§ Ilmoitusasiat 28.8.2012. Paavalin seurakunta. Viitattu 3.4.2020.

Aiheesta muualla

• Knuuti, Karoliina: Markku Heikkinen ja Talvivaaran miehet – "Kukaan ei ensin halunnut olla tekemisissä median kanssa, puhumattakaan elokuvakamerasta." Film-O-Holic.com. 20.2.2015. Viitattu 3.4.2020.
• Patronen, Sirpa: Palkittu dokumenttiohjaaja teki lyhytfilmin laulavasta isästään Kirkko & Kaupunki. 15.12.2015. Viitattu 3.4.2020.