Léopold Philippe Charles Albert Meinrad Hubertus Marie Miguel syntyi Brysselissä Belgian ja Saksi-Coburg-Gothan prinssinä sekä Saksinherttuana. Hän nousi valtaistuimelle isänsä, kuningas Albert I:n, kuoltua 23. helmikuuta 1934.
Kuningasparin lomaillessa vuonna 1935 Sveitsissä sijaitsevalla huvilallaan Küssnacht am Rigissä, lähellä Vierwaldstätterseejärveä, kuningas menetti autonsa hallinnan kapealla maantiellä ja kuningatar kuoli auton suistuttua tieltä.
Lilian Baels
Kuningas Leopold avioitui toisen kerran 11. syyskuuta 1941 morganaattisesti lastenhoitajansa Lilian Baelsin (1916–2002) kanssa. Käytännössä morganaattinen avioliitto tarkoitti tässä tapauksessa sitä, että alempisäätyinen Lilian ei ollut oikeutettu kuningattaren arvonimeen, eivätkä hänen lapsensa olleet oikeutettuja kruunuun. Lontoossa syntynyt Lilian oli Réthyn prinsessa.
Avioliitosta syntyi kolme lasta (ei perimysoikeutta Belgian kruunuun):
Alexandre Emmanuel Henri Albert Marie Léopold (Bryssel 18. heinäkuuta1942), Belgian prinssi. Hän avioitui 1991 Lea Inga Dora Wohlmanin kanssa. Avioliitto tuli julki vasta seitsemän vuotta myöhemmin. Wohlman käyttää itse ottamaansa Belgian prinsessan arvoa.
Marie-Christine Daphné Astrid Elisabeth Léopoldine (Bryssel 6. helmikuuta1951), Belgian prinsessa. Hänen ensimmäinen avioliittonsa vuonna 1981 Paul Druckerin kanssa kesti 40 vuorokautta, joskin he virallisesti erosivat vuonna 1985. Vuonna 1989 hän avioitui Jean-Paul Gourgen kanssa.
Vuonna 1936 saksalaisten voimakkaan painostuksen edessä Leopold III teki päätöksen Belgian puolueettomuudesta, kun maa oli siihen saakka ollut Ranskan ja Ison-Britannian liittolainen. Tämä päätös ei kuitenkaan estänyt saksalaisia miehittämästä maata 10. toukokuuta 1940. Kyseessä oli ehdoitta antautuminen, joskin ilman Ranskaan paenneen hallituksen suostumusta. Tämä oli selkeä alku pitkään vielä sodan jälkeenkin maata vaivanneelle "kuninkaalliselle ongelmalle".
Kuningas oli jäänyt joukkojensa pääosan kanssa saksalaisten saartamaksi ja Lontooseen siirtynyt pakolaishallitus ei tunnustanut Leopoldin oikeutta hallita maata. Kuningas ei hyväksynytkään natsien tarjousta hallita yhteistyössä heidän kanssaan. Kuitenkin hänen tekonsa saivat kansassa esiin suurta tyytymättömyyttä ja puhuttiin jopa maanpetturuudesta. Kuningas eli perheineen natsien valvonnassa Brysselin kuninkaallisessa linnassa.
Merkittävä osa Belgian kansalaisista vastusti kuningas Leopold III:n paluuta takaisin valtaistuimelle. Häntä syytettiin tässä yhteydessä maanpetoksesta ja yhteistyöstä natsien kanssa, joskin taustalla oli myös voimakas viha kuninkaan uutta avioliittoa kohtaan, sillä edesmennyt kuningatar Astrid oli muodostunut kansalliseksi kulttihenkilöksi ja teon katsottiin loukkaavan hänen muistoaan.
Sodan jälkiselvittely
Leopold perheineen ei palannut Belgiaan, vaan asettui asumaan Sveitsiin. Kuitenkin koko sodanjälkeistä Belgian sisäpolitiikkaa sävytti kysymys kuninkaan paluusta ja asemasta. Jopa voimakkaita vaatimuksia maan siirtymisestä tasavaltaan esitettiin. Eritoten maan ammattiyhdistysliike ja sosialistinen puolue ajoivat melko voimakkaasti kuninkaan paluun estämistä ja valtiomuodon muuttamista.
Vuonna 1944 parlamentin ja senaatin yhteisistunnossa valittiin kuningas Leopold III:n veli Flanderin kreivi Kaarle sijaishallitsijaksi. Tämä vannoi virkavalansa 20. syyskuuta 1944 ja jatkoi tehtävässä 30. heinäkuuta 1950 saakka. Hänellä oli kaikki hallitsijalle kuuluva valta.
12. maaliskuuta 1950 järjestettiin kansanäänestys, jossa niukka enemmistö (57,68 %) belgialaisista kannatti kuninkaan paluuta maahan. Leopold III ilmoitti neljä päivää myöhemmin antavansa maan parlamentin päättää hänen paluustaan. Gaston Eyskensin hallitus erosi 18. maaliskuuta ja kaksi päivää myöhemmin maassa järjestettiin laajoja mielenosoituksia. Valloniassa ja Brysselissä pidettiin 24. maaliskuuta päivän mittainen yleislakko.[2] Mellakoita esiintyi etenkin ranskankielisessä Valloniassa. Kansanäänestyksessä valloneista 58 % vastusti kuninkaan paluuta, kun flaameista sitä kannatti 72,2 %. Tässä oli lisää aihetta kahden kieliryhmän väliselle konfliktille.
Leopold ehdotti 15. huhtikuuta 1950 pitämässään radiopuheessa, että voisi luovuttaa tehtävänsä 20-vuotiaalle pojalleen.[3] Hänen poikansa tuli valtaan kuningas Baudouin I:nä.
Hallitsijan tehtävät jätettyään kuningas Leopold keskittyi lähes kokonaisuudessaan tieteelliseen tutkimustyöhönsä sosiaaliantropologina. Hän matkusteli tieteellisen työnsä puitteissa ympäri maailmaa ja vietti pidemmän aikaa esimerkiksi Senegalissa. Hän osallistui politiikkaan melko harvakseltaan, mutta kritisoi jyrkästi Belgian tapaa vapautua siirtomaistaan.
Kuningas Leopold III kuoli Woluwe-Saint-Lambertissä, Brysselin esikaupunkialueella vuonna 1983. Hänet on haudattu molempien puolisoidensa kanssa Laekenin kuninkaallisen linnan kirkon hautakryptaan muiden Belgian monarkkien tavoin.
.jpg)
_-_ribbon_bar.gif){kind=small}
_-_ribbon_bar.png){kind=small}
.png){kind=small}
.png){kind=small}
_ribbon.svg){kind=small}
_-_ribbon_bar.gif){kind=small}
.svg){kind=small}
_-_ribbon_bar.png){kind=small}
