Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Rusokääpä (Pycnoporellus fulgens), vanhojen kuusimetsien indikaattorilaji
Lahottajasieniin kuuluvia kääpiä käytetään yleisesti vanhojen, suojeluarvoltaan korkeiden metsien tunnistamiseen luontoinventoinneissa. Metsätaloudelle herkkien kääpien esiintyminen kertoo laajemmin lahopuusta riippuvaisten eliölajien tilasta ja alueen lahopuujatkumosta.
Teoriassa jokainen metsästä löytyvä eliölaji on vain itsensä indikaattori, eli pursukäävän löytyminen todistaa vain sen, että paikalla elää pursukääpä. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että tiettyjen, vaateliaiden lajien (ja varsinkin monien sellaisten yhtaikainen) löytyminen heijastaa laajemminkin kyseisen paikan tilaa, samaan tapaan kuin suomalaisessa metsien kasvupaikkaluokituksessa tietyt opaskasvit kertovat varsin selvästi, mistä metsätyypistä on kyse. Huolella valikoituja eliölajeja voidaan käyttää ilmentäjinä eli indikaattoreina, kun joudutaan vertailemaan suojelun kannalta olennaisia asioita.
Metsän luonnontilaisuuden indikaattoreiksi sopivat monet eliöryhmät, kuten sienet, jäkälät, sammalet ja hyönteisistä etenkin kovakuoriaiset. Kukin eliöryhmä paljastaa omanlaisiaan piirteitä metsän ekologiasta ja ikärakenteesta: puusto- eli varjojatkumoa, jättipuujatkumoa, maapuujatkumoa, elävän puuston jatkumoa, jne. Kaikkien eliöryhmien inventointi on kuitenkin liian suuritöinen, ja käytännön tarpeisiin on tehtävä valintoja. Kääpien inventointia on Suomessa käytetty laajasti ns. toiminnallisen aarniometsäjatkumon (functional primeval forest continuity) osoittamiseen, eli käytännössä suojeluarvon yhtenä mittarina.
Kotirannan ja Niemelän kääpäpisteytys
Kotirannan ja Niemelän (1993[1], 1996[2]) laatimassa arviointimenetelmässä indikaattorilajit jaetaan kahteen ryhmään. Vanhan metsän lajit ovat sieniä, jotka menestyvät parhaiten vanhoissa, luonnontilaa lähellä olevissa metsissä, vaikka niitä löytää silloin tällöin myös ihmisen vaikutuspiiristä (esim. romahtaneista hirsirakenteista). Joka tapauksessa metsäluonnossa kasvaessaan ne kuuluvat metsän ikäsukkession loppupuolelle. Aarniolajit ovat edellisiä selvemmin ja tiukemmin sitoutuneet vanhimpiin luonnonmetsiin. Kuusivaltaisille metsille ja mäntyvaltaisille metsille laadittiin oma lajilistansa.
Inventoidun metsän luonnontilaisuuden ja suojeluarvon karkea arviointi tehdään seuraavasti. Löytyneille vanhan metsän lajeille annetaan numeroarvo 1, aarniolajeille 2. Yhteenlaskien saadaan vertailuluku:
10–19 Suojelullisesti arvokas metsäalue
20–29 Hyvin arvokas metsäalue
30–46 Erittäin arvokas, ainutlaatuinen alue
Asteikko on luonnollisesti karkea, sillä siihen vaikuttavat mm. alueen koko ja vaihtelevuus. Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat mm. se, mihin aikaan ja millaisena sienivuonna inventointi tehtiin, kuinka kauan alueella työskenneltiin, ja millainen oli inventoijan/inventoijien työskentelyrutiini ja lajintuntemus. Alinkin luokka (10–19) on vaatimustasoltaan tiukka; oikeaoppisesti hoidettu talousmetsä saa tällä asteikolla mitaten useimmiten numeroarvon 0, harvoin 1–4.
Valittava työtapa riippuu siitä, miten tarkkaa arviota tarvitaan. Jos alueella on sekä merkittäviä männiköitä että tuoreita kangasmetsiä, kummatkin pitäisi inventoida ja arvottaa erikseen metsäkuviotietojen pohjalta tai mänty- ja kuusimetsät silmämäärin erottaen. Indikaattorilaji, joka on sekä kuusi- että mäntymetsien listassa, luetaan silloin esim. mäntymetsien pistemäärään vain, jos se löytyi mäntymetsästä. Yleisluontoisemmassa arvioinnissa koko alue voidaan inventoida yhtenä, ja pisteyttää yleisemmän metsätyypin mukaan.
Uusien lajikäsitysten ja nimien myötä lajiluetteloon tehty muutoksia 2000-luvulla. Kääpälistaukseen on merkitty listasta poistetut tai listan sisällä siirretyt lajit. [3]
Kuusivaltaisten metsien indikaattorilajit
Vanhan metsän lajit
Käpäläkääpä (Anomoporia bombycina), vanhojen kuusimetsien indikaattorilajiOravuotikka (Asterodon ferruginosus), vanhojen kuusimetsien indikaattorilajiAarnikääpä (Phellinus nigrolimitatus), vanhojen kuusi- ja mäntymetsien indikaattori ja yleinen havupuiden lahottajasieniPeikonnahka (Crustoderma dryinum), vanhojen kuusi- ja mäntymetsien indikaattori
