Pursukääpä (Amylocystis lapponica) on harvinainen vanhojen metsien kääpälaji. Suomessa se luokitellaan silmälläpidettäväksi lajiksi.[3] Laji kasvaa vanhoissa kaatuneissa kuusenrungoissa[4], harvoin myös männyllä.[5]
Pursukäävän itiöemä on kermanvärinen ja nukkapintainen. Vanhemmiten siihen tulee ruskeita läikkiä. Reuna on nuorena tylppä ja epätasainen, mutta terävöityy ikääntyessä. Likaisenvalkoinen alapinta muuttuu ruosteenväriseksi hiertyneistä kohdista ja vanhetessaan. Pillejä on 2-3 millimetrillä. Malto on väriltään ruosteenvalkoista. Tuoreena siinä on erikoinen, melko miellyttävä tuoksu, joka tuo mieleen suopursun tai pihkan.[6][4][5] Nuorena pursukääpä on niljainen ja tahmea, vanhana korkkimainen ja kuivana kova.[4]
Pursukääpää tavataan ikimetsissä taiga-alueilla Skandinaviasta Venäjälle ja Yhdysvaltoihin asti ulottuvalla vyöhykkeellä.[6] Suomessa laji on vielä melko yleinen Pohjois- ja Itä-Suomessa, mutta Keski-Suomessa on enää vain muutama esiintymä suojelualueilla.[4]
Vertaa lajeihin: tahrakääpä ja punahäivekääpä, jotka ovat pienempiä ja pehmeitä sekä kuivina hauraita; tervakääpä joka on karvaton, mustanruskeatyvinen ja tuoksuu hedelmältä.[5]
Lähteet
- ↑ Amylocystis lapponica IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 7.8.2010
- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 256. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5 Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf).
- ↑ a b c d Salo P., Niemelä T., Salo U., Suomen sieniopas, Kasvimuseo & WSOY 2006, 512 s.
- ↑ a b c Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 45. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0
- ↑ a b Amylocystis spp. (Amylocystis lapponica). ARKive. Arkistoitu 2.5.2013. Viitattu 30.7.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
