Vuonna 1989 krymtšakkeja oli Neuvostoliitossa 1 448 henkeä.[1]Ukrainassa oli vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan 408 krymtšakkia[2] ja Venäjällä vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan 157.[3]
1300–1500-luvuilla Krimin juutalaisten keskuksena toimi Kaffa eli nykyinen Feodosijan kaupunki. 1700-luvun lopulla keskukseksi tuli Karasubazar eli nykyinen Bilohirsk (ven. Belogorsk). 1800-luvulla krymtšakit muodostivat pienen köyhän yhdyskunnan, jonka jäsenet harjoittivat käsityöammatteja, maanviljelystä ja kauppaa. Vuoden 1897 väestönlaskennassa rekisteröitiin 3 345 krymtšakkia, mutta vuonna 1912 heitä arvioitiin olleen jo 7 500 henkeä. Myöhemmin luku väheni Venäjän sisällissodan, nälänhädän ja Palestiinaan muuton seurauksena. Vuonna 1926 krimtšakkeja oli Neuvostoliitossa 6 383 henkeä, joista pääosa asui Krimillä, osa Novorossijskissa ja Suhumissa. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset tuhosivat valtaosan kansasta. Vuonna 1948 Krimillä oli enää 700–750 krymtšakkia ja koko maassa noin 1 400–1 500.
Krymtšakeilla on rikas kansanperinne. Kirjakielinään he ovat käyttäneet krymtšakin lisäksi jiddišiä, hepreaa ja venäjää.[1]
Lähteet
↑ abNarody Rossii: entsiklopedija, s. 210. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.