Kolmoisliiton sota (esp.Guerra de la Triple Alianza, port.Guerra da Tríplice Aliança) tai Paraguayn sota käytiin vuosina 1864–1870 Brasilian, Argentiinan ja Uruguayn muodostaman Kolmoisliiton sekä Paraguayn välillä. Paraguay koki sodassa murskaavan tappion ja menetti yli puolet väestöstään ja noin kolmasosan alueistaan.
Paraguay oli itsenäistynyt vuonna 1811 ja tehnyt aluksi itänaapurinsa Brasilian kanssa paljon yhteistyötä. Paraguay oli kuitenkin muista Etelä-Amerikan maista poiketen alkanut pyrkiä taloudelliseen omavaraisuuteen; se asetti korkeat tullimaksut ulkomaisille tuotteille, eikä ottanut ulkomaista lainaa.[1]
Paraguayn vallankahvassa oli Lópezin suku: vuosista 1841–1862 Carlos Antonio López ja vuodesta 1862 lähtien hänen poikansa Francisco Solano López, joka käynnisti maassa teollisuuden modernisoinnin. Teollistumisen kannalta tärkeää ulkomaankauppaa haittasi kuitenkin meriyhteyden puuttuminen, ja sen tavoittelua Atlantille Brasilian kautta pidetään yhtenä syynä sodalle.[2] López aloitti myös armeijansa varustelun; sotateollisuutta kasvatettiin, linnoituksia pystytettiin jokivarteen, sotalaivoja rakennettiin ja miehiä kutsuttiin asepalvelukseen.[3]
López pyrki aluksi liittoutumaan Uruguayn kanssa, mutta kun Brasilia miehitti Uruguayn vuonna 1864 maiden välisen rajakiistan seurauksena ja syrjäytti maan johtajan Atanasio Aguirren, López julisti 13. joulukuuta sodan Brasilialle.[4]
Sodan alku
Paraguay saavutti sodan alussa menestystä, ja onnistui miehittämään alueita ja linnakkeita Brasiliasta. Kun Argentiina ei sallinut maa-alueidensa käyttöä Paraguayn joukoille, López julisti sodan Argentiinalle 18. maaliskuuta 1865. Argentiinan presidenttiBartolomé Mitre aloitti neuvottelut Brasilian ja Uruguayn kanssa sotilasliiton muodostamiseksi sen jälkeen, kun López aloitti sodan Brasiliaa vastaan. Kolmoisliitto julisti yhdessä sodan Paraguayta vastaan 1. toukokuuta 1865.[5]
Paraguay lähti sotaan suurella armeijalla, joka oli miesvoimaltaan vahvempi kuin Kolmoisliiton joukot. Paraguaylla oli 70 000–100 000 sotilasta, 28 sotalaivaa ja 400 tykkiä.[6] Kolmoisliiton mailla oli aluksi yhteensä alle 30 000 sotilasta, mutta Brasilian etuna oli sen suuri laivasto ja tykistö. Kaikki osapuolet olivat melko huonosti valmistautuneita sotaan; joukkojen aseistus oli puutteellista ja koulutus usein huonoa.[7] Aluksi Paraguay onnistui valtaamaan alueita ja kaupunkeja myös Argentiinalta.
Kolmoisliitto saa yliotteen
Vuoden 1865 kesäkuussa Brasilia sai tuhottua Paraguayn laivaston ja torjui Paraguayn invaasion Argentiinassa. Koska joen hallinta oli teiden puutteessa tärkeää, tämä tappio oli Paraguayn häviön alkua. Vuoden lopussa Lópezin armeija oli ajettu pakosalle Argentiinasta, ja sotatapahtumat olivat siirtymässä Paraguayn rajojen sisäpuolelle. Vuoden 1866 syyskuussa López oli valmis allekirjoittamaan rauhansopimuksen, mutta Kolmoisliiton asettamat rauhanehdot olivat hänelle liian kovat, sillä ne edellyttivät Lópezin hallinnon täydellistä lakkauttamista.[8]
Humaitán piiritys: Paraguayn joukot tulittavat Brasilian laivastoa
Vuosien 1866 ja 1867 välillä sota laantui kun osapuolet huolsivat joukkojaan linjojen takana. Kolmoisliitto eteni kuitenkin vaihe vaiheelta komentajansa Caxiasin herttuan johdolla ja lähestyi pääkaupunki Asunciónia. Vuonna 1868 Caxias saavutti useita voittoja ja Kolmoisliitto vaati taas Lópezin antautumista. Sitä hän ei tehnyt vaan pakeni pääkaupungista Cerro Leoniin. Asunción miehitettiin vuoden 1869 ensimmäisenä päivänä.
Sodan loppu ja seuraukset
Brasilia asetti Asuncióniin uuden hallituksen. Lópezin joukot jatkoivat vielä vuoden ajan sissisotaa koillisen vuoristoseudulta käsin, mutta 1. maaliskuuta 1870 hänen leiriinsä hyökättiin Cerro Corássa ja López sai surmansa yritettyään taistella haavoittuneena viimeiseen asti.[9]
Sodan loppuvuodet verottivat Paraguayn väestöä ja taloutta ankarasti: paraguaylaisia arvioidaan kuolleen eri arvioissa 300 000 tai jopa yli miljoona henkeä, ja 90 % maan miespuolisesta väestöstä menehtyi.[10][11] López ei säälinyt omia joukkojaan, vaan pakotti heidät taistelemaan kuolemaan asti. Niin sotilaita kuin siviiliväestöäkin menehtyi suurin joukoin sodan aiheuttamissa koleraepidemioissa. Brasilialaisia sotilaita ja siviilejä kuoli yhteensä noin 50 000, ja argentiinalaisia ja uruguaylaisia yhteensä kolmisenkymmentä tuhatta.
Paraguayn nykyiset alueet vihreällä ja sodassa menetetyt alueet idässä ja lännessä tummennettuina.
Paraguay määriteltiin rauhansopimuksessa yksin syylliseksi sotaan, ja se joutui maksamaan suuret sotakorvaukset, mikä syöksi maan suuriin velkoihin.[12] Paraguay menetti rauhanehdoissa 140 000 neliökilometriä alueistaan Brasilialle ja Argentiinalle.[5] Maan irtain omaisuuskin oli sodassa ryöstetty ja myyty pois. Paraguayn maaseutu tyhjeni, kun väki muutti tuhotuista kylistä pääkaupunkiin. Maan teollisuus taantui, talous oli raunioina ja maa joutui ottamaan ulkomaista lainaa.
Myös Brasilia ja Argentiina joutuivat sodan seurauksena suuriin velkoihin, mikä aiheutti Brasiliassa talouskriisin. Sota vahvisti Brasilian armeijan asemaa maassa ja vähensi orjuutta.[13] Brasilia miehitti Paraguayta vielä kuuden vuoden ajan ja joutui sinä aikana torjumaan Argentiinan aluevaatimukset Chacon alueesta.
Uruguayssa colorados-puolue onnistui lujittamaan asemaansa ja pysyi vallassa aina vuoteen 1958 asti.[5]
Kaikki alueen maat, myös Paraguay, saivat rauhansopimuksessa oikeuden käyttää Paraguay- ja Paraná-jokia.
Sodan syistä on yhä erilaisia käsityksiä. Solana Lópezin aggressiivista politiikkaa pidetään sodan tärkeimpänä syynä, mutta myös Ison-Britannian taloudellisia intressejä on esitetty yhdeksi sodan syntyyn vaikuttaneeksi tekijäksi etenkin Paraguayssa.[14] Aikoinaan Britannia oli kuitenkin sotaa vastaan, vaikka maan pankit hyötyivätkin sodan jälkeen lainoittaessaan sodan osapuolia.[15][16]
Lähteet
Scheina, Robert (2003): Latin America's Wars: The Age of the Caudillo, 1791–1899. Dulles, Virginia: Brassey's.
Salles, Ricardo (2003): Guerra do Paraguai: Memórias & Imagens, Rio de Janeiro: Bibilioteca Nacional (portugaliksi)
Vasconsellos, Victor N. Resumen de Historia del Paraguay. Delimitaciones Territoriales, Industria Grafica Comuneros S.A. Asunción, Paraguay, 1970.
Viitteet
↑PJ O'Rourke, Give War a Chance. New York: Vintage Books, 1992. Page 47.