Frankkien valtakunnassa valta oli jo pitkään keskittynyt major domusten eli käskynhaltijoiden käsiin, eikä major domus Kaarle Martel ollut nimittänyt uutta kuningasta Teoderik IV:n kuoltua. Kun Martel kuoli vuonna 741, syttyi kuitenkin kapina, ja Martelin pojat Karloman ja Pipin Pieni katsoivat viisaaksi valita uuden merovingikuninkaan rauhoittaakseen tilannetta. Kilderik nousi heidän myötävaikutuksellaan valtaistuimelle vuonna 743. Karloman vetäytyi luostariin 747, ja Pipin Pieni nousi yksin frankkien todelliseksi hallitsijaksi.[1]
Vuonna 751 Pipinistä tuli paaviSakariaksen tukemana kuningas, jolloin Kilderikiltä leikattiin hänen pitkät hiuksensa (jotka olivat vapaan miehen tunnus) ja hänet lähetettiin luostariin. Samoin kävi hänen poikansa Teoderikin.
Lähteet
↑Childeric III Encyclopædia Britannica. Viitattu 27.10.2008.