Kerryboginponi on lempeäluonteinen, vähään tyytyvä ja varsin moneen lajiin sopiva, kestävä poni. Nykyään sitä käytetään kärryajon lisäksi seura- ja terapiaeläimenä. Aiemmin se toimi turpeen kuljettajana soilla ja pientilojen työjuhtana. Rodun nimessä bog viittaakin suohon ja Kerry Irlannin lounaiseen osaan, josta tämä pikkuponi on kotoisin.
Yleisvaikutelmaltaan Kerry Bog Pony on pieni ja jykevärakenteinen alkuperäisponi. Ihannesäkäkorkeus oreille ja ruunille on 102–117 cm, tammoille 102–112 cm.[3]
Pää on keskikokoinen ja profiili melko kovera. Korvat ovat pienet ja silmät suuret. Kaula on vahva, keskipituinen ja hyvin kiinnittynyt lihaksikkaaseen lapaan. Keho on kompakti ja vahva, rinta on syvä. Selkä on lyhyt ja suora. Takaosa on vahva ja hyvin muodostunut. Jalat ovat lihaksikkaat, sääriluu on leveä ja vuohiset ovat lyhyet ja suhteellisen pystyt. Vuohiskarvoitusta on vain niukasti. Kaviot ovat pystyt ja hyvänmuotoiset. Karvapeite on pitkä, tiheä ja säänkestävä. Harja on pitkä ja laskeutuu usein ponin kaulan kummallekin puolelle, häntä on tiheä ja hyvin asettunut.[3][4][5]
Etenkään käynnissä ponin takajalat eivät astu etujalkojen jälkiin, vaan hiukan niiden ulkopuolelle, mikä auttaa ponia kulkemaan upottavalla suolla.[4]
Väriltään KBP:t ovat yleensä mustia, ruunikoita tai mustanruunikoita. Myös rautiaita, kimoja ja hallakkovärejä esiintyy. Valkoiset merkit ovat yleisiä.[4] Irlannin rotujärjestö Kerry Bog Pony Cooperative Society rekisteröi kirjavat ponit kantakirjan kolmanteen luokkaan. International Kerry Bog Pony Association mainitsee mahdollisiksi väreiksi myös päistärikön sekä voikkovärit ja valkoisista merkeistä tobianon, sabinon ja tiikerinkirjavuuden. Tiikerinkirjavuuden sanotaan tulevan rotuun kantatamma Bog Grousen tuottoisimman tyttären Bog Pathin kautta. Bog Grouse on väriltään varnish roan tyyppinen tiikerinkirjava, mikä muistuttaa päistärikköä.[6] Kerry Bog Pony Cooperative Societyn rekisterissä Bog Path on rekisteröity päistäriköksi[7].[3][2]
Luonteeltaan ponien sanotaan olevan rauhallisia, älykkäitä ja rohkeita. Kotiseutunsa karussa maastossa ja pehmeillä soilla poneista on kehittynyt varmajalkaisia ja itsenäisiä. Ne ovat kestäviä ja perinnölliset sairaudet ovat harvinaisia.[3]
Historia
Kerry Bog Pony on nimensä mukaisesti kotoisin Kerryn kreivikunnasta, Irlannista. Sen alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta geenitutkimuksissa rodun on osoitettu olevan läheisempää sukua pohjoiseurooppalaisille roduille, kuten islanninhevosille ja shetlanninponeille, kuin Irlannin toiselle ponirodulle connemaralle. Onkin mahdollista, että viikinkien Irlantiin 795–1000 välillä mukanaan tuomat ponit ovat vaikuttaneet rotuun. Britteinsaarten roduista KBP jakaa mahdollisesti esi-isiä dartmoorinponin ja exmoorinponin kanssa.[8] Joidenkin mielestä KBP on sama rotu kuin sukupuuttoon kuollut irlantilainen hobby[4] tai se saattaa ainakin polveutua kyseisestä rodusta[9].[3]
1600- ja 1700-luvuilla Kerryn alue oli vuoron perään irlantilaisten ja englantilaisten hallinnassa ja suurin osa väestöstä eli vuokraviljelijöinä pientiloilla. Vain rikkaimmilla tilallisilla oli varaa pitää hevosia. Lisäksi lain mukaan katolilaiset saivat omistaa korkeintaan viiden punnan arvoisen hevosen, mikä lisäsi pienten, vähemmän arvokkaiden ponien suosiota.[3]
1700- ja 1800-luvuilta on jäänyt useita kirjallisia merkintöjä Kerryn alueen pienikokoisista poneista. Niitä käytettiin Corkin ja Kerryn vuoristoisella rajalla tavaroiden kuljettamiseen, joko ratsain tai rekimäisillä pyörättömillä kärryillä (eng. slide car)[10]. Vuonna 1756 dublinilainen tohtori Charles Smith kuvaili poneja pieniksi, vahvoiksi ja varmajalkaisiksi. Ne olivat tarpeeksi pieniä kulkeakseen upottavilla soilla. Poneja käytettiin myös kuljettamaan maitoa meijeriin sekä tuomaan turvetta ja merilevää kyliin.[3]
1900-luvun puoliväliin tultaessa koneellistuminen ja maatalouden muutokset olivat tehneet poneista tarpeettomia. 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa Kerry Bog Villagessa Kerryn kreivikunnassa asuva John Mulvihill tajusi ponien melkein kadonneen, vuonna 1992 hän löysi etsinnöissään vain 20 tammaa ja 6 oria. Mulvihill kokosi määritelmän ponien tyypillisestä rakenteesta ja aloitti toimet rodun säilyttämiseksi. Hän päätti tuoda ponien ahdingon suuremman yleisön tietoon auttaakseen poneja, nimeten rodun samoihin aikoihin Kerry Bog Ponyksi. Tohtori John Flynn irlantilaisesti Weatherbys Scientific laboratoriosta kuuli rodusta ja tarjoutui DNA-testaamaan ponit, mikä varmisti niiden olevan oma rotunsa.[3]
Pieni ryhmä kerryläisiä ja muita kiinnostuneita perusti rodulle oman yhdistyksen ja 1995 eläinlääkäri Timothy Clifford kirjoitti tunnettujen ponien perusteella Kerry Bog Ponyn rotumääritelmän. Vuonna 2003 alkuperäinen yhdistys korvattiin virallisemmalla The Kerry Bog Pony Cooperative Societyllä ja ensimmäisessä vuosikokouksessaan vuonna 2005 se hyväksyi yksimielisesti 1995 laaditun rotumääritelmän. Samana vuonna pidettiin ensimmäiset tarkastukset kantakirjaa varten ja Irish Horse Board alkoi ylläpitämään roturekisteriä ja myös Euroopan unioni hyväksyi Kerry Bog Ponyn viralliseksi roduksi[9].[3]
Vuonna 2019 poneja arvioitiin olevan noin 400 ympäri maailmaa, suurin osa Irlannissa. Noin neljäsosa elää muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa, Suomessa oli vuonna 2019 kolme tammaa.[2]
Jalostus
Nuori Kerry Bog Pony.
The Kerry Bog Pony Cooperative Society pitää rodun virallista kantakirjaa. Se on jaettu neljään luokkaan:
Luokka 1: Ponit, jotka ovat läpäisseet tarkastuksen.
Luokka 2: Ponit, jotka läpäisevät tarkastuksen muuten, mutta eivät sovi säkäkorkeudelle asetettuihin rajoihin (tammat 102–112 cm, orit ja ruunat 102–117 cm)
Luokka 3: Ponit, joilla on merkkejä kirjavuudesta, kuten 1–2 sinistä silmää tai vaaleanpunaista pigmenttiä silmien ympärillä.
Luokka 4: Ponit, joita ei ole vielä arvosteltu.
Ponit jaetaan luokkiin yhdistyksen järjestämässä tarkastuksessa. Kaikki periytymisensä puolesta kantakirjaan pääsevät varsat rekisteröidään ensin luokkaan 4 ja ne voidaan tuoda tarkastukseen aikaisintaan kaksivuotiaina.[3]
Kerry Bog Ponyt nimetään perinteisesti suohon liittyvillä nimillä.[3]
Käyttö
Alun perin poneja käytettiin kuormaponeina kuljettamaan muun muassa turvetta ja merilevää pientiloilla. Nykyään ne ovat rauhallisen luonteensa ja pienen kokonsa ansiosta suosittuja lastenponeja. Ne soveltuvat hyvin niin koulu- ja esteratsastukseen, maastoesteille kuin valjakkoajoonkin.[3]
↑ abcdDutson, Judith: Storey’s Illustrated Guide to 96 Horse Breeds of North America, s. 312–313. Storey Publishing, 2012. ISBN 9781603429184Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.7.2021). (englanniksi)
↑Prystupa, J.M. ym.: Genetic Diversity and admixture among Canadian, Mountain and Moorland and Nordic pony populations. Animal, 2012, 6. vsk, nro 1, s. 19-30. Cambridge University Press. doi:10.1017/S1751731111001212Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.6.2021. (englanniksi)
