Raivio tuli ylioppilaaksi Tyrvään yhteiskoulusta vuonna 1958. Lääketieteen lisensiaatiksi Raivio valmistui Helsingin yliopistosta 1965 ja Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1969. Lastentautien erikoislääkärin pätevyyden Raivio on suorittanut Helsingin yliopistosta vuonna 1973. Helsingin yliopistossa Raivio toimi perinataalilääketieteen professorina 1982–2003 sekä HYKSin lastentautien klinikan ylilääkärinä 1982–1996.[1]
Lisäksi Raivio on toiminut Suomalaisen lääkäriseuran Duodecimin varapuheenjohtajana vuosina 1982–1985 ja puheenjohtajana vuosina 1993–1995 sekä Duodecim-aikakauslehdessä toimittajana vuosina 1973–1975, toimitussihteerinä vuosina 1976–1979 ja päätoimittajana vuosina 1982–1985.[2]
Valtioneuvoston kanslia nimesi lokakuussa 2013 Raivion selvityshenkilöksi tekemään ehdotuksen tutkittuun tietoon perustuvan päätöksenteon neuvonannon järjestämiseksi Suomessa.[3] Raportti julkaistiin lokakuussa 2014 Valtioneuvoston kanslian julkaisusarjassa[4]
Ura Helsingin yliopiston johdossa
Raivio toimi kausina 1996–1998 ja 1999–2003 Helsingin yliopistonrehtorina ja 2003–2008 Helsingin yliopiston kanslerina.
Raivion rehtorikausi Helsingin yliopistossa oli voimakkaan muutosprosessin aikaa. Tärkeimpänä yliopiston ulkopuolisena muutosvaikuttajana oli 29 eurooppalaisen opetusministerin vuonna 1999 allekirjoittaman Bolognan julistuksen käynnistämä Bolognan prosessi, jonka tavoite on saavuttaa yhtenäinen eurooppalainen korkeakoulutusalue 2010 mennessä.
Rehtorinkaudellaan Raivio tähdensi akateemisen vapauden säilyttämistä vaikka yliopiston rahoituslähteitä kasvatettaisin.
”Näyttää ilmeiseltä että valtion budjettirahoituksen suunta on lähivuosina laskeva. Mahdollisia sopeutumiskeinoja ovat muiden rahoituslähteiden kasvattaminen tai menojen supistaminen. Molemmissa tapauksissa on pidettävä huoli siitä, että autonomia opetuksen ja tutkimuksen sisältöön säilyy.”[6]
Raiviota huolestutti, että jos rahaa jaettaisiin tiedekunnille tutkintojen suoritusmäärien perusteella, se voisi johtaa tutkintojen minimitasokriteerien löyhtymiseen.
”Se riski on, jos rahaa jaetaan pelkästään tutkintojen määrän perusteella. Tulee houkutus rimanalitukseen. Meillä täytyy olla riittävän hyvät arviointijärjestelmät, joilla voidaan taata tutkintojen laadukkuus. Viime kädessä se on kunkin yliopiston oma asia.”[6]
Yksityiselämä
Kari Raivion vanhemmat olivat lääketieteen ja kirurgian tohtori Olavi Raivio ja Anna-Liisa Virkkala. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1963 oli liikunnanopettaja Marjo-Riitta Patokorpi. Raivio meni vuonna 1994 naimisiin professori Vineta Fellmanin (s. 1947) kanssa.[7] Aikaisemmasta avioliitosta Raiviolla on kaksi lasta.[2][8]
Teoksia
Näytön paikka: Tutkimustiedon käyttö ja väärinkäyttö. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-018-9
Lähteet
Mård, Tytti: Rehtori Kari Raivio vie yliopistoa uusin ideoin kohti parempaa yhteistyötä. Käytännön lääkäri, 1998, 41. vsk, nro 3, s. 138–142. Leiras. ISSN 0355-1075
Raivio, Kari: Näyttöön perustuva päätöksenteko – suomalainen neuvonantojärjestelmä. Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 3/2014. Valtioneuvoston kanslia, 2014. ISBN 978-952-287-135-0Teoksen verkkoversio.
Viitteet
↑ abEllonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 581. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
↑ abSuomen lääkärit 2002, s. 822–823. Suomen lääkäriliitto, 2003. ISBN 951-9433-44-9
↑Niiniluoto, Ilkka: Dynaaminen sivistysyliopisto. (Rehtori Ilkka Niiniluodon Helsingin yliopiston avajaispuhe 10.9.2003.) Yliopisto, 2003, 51. vsk, nro 12–13, s. 28–32. Helsingin yliopisto. ISSN 0355-6328
