Kanuuna

Kanuuna tarkoittaa sotilaskielessä tykkiä (yli 20 mm:n kaliiperista asetta), jolla ammutaan suhteellisen matalilla kulmilla epäsuoraa tulta tai suorasuuntaustulta ja jonka putken pituus on yli 20 kaliiperinmittaa.^[1][2] Kanuunoita on suunniteltu moneen käyttötarkoitukseen.

Historiaa

Toisen maailmansodan aikana suurikaliiperiset kanuunat oli yleensä varattu ylijohdon käyttöön ja niitä käytettiin pitkän ampumamatkan ansiosta vastatykistötoimintaan ja muiden kauempana rintaman takana olevien maalien tulittamiseen. Ammuksen suuri lähtönopeus aiheutti sen, että lataus oli hitaampaa ja tykin putken kuluminen nopeampaa.

Maavoimat

Kenttätykistö käyttää vedettäviä ja moottorilavettisia kanuunoita (esimerkiksi telakanuuna). Kenttäkanuuna on pitkäputkinen, yleensä matalilla korotuskulmilla ampuva ase. Kenttätykistössä on käytössä lukuisia eri ammustyyppejä, kuten sirpale- ja ontelokranaatit, panssari-, kuorma-, savu-, valo- ja kemialliset ammukset. Jotkin ydinasevallat ovat lisäksi valmistaneet kenttätykistönsä käyttöön taktisella ydinlatauksella varustettuja ammuksia. Kenttäkanuunan kaliiperi on 75–180 mm, nykyään useimmiten 105–155 mm. Kenttäkanuunan kantama voi olla jopa yli 40 km.

Kanuunat vaunuissa

Rynnäkkö- ja taistelupanssarivaunut on nykyään aseistettu kanuunoin. Kevyissä rynnäkkövaunuissa on yleensä 20–40 mm konetykki, jolla voidaan ampua sirpalekranaatteja ja erityyppisiä panssariammuksia. Vaunujen konetykkien tulinopeus on noin 200–600 ls/min ja ammustäyttö 100–500 laukausta. Taistelupanssarivaunun aseistuksena on 100–125 mm panssarivaunukanuuna, joka on tarkoitettu panssarivaunujen, ajoneuvojen, muun kaluston sekä jalkaväen tuhoamiseen. Panssarivaunukanuunan alikaliiperiammukset läpäisevät jopa yli 700 mm panssariterästä.

Panssarintorjunta

Toiseen maailmansotaan mennessä oli valmistettu panssarintorjuntakanuunoita, jotka oli tarkoitettu jalkaväen käyttöön panssarivaunujen tuhoamiseksi. Panssarintorjuntakanuunoiden merkitys oli hyvin suuri vielä toisen maailmansodan aikana, mutta kanuunoiden koon ja tuliasemapainon kasvaessa ne tulivat kömpelöiksi. Toisen maailmansodan alussa pst-tykkien kaliiperi oli 37–57 mm ja sodan lopussa 57–88 mm. Sodan jälkeen taistelupanssarivaunut ja telalavettiset panssarintorjuntatykit, ns. panssarintorjuntavaunut syrjäyttivät vedettävät panssarintorjuntakanuunat. Tästä huolimatta erityisesti Neuvostoliitossa valmistettiin panssarintorjuntakanuunoita vielä pitkään sodan jälkeen.

Ilmatorjunta

Ilmatorjuntajoukot luottavat nykyisin ohjusten ohella kanuunoihin. Ilmatorjuntakanuunoiden kaliiperi on pienentynyt sotien jälkeisenä aikana. Nykyaikaiset ilmatorjuntakanuunat ovat konetykkejä, joista monissa on elektroniset maalinosoitus- ja tulenjohtojärjestelmät. It-kanuunoiden kaliiperi on 20–57 mm ja tulinopeus. 120–1 000 ls/min. Moniputkisten, ns. Gatling-tyyppisten ilmatorjuntakanuunoiden tulinopeus voi kuitenkin olla jopa yli 6 000 ls/min.

Merivoimat

Kaksi järeää, 381 mm (15 tuuman) kanuunaa Lontoon Imperial War Museumissa. Vasemmanpuoleinen palveli aikoinaan taistelulaiva HMS Ramilliesilla ja oikeanpuoleinen taas HMS Resolutionilla.

Laivastossa sota-alusten aseistuksena on ohjusten ohella edelleen erikokoisia ja -tyyppisiä kanuunoita. Pienemmissä aluksissa saattaa olla vain kevyitä ilmatorjuntakanuunoita, kaliiperiltaan esimerkiksi 23 mm. Suuremmissa sotalaivoissa, kuten risteilijöissä on ilmatorjunta-aseistuksen lisäksi tyypillisesti yksi tai useampi 127–130 mm kanuuna. 1900-luvun alusta toisen maailmansodan loppuun valmistettiin hyvin suuria taisteluristeilijoitä ja taistelulaivoja, joiden suurimpien tykkien kaliiperi oli jopa 18 tuumaa eli 457 mm. Muun muassa yhdysvaltalaiset Iowa-luokan taistelulaivat, joiden päätykistön kaliiperi oli 16 tuumaa (406 mm), jäivät lopullisesti pois palveluksesta 2002.

Viimeinen tykistöalusten välillä käyty taistelu oli Surigaon salmen taistelu 1944, jossa yhdysvaltalainen amiraali Jesse Oldendorfin johtama taistelulaivaosasto upotti japanilaisen amiraali Nishimuran johtaman taistelulaivaosaston tutkaohjatulla tykistöllä. Tämän jälkeen taistelulaivojen päätehtävä oli tulituen antaminen maihinnousuissa ja rannikkomaalien pommittaminen. Tähän taistelulaivat soveltuivat erittäin hyvin; ne saattoivat ampua horisontin takaa tulematta itse havaituiksi, ja yhdysvaltalaiset laskivat Vietnamin sodassa, että yhden Iowa-luokan taistelulaivan 10 minuutin aikana ampuma kranaattimäärä vastasi samaa määrää pommeja, mitä yksi Constellation-luokan tukialus kykeni lento-osastollaan toimittamaan vuorokauden aikana maaliin. Viimeisen kerran taistelulaivojen tulitukea käytettiin ensimmäisen Persianlahden sodan aikana 1991.

Lentokoneet

Sotilaslentokoneissa, erityisesti hävittäjissä, on kiinteänä aseistuksena yksi tai useampi konetykki, kaliiperiltaan 20–30 mm ja tulinopeudeltaan 1 000–6 000 ls/min.

Suomen puolustusvoimien kanuunat

• 155 K 83
• 155 K 98
• 152 K 89
• 130 K 54
• 130 K 90-60

Katso myös

• Telakanuuna
• Haupitsi
• Mörssäri

Lähteet

1. Kanuuna Kielitoimiston sanakirja. 2018. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. URN:NBN:fi:kotus-201433. Verkkojulkaisu HTML. Päivitettävä julkaisu. Päivitetty 6.6.2018. Viitattu 28.7.2018.
2. Tykkyläinen, Tomi: Perusyhtymän epäsuoran tulivoiman kehittyminen jatkosodan päättymisestä alueelliseen puolustukseen Maanpuolustuskorkeakoulu, pro gradu, 2016. S. 6. Viitattu 28.7.2018.

Aiheesta muualla

• Kanuunat puolustusvoimien kalustoesittelyssä (Arkistoitu – Internet Archive)