PROFILBARU.COM

155 K 98
	; 155 K 98.
Aseen tyyppi	kanuunahaupitsi
Alkuperämaa	Suomi
Palvelushistoria
Palvelusvuodet	1998–
Valtion käytössä	Suomi, Egypti
Valmistushistoria
Suunniteltu	1992–1997
Valmistajat	Patria Vammas (1997–2004); Patria Land Systems (2004–2005); Abu Zaabal Engineering Industries Co. (lisenssillä)
Hinta	500 000 €
Valmistusvuodet	1997–2005
Valmistusmäärä	73+ kpl
Eri versiot	155GH52; 155GH52APU; 155GH52-SP-T55; 155 K 98
Tekniset tiedot
Malli	155 K 98
Paino	14 580 kg (kokonaispaino); 13 500 kg (ilman varusteita)
Putken pituus	52 kaliiperia
Miehistö	1+7
Kaliiperi	155 mm
Toimintatapa	puoliautomaattinen kiila
Tulinopeus	6-10 laukausta minuutissa; hetkellisesti 3 ls/12 s
Lähtönopeus	920 m/s (täyspanos)
Tehokas kantama	28 km (onteloperäkranaatti); 40 km (perävirtauskranaatti)
Maksimikantama	43+ km
Tähtäimet	kiertokaukoputki
Laukaustyyppi	irtopanoslaukaus
Kuljetustapa	vedettävä; itsesiirtyvä
Vetonopeus	50 km/h
Ampumakulmat	-5° – +70° (korkeussuuntaus); 70° (sivusuuntaus)
Moottori	Deutz, ilmajäähdytteinen diesel
Teho	105 hv (78 kW)
Teho/paino	7,20 hv/t
Huippunopeus	15 km/h (omalla moottorilla)
	Infobox OK

155 K 98 (155 millimetrin kanuuna 1998) on suomalainen Patrian valmistama 155 mm:n 52-pituuskaliiperinen raskas kenttätykki, teknisesti ottaen kanuunahaupitsi, mutta suomalaiselta nimitykseltään kuitenkin kanuuna. Se on Tampellan ja Vammaksen kehittämä Tampellan 155 K 83 -mallista. Se otettiin käyttöön Suomen puolustusvoimissa mallimerkinnän mukaisesti vuonna 1998. Tykissä on 78 kW:n tehoinen apumoottori, jolla se kykenee liikkumaan itsenäisesti.^[1] Tykki tuodaan raskaan maastokuorma-auton vetämänä lähelle tuliasemaa, josta se ajetaan perille oman apumoottorin voimin. Moottoria käytetään noin kilometrin siirtymiin, esimerkiksi tuliasemien vaihtoon vihollisen vastatykistötoiminnan varalta. Tykin saattaminen ajosta ampumakuntoon kestää miehistöstä riippuen muutamia minuutteja. Sen nykyinen käyttötarkoitus Suomessa on operatiivisiin joukkoihin kuuluvien valmiusprikaatien tukeminen.^[2]

155 K 98:n kappalehinta Puolustusvoimille oli 500 000 €.^[3] Tykin apumoottoritonta, vedettävää mallia 155GH52 on myös viety pieni määrä Egyptiin, jonka sotatarviketuotantoministeriölle on myös myyty tykin valmistuslisenssi.^[1]

Historia

Tampella suunnitteli Suomen puolustusvoimien toimeksiannosta 1950-1960-lukujen taitteessa ensimmäisen oman kenttätykkinsä 122 K 60:n, jota valmistettiin 16 kappaletta prototyyppi mukaan lukien. Tätä mallia kuitenkin käytettiin Tampellan 152 mm ja 155 mm tykkien kehityksen pohjana yhteistyössä Tampellan israelilaisen tytäryhtiön Soltamin kanssa, joka tuotti mm. tykit 155 K 68 (myös nimikkeillä 155KAN68 ja Soltam M-68), Soltam M-71 ja 155 K 74, joista 155 K 68 ja Soltam M-71 olivat jonkinasteisia vientimenestyksiä, projektissa mukana olleen Israelin tilaamien kappaleiden ohella. 155 K 74:ää taas käytettiin pohjana Tampellan Puolustusvoimille valmistamaan 155 K 83:een, joka on viimeinen sarjatuotettu malli ennen 155 K 98:aa.^[1]

Tampella suunnitteli 1980-luvun lopulla 39-pituuskaliiperisen 155 K 83:n pohjalta 45-pituuskaliiperisen 155GH45T:n (155 Gun-Howitzer 45 Tampella), josta Vammas suunnitteli myöhemmin, 1990-luvun puolessavälissä myös Pakistanin-vientimallin, jonka vientikaupat kuitenkin kariutuivat. Tampella ja myöhemmin Vammas kehittivät 1988-1991 myös 155GH45T:n pohjalta Puolustusvoimien toimeksiannosta 155 K 83:a pidempikantamaisen ja liikkuvamman kenttätykin, jonka nimeksi tuli 155 K 93. Erona 155GH45T:an oli lähinnä uusi lavettiin asennettu, pyöriin kytketty apumoottori ja toisen ajopyöräparin poisto - tykin putki oli kuitenkin yhä 45-pituuskaliiperinen 155GH45T:n tapaan. Tykki osoittautui kuitenkin ajovakaudeltaan ja maastoliikkuvuudeltaan liian huonoksi vain yhden pyöräparin vuoksi, minkä vuoksi kehitystyötä jatkettiin.^[1]

155 K 93:n pohjalta suunniteltiin prototyyppi 155 K 52-6, joka valmistui 1992, ja joka nimettiin Vammaksella kaupallisesti 155GH52APU:ksi (155 Gun-Howitzer 52, auxiliary power unit). Tässä tykissä oli uusi, pidempi 52-pituuskaliiperinen putki, 26 litran panoskammiolla ja kiihtyvällä rihlauksella. Tykin kehitystyötä jatkettiin, ja vuoteen 1995 mennessä putken mitoissa päädyttiin kuitenkin takaisin 23 litran NATO-panoskammioon, vakionousuiseen 1/20 kaliiperin rihlaukseen (1 täysi kierros 20 kaliiperinmitassa), sekä lavettiin tehtiin muutoksia teliin, jolloin syntyi prototyyppi 155 KX. Puolustusvoimat tilasi tätä 1997 kuuden kappaleen 0-sarjan, ja alkuperäinen prototyyppi jäi Patrialle. Lopullinen 155 KX nimettiin 155 K 98:ksi vuoden 1998 alussa.^[1]

Vuoteen 2001 mennessä Puolustusvoimat oli tilannut 155 K 98:aa 0-sarjan jälkeen vielä 50 kappaletta, ja viimeiset toimitettiin vuonna 2005, jolloin Puolustusvoimille toimitettujen tykkien määrä oli yhteensä 56 kappaletta.^[1]^[3] Tuotannon aikana tykkeihin lisättiin vielä lämpösuojakilvet putken yläpuolelle, Honeywellin TALIN 5000 -inertiapaikannusyksikkö ja tanskalaisvalmisteinen lähtönopeustutka.^[1]^[4]

Ominaisuudet

155 K 98:n rakenne on perusratkaisuiltaan hyvin samanlainen kuin aiemmat Tampellan ja Vammaksen tykit 122 K 60:stä lähtien. Tykin sulkuna toimii vaakatasossa liukuva puoliautomaattinen kiila, ja peräkappale on 155 K 83:n tapaan korkeaa mallia ja sisältää tykin puoliautomaattikoneiston. Sulku tiivistyy ns. Broadwellin renkailla muiden irtopanoslaukauksia käyttävien Tampellan ja Vammaksen tykkien tapaan. Tykissä on lisäksi uudistettu latasin ja mahdollisuus erillisen latauslaitteen käyttöön.^[1]

Tykissä on aiempiin tuotannossa olleisiin Tampellan ja Vammaksen tykkimalleihin erona lavetissa oleva Deutzin 78-kilowattinen dieselkäyttöinen ilmajäähdytteinen apumoottori, ja siihen hydraulisesti kytketyt neljä vetävää pyörää (maantieajossa toisen pyöräparin voi vapauttaa moottorista, jolloin ajonopeudeksi saa jopa 15 km/h, maastossa neljällä vetävällä pyörällä ajonopeus on maksimissaan noin 7,5 km/h). Apumoottori tuottaa sähkön myös tykin lähtönopeustutkalle, inertiapaikannusyksikölle päätelaitteineen, kenttäradiolle sekä mahdollistaa lavettihaarojen hydraulisen levittämisen, että koron hydraulisen säätämisen. Myös lavettihaarojen päässä olevat apupyörät toimivat hydraulisesti moottorin avulla siten, että tuliasemassa maahan kiilatun tykin saa ajokuntoon nopeasti, ja kiilat kammettua irti apupyörien avulla. Ajajan vuoksi tykin miehistön määrä on kasvanut yhdellä. Lavetissa on itsesiirtymistä varten myös säilytyskoteloja kranaateille ja panoksille.^[1]

Tykin putken pituus on 52 kaliiperia, suuhidastin on yksikammioinen, ja putkessa on savunpoistin. Panoskammio on NATO-mittojen mukaisesti 23,0 litraa NATO-standardin mukaisen irtopanosjärjestelmän (Modular Charge System) käyttämiseksi, ja putken rihlannousu 1/20 kaliiperia.^[1] Tykin kantama on onteloperäkranaatilla 28 kilometriä, ja erilaisilla perävirtauskranaateilla 40-43 kilometriä. Tykissä voi käyttää mitä tahansa standardia 155 millimetrin ampumatarviketta, mahdollistan hyvin laajan valikoiman erilaisia kranaatteja.^[1] Tykin kokonaispaino on 14 580 kg.^[5]

Vienti

1995 Vammas aloitti vientitunnustelut Egyptiin, aluksi 155GH45:stä, jota samoihin aikoihin yritettiin viedä myös Pakistaniin, että myös T-55-panssarivaunun sovittamisesta sille alustaksi ja amerikkalaisvalmisteisten M109A2-panssarihaupitsien modifioinnista. Neuvotteluissa oli Egyptin sotatarviketuotantoministeriön ohella terästeollisuusyhtiö Abu Zaabal Engineering Industries Company, jolla mahdollinen Egyptissä tapahtuva valmistus tai kokoonpano tapahtuisi. Neuvottelujen aikana tykki kuitenkin vaihtui 155GH52:ksi ja M109:ään liittyvät muutokset jäivät pois sopimuksesta, ja 1999 Vammas solmi Egyptin kanssa kaupat 155GH52-lisenssin myöntämisestä valmistusohjeineen, sittemmin 155GH52-SP-T55:ksi nimetyn T-55-alustaisen telatykin suunnittelun Egyptille, sekä pienestä määrästä tykkejä, jotka prototyyppiä lukuun ottamatta kuitenkin koottaisiin Egyptissä,^[1] kokoajana toimisi Abu Zaabal Engineering Industries Company.^[6]

Tykkejä valmistettiin SIPRI:n mukaan Egyptin asevoimille 16 kappaletta.^[7] Luku ei kerro, kuinka monta on valmistettu Suomessa ja kuinka monta Egyptissä, eikä sitä, kuinka monta on koottu Suomessa valmistetuista osista ja kuinka monen osat on valmistettu Egyptissä.

Egyptin-kaupat johtivat Suomessa rikostutkintaan lahjuksen antamisesta ja kirjanpitorikoksesta, sillä Patrian epäiltiin pimittäneen Egyptiltä joitain Suomessa Puolustusvoimien käytössä tykistä havaittuja ongelmia, ja lahjoneen egyptiläisviranomaisia.^[3]^[8] Egypti kieltäytyi luovuttamasta oikeusistuimille mitään tietoja kaupasta vedoten sen luottamuksellisuuteen ja kertoi oikeusistuimille, että sillä ei ole kaupassa mitään moitittavaa.^[9] Lopulta Turun hovioikeus tuomitsi vain osan syytetyistä kirjanpitorikoksista, eikä käsittelyä viety enää korkeimpaan oikeuteen.^[8]

Versiot

Prototyypit:
- 155 K 52-6: 155 K 93:sta jatkokehitetty prototyyppitykki apumoottorilla 52-pituuskaliiperisella putkella, kiihtyvällä 1/30-1/20 pituuskaliiperin rihlauksella ja 26 litran panoskammiolla. Tunnetaan kaupallisesti nimikkeellä 155GH52APU.^[1]
- 155 KX: 155 K 98:n varsinainen prototyyppi, jota tehtiin varsinaisen Patrialle jääneen prototyyppitykin lisäksi Suomen puolustusvoimille kuuden kappaleen 0-sarja. Nykyään samalla nimikkeellä kuin 155 K 98.^[1]
155 K 98: Puolustusvoimien käytössä oleva apumoottorillinen, itsesiirtyvä lopullinen tuotantomalli.^[1]
155GH52: Egyptin asevoimille tehty vedettävä vientimalli ilman apumoottoria, uutta latasinta ja säätyviä painontasaimia.^[1] Egyptiläinen nimike E52 tai EH-52,^[7] valmistuslisenssi Egyptin sotatarviketuotantoministeriöllä ja valmistus egyptiläisellä Abu Zaabal Engineering Industries Companyllä.^[6]
155GH52-SP-T55: Egyptin vientikauppoja varten kehitetty T-55 -panssarivaunun alustalle tehty telatykki, joka on tykin osalta hyvin pitkälle samanlainen kuin varsinainen itsesiirtyvä ja vedettävä malli. 45 kranaatin ja 49 panoksen ammustäyttö, koroalue -6° - +66°, 360° ampumasektori, jonka tuliasemassa laskettavat tukijalat mahdollistavat.^[1]
155 K 98 Sisu E13TP 8×8 alustalla: Patria esitti 2015 Eduskunnan Puolustusvaliokunnalle 155 K 98:n lisävalmistusta siten, että se olisi kiinteästi asennettu itseliikkuvaksi tykiksi Sisun E13TP -maastokuorma-auton lavalle.^[10] Esitys ei kuitenkaan ole toteutunut, ja Puolustusvoimat hankki 2017 48 kappaletta K9-panssarihaupitseja itseliikkuvan tykin hankintaprosessissaan. Tykin kehitystyötä on sittemmin jatkettu, ja koeammunnat on suunniteltu toteutettavaksi 2024-2025 talvella.^[11]