| 130 K 90-60 |
|---|
130 K 90-60 Museo Militarian pihalla |
| Aseen tyyppi |
kenttäkanuuna |
| Alkuperämaa |
 Suomi |
| Palvelushistoria |
|---|
| Palvelusvuodet |
1990–2006 |
| Valtion käytössä |
Suomi |
| Valmistushistoria |
|---|
| Suunnittelijat |
Heikki Collanus |
| Suunniteltu |
1955-1960
1989-1990 |
| Valmistajat |
Tampella
Vammas |
| Valmistusvuodet |
1990-1993 |
| Valmistusmäärä |
15 kpl |
| Eri versiot |
122 K 60
130 K 90-60 |
| Tekniset tiedot |
|---|
| Malli |
130 K 90-60 |
| Paino |
10 150 kg (kokonaispaino)
9800 kg (ilman varusteita) |
| Pituus |
9100 mm (ajossa) |
| Putken pituus |
52,7 kaliiperia (6850 mm) |
| Leveys |
2600 mm (ajossa) |
| Korkeus |
2000 mm (ajossa) |
| Miehistö |
1+8 |
| Kaliiperi |
130 mm |
| Toimintatapa |
puoliautomaattinen kiila |
| Tulinopeus |
8 laukausta minuutissa
hetkellisesti 3 ls/15 s |
| Lähtönopeus |
860 m/s (täyspanos) |
| Tehokas kantama |
24 km (perusampumatarvike)
32 km (merimaalikranaatti) |
| Maksimikantama |
32 km |
| Tähtäimet |
kiertokaukoputki |
| Laukaustyyppi |
kartussilaukaus, messinkihylsy |
| Kuljetustapa |
vedettävä |
| Vetonopeus |
80 km/h |
| Ampumakulmat |
-5° – +52° (korkeussuuntaus)
360° (sivusuuntaus) |
| Maavara |
200-310 mm (säädettävä) |
| Infobox OK |
130 K 90-60 on suomalainen Vammaksen valmistama kenttätykki, joka on valmistettu uudelleenputkittamalla Tampellan valmistama, Heikki Collanuksen suunnittelema 122 K 60 -kenttätykki.[1][2] Nimensä mukaisesti se on 130 mm raskas kanuuna, 52,7-pituuskaliiperisella putkella.[3] Se on vedettävää mallia ja vetoajoneuvona käytetään esimerkiksi raskasta maastokuorma-autoa. Ampumatarvikkeenaan se käyttää samaa ampumatarviketta kartusseineen 130 K 54:n kanssa[4], ja lisäksi sillä voi myös ampua 130 53 TK:lle tarkoitettuja merimaalikranaatteja.
Historia
Tykin kehitystyö oli alkanut Tampellassa 1960-luvulla 122 mm tykin (122 K 60) suunnittelusta. Tykkiä oli tarkoitus tuottaa jopa 150 kappaleen erä Suomen puolustusvoimille, mutta kustannussyistä valituksi tulikin neuvostoliittolainen D-30 (122 H 63). Lisäksi 122 K 60 oli Puolustusvoimien mielestä liian raskas. Tykkiä tuotettiin kuitenkin prototyyppikappaleen lisäksi 15 kappaletta Puolustusvoimille.[5]
1980-luvulla rannikkotykistön uudistamisen ja uuden 130 53 TK:n sekä 130 K 54:ien rannikkotykkikäyttöön siirtämisen myötä, rannikkotykistön pääkaluston kaliiperin vaihtuessa 130 millimetriin, päätettiin myös 122 K 60 putkittaa uudelleen 130 mm putkilla ja siirtää tykit rannikkotykkikäyttöön.[5] Putkien vaihtamisen 15:een tuotantosarjan tykkiin toteutti Vammas, johon konkurssiin mennyt Tampella oli 1980-luvulla liitetty.[1]
Tykin käyttötarkoitus oli toimia liikkuvana rannikkotykkinä. Sen saattoi asentaa rannikkolinnakkeiden kiinteisiin tuliasemiin tai käyttää tavallisen kenttätykin tapaan maahan kiilaamalla.
Puolustusvoimat poisti tykit museoimalla tai myymällä ne keräilijöille vuonna 2006.[6] Nykyään yksi 130 K 90-60 on esillä Museo Militariassa Hämeenlinnassa ja yksi Rysäkarin linnakkeella.[4]
Ominaisuudet
Tykin putki on kaliiperiltaan 130 millimetriä, ja sen pituus ilman suuhidastinta on 52,7 kaliiperia (6850 mm). Putken päässä on suuhidastin, joka on malliltaan samanlainen kuin 130 K 54:ssä oleva lieriösuuhidastin. Rihloja on 40 kappaletta, rihlatun osan pituus on 44 kaliiperia (5746,5 mm) ja rihlannousu on oikeakätinen 5°58' eli 1/30 kaliiperia.[1]
Sulku on 122 K 60:n ja muiden Tampellan suunnittelemien tykkien tapaan toteutettu vaakatasossa liikkuvalla puoliautomaattisella kiilalla, ja sen tiivistys tapahtuu ampuessa messinkihylsyn avulla. Peräytyvien osien massa on yhteensä 2865 kg.[1]
Ampumatarvikkeena on venäläismallinen 130 mm sirpalekranaatti 53-OF-482M (kranaatin massa 33,4 kg, ampumatarvikkeen suomalainen nimike KTA 5011) tai suomalainen 130 mm perävirtausyksikköinen merimaalikranaatti (nimike RTA 2776[7]), kartussilaukauksella. Kartussin hylsyn pituus on 846 mm ja hylsyn massa 11,35 kg.[8] Koko kartussin massa on täyspanoksella 25,7 kg, josta panoksen ruudin osuus on 13,0 kg.[9] Sirpalekranaatin lähtönopeus täyspanoksella on 860 m/s ja kantama noin 24 kilometriä.[1] Perävirtausyksiköllisen merimaalikranaatin kantama on noin 32 kilometriä.[10]
Käyttäjät
Entiset käyttäjät
- Suomi: 15 kappaletta.
Lähteet
