Kansainvälinen päivä köyhyyden poistamiseksi on 17. lokakuuta vietettävä vuosipäivä, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota maailmanlaajuiseen köyhyyteen ja pohtia keinoja sen poistamiseksi. Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1992 luomaa teemapäivää vietettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1987 Pariisissa, jonne kokoontui noin 100 000 henkeä kunnioittamaan köyhyyden, nälän, väkivallan ja pelon uhreja.[1]
Suomessa
Tilastokeskus arvioi keväällä 2023, että vuonna 2021 köyhyys- tai syrjäytymisriskissä oli 16,3 % kotitalousväestöstä eli 894 000 ihmistä Suomessa. [2] Esimerkiksi palkatonta työtä tekevät - joita oli Suomessa vuonna 2018 lähes puoli miljoonaa - ovat usein köyhiä.[3]
Sosiaali- ja terveysministeriö julkisti lokakuussa 2022 toimenpideohjelman, jonka mukaan Suomessa pyrittiin tuolloin vähentämään köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrää 100 000 ihmisellä vuoteen 2030 mennessä.[4] Suomi ei siis tähtää edes kotimaassaan Agenda 2030:n tavoitteeseen, jonka mukaan kunkin maan tulisi vähintään puolittaa köyhyys vuoteen 2030 mennessä.
Suomessa 17. lokakuuta järjestetään asunnottomien yö useilla paikkakunnilla,[5] muun muassa Espoossa, Helsingissä, Huittisissa, Hyvinkäällä, Joensuussa, Jyväskylässä, Keravalla, Kotkassa, Lahdessa, Nokialla, Oulussa, Pirkkalassa, Porissa, Riihimäellä, Tampereella, Turussa, Tuusulassa ja Vantaalla.[6]
Maailmalla
Maailmanpankin mukaan maailmanlaajuisesti äärimmäisen köyhästi - alle 2,15 Yhdysvaltain dollarilla päivässä - elää maailmanlaajuisesti lähes 700 miljoonaa ihmistä (2023).[7] Äärimmäistä köyhyyttä pidetään ihmisoikeusrikkomuksena. Samanaikaisesti lähes 50 prosenttia maailman väestöstä elää alle 6,85 dollarilla päivässä. Tämä rahamäärä on puolestaan ylemmän keskitulotason maiden luokittelun raja (2023).[7] Kansainvälisisenä tavoitteena oli vielä äskettäin lopettaa äärimmäinen köyhyys vuoteen 2030 mennessä. Vuoden 2023 kestävän kehityksen raportin mukaan, mikäli kehitystä jatketaan nykymallillaan, vuonna 2040 vielä 575 miljoonaa ihmistä (eli 6,8 prosenttia ihmiskunnasta) eläisi äärimmäisessä köyhyydessä. Nykypolitiikalla ja -toimin ihmiskunta ei pääsisi lähellekään Kestävän kehityksen ykköstavoitettaan (”Ei köyhyyttä”).[8]
Katso myös
Lähteet
