Kaarlo Sakari Kurko (10. lokakuuta 1899 Pieksämäki – 20. kesäkuuta 1989 Helsinki) oli suomalainen seikkailija, sotilas ja kirjailija.[1][2]
Elämä
Kaarlo Kurkon vanhemmat Tapani Kurko ja Hilja Hurstinen toimivat kansakoulunopettajina. Perhe asui ensin Pieksämäellä mutta muutti sitten Ruovedelle Väärinmajan kansakoululle. Kurko kävi Tampereen lyseota mutta ei ollut kiinnostunut koulunkäynnistä. Hän yritti 16-vuotiaana lähteä jääkärikoulutukseen Saksaan mutta jäi santarmien pidättämäksi jo Viipurissa ja joutui palaamaan kotiinsa. Suomen sisällissodan alettua tammikuussa 1918 Kurko lähti Pohjanmaalle liittyäkseen valkoisten joukkoihin. Hän taisteli Hämeen rintamalla ja osallistui Tampereen taisteluun. Sodan päätyttyä Kurko oli Tampereen vankileirillä järjestyspäällikön apulaisena sekä Kruunupyyn vankileirin päällikkönä syksyllä 1918.[1][2][3]
Vuonna 1919 Kurko liittyi mukaan Pohjan Poikain vapaaehtoisjoukkoon ja osallistui helmikuussa 1919 Viron ja Latvian rajoilla käytyihin yhteenottoihin venäläisiä vastaan. Kun vapaajoukko hajotettiin maaliskuussa 1919, vänrikiksi ylennetty Kurko liittyi Viron armeijaan, ja syksyllä 1919 hän osallistui kenraali Nikolai Judenitšin komentaman venäläisten valkoisten luoteisarmeijan hyökkäykseen Pietaria vastaan. Hyökkäys ei onnistunut, ja vuoden 1920 alussa Kurko lähti Puolaan, jossa hän osallistui Puolan armeijan riveissä Puolan ja Neuvosto-Venäjän sotaan. Hän kävi Puolassa myös ratsuväkikoulun.[1][2] [3]
Kun Kurko ei saanut Suomen armeijasta luutnantin virkaa, hän liittyi Ranskan muukalaislegioonaan. Legioonan riveissä hän oli Afrikassa 1921–1926, Indokiinassa 1928–1929 ja lopuksi Ranskassa 1930–1931. Legioonassa palvellessaan Kurko osallistui Muhammed Abd el-Krimin perustamaa Rifin tasavaltaa vastaan käytyyn Rifin sotaan, jonka päätyttyä hän palveli Pohjois-Afrikan kameliratsupoliisijoukoissa.[1][2] [3]
Muukalaislegioona-muistelmissaan Saharan legioonat Kurko kertoo nimeä mainitsematta samoihin aikoihin legioonassa palvelleesta upseerista, joka myöhemmin on paljastunut Adi Stenrothiksi.[4]
Palattuaan Suomeen 1931 Kurko toimi muun muassa Akateemisen ilmasuojeluyhdistyksen levikkipäällikkönä 1936–1937 ja Suomen väestönsuojelujärjestön osastopäällikkönä 1938–1942. Hän oli myös 1930-luvun lopulla avustajana Sinimusta-, Luo Lippujen- ja Itsenäinen Suomi -lehdissä. Talvi- ja jatkosodan aikana Kurko palveli kotirintamalla väestönsuojelutehtävissä. Kurkon keräämä henkilökohtainen arkisto tuhoutui osaksi jatkosodan aikana Helsingin suurpommituksissa helmikuussa 1944.[1][2]
Sodan jälkeen Kurko toimi vapaana kirjailijana.[1][2]
Suomalaisen NRA Kansallinen kivääriyhdistys -aseyhdistyksen puheenjohtaja Runo K. Kurko on Kaarlo Kurkon poika.
Teokset
Omalla nimellä:
- Saharan legioonat: 10 vuotta Muukalaislegioonan riveissä. Jyväskylä: Gummerus 1933
- Puolalaisten mukana bolsheviikkejä vastaan: suomalaisen muistelmia Puolan-Venäjän sodasta v. 1920. Kustannus Oy Säilä, Helsinki 1933
- Suuri vakoilujuttu: romaani. Tekijä, Helsinki 1933
- Tropiikin yössä : legioonalaisjuttuja. Kustannus Oy Säilä, Helsinki 1933
- Latvian vapaustaistelu. Otava 1935
- Väestönsuojelua Korven kirkonkylässä: väestönsuojelunäytelmä. Suomen kaasusuojelujärjestö, Helsinki 1937, 1939
- Puna-armeija nykyhetkellä. Heimoside, Helsinki 1938
- Weikselin ihme : muistelmia Puolan-Venäjän sodasta v. 1920. Kustannus Oy Säilä, Helsinki 1939
- Sotatoimet Pietarin valloittamiseksi 1918–19. WSOY 1942
- Muurmannin punainen legioona. Helsinki 1942
- Talonpoikaisarmeijan huolto.
- Inkerin suomalaiset GPU:n kynsissä: kokoelma karkoitettujen kirjeitä / Inkerin Liiton toimeksiannosta julkaissut Kaarlo Kurko. WSOY 1943
- Atlas-vuorten musta leijona. Nide, Hämeenlinna 1945
- Matkakuumetta, ilmestyi kokoomateoksessa Me kerromme itsestämme; kirjailijoiden yhteisjulkaisu. Otava 1946
- Entisen Inkerin luterilaisen kirkon 350-vuotismuistojulkaisu sanoin ja kuvin / Inkerin suomalaisen evankelisluterilaisen 350-vuotisjuhlatoimikunnan toimeksiannosta toimittaneet Aappo Metiäinen ja Kaarlo Kurko. Inkere, Helsinki 1960
Salanimellä C. Guenard:
- Tropiikin halki : ranskalaisten retkeilijäin kuvauksia. Nide, Hämeenlinna 1946
Salanimellä Paul Hara:
- Vapauden puolesta : historiallinen romaani Norjasta. Nide, Hämeenlinna 1946
Salanimellä Réne Mórand:
- Salainen polku. Nide, Hämeenlinna 1946
Käännökset
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
