Juri Fjodorovitš Orlov (13. elokuuta1924[1] – 27. syyskuuta2020[2]) oli venäläinen ydinfyysikko ja ihmisoikeusaktivisti sekä entinen neuvostoliittolainen toisinajattelija. Hän perusti Moskovan Helsinki-ryhmän vuonna 1976 valvomaan Helsingin päätösasiakirjan ihmisoikeuksia koskevien kohtien eli kolmannen korin toteutumista Neuvostoliitossa.[3][4] Hänet tuomittiin seitsemäksi vuodeksi pakkotyöleirille ja viideksi vuodeksi Neuvostoliiton sisäiseen maanpakoon toimintansa vuoksi.[5] Vankeudessa Orlovin terveys heikkeni ja hänelle sanottiin, ettei hän tule elämään vankeusaikansa loppuun asti.[5]
Orlov vapautettiin sisäisestä karkotuksesta Siperiasta vuonna 1986 Yhdysvaltojen kanssa neuvotellun sopimuksen mukaisesti.[6] Hän työskenteli Cornellin yliopistossa vuodesta 1987 muun muassa hiukkaskiihdyttimien suunnitteluun ja kvanttimekaniikkaan liittyvien kysymysten parissa. Vuonna 1990 Mihail Gorbatšov palautti Orloville Neuvostoliiton kansalaisuuden, jonka tämä oli menettänyt neljä vuotta aiemmin maasta poistumisen yhteydessä.[7] Orlov sai Yhdysvaltojen kansalaisuuden vuonna 1993.[1]
American Physical Society myönsi Orloville ensimmäisen Saharov-palkinnon vuonna 2005. Orlov oli mukana perustamassa Neuvostoliiton ensimmäistä Amnesty Internationalin osastoa vuonna 1973, ja hän puolusti Andrei Saharovia, jota syytettiin tuolloin epäisänmaallisesta toiminnasta.[1]
Toisen maailmansodan aikana Orlov työskenteli tehtaassa, jossa valmistettiin T-34 -panssarivaunuja. Sodan loppupuolella hän palveli tykistöupseerina.[1]
