Jouni Vainio (17. joulukuuta 1938 Kotka – 10. tammikuuta 2013 Helsinki) oli suomalainen juristi, virkamies ja musiikkialan hallinnon toimija. Hän toimi muun muassa Suomen Mieskuoroliiton puheenjohtajana ja Sulasolin hallituksen puheenjohtajana.[1]
Vainio syntyi opettajaperheeseen, valmistui Helsingin yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1964 ja sai varatuomarin arvon 1967. Hän aloitti työskentelyn juristina Helsingin maalaiskunnan rahatoimistossa vuonna 1966 ja työskenteli 1970-luvun puoleenväliin Korkeimman hallinto-oikeuden ylimääräisenä esittelijänä. Vainio pääsi eduskunnan kanslian palvelukseen vuonna 1971. Vuonna 1987 hänestä tuli keskuskanslian päällikkö, ja vuosina 1992–2004 hän toimi eduskunnan apulaispääsihteerinä. Vainio oli apulaispääsihteerinä toimiessaan myös valiokuntasihteeristön päällikkö. Hän toimi noin vuosikymmenen ajan Eduskunnan virkamiesyhdistyksen puheenjohtajana. Vainio osallistui eduskunnan satavuotishistoriikin kirjoittamiseen ja avusti virkauransa loppupuolella asiantuntijana Albanian parlamentin työjärjestyksen valmisteluissa.[1]
Vainio esiintyi kuorolaulajana ja eteni lukuisiin musiikkialan hallinnollisiin tehtäviin. Hän toimi esimerkiksi Suomen Mieskuoroliiton puheenjohtajana, Suomen säveltaiteen tukisäätiön asiamiehenä ja Sulasolin hallituksen puheenjohtajana.[1] Vainio sai Suomen Mieskuoroliiton kunniajäsenyyden 4. maaliskuuta 1995.[2] Kuoroihin, joissa Vainio toimi laulajana, kuuluivat Ylioppilaskunnan laulajat ja Helsingin Suomalaisen Klubin mieskuoro. Hän esiintyi viimeisen kerran 74-vuotispäivänään joulukonsertissa, mutta kuoli tammikuussa 2013 Helsingin Syöpätautien klinikalla.[1]
Lähteet
