Johanneksenkirkko (ruots. Johanneskyrkan) on uusgoottilainen evankelis-luterilaisen ruotsinkielisen Johannes församlingin kirkko Helsingin Ullanlinnassa, keskusta-alueen eteläosassa Korkeavuorenkadun varrella. Kirkko rakennettiin vuosina 1888–1891 ja sen korkeimmat osat ovat 74 metriä korkeat koillispäädyn tornit. Kirkon suunnitteli tukholmalainen arkkitehti Adolf Emil Melander, jonka ehdotus voitti vuonna 1878 järjestetyn kilpailun. Kirkkoon mahtuu 2 600 ihmistä, ja se on paikkaluvultaan Suomen suurin kivikirkko[1]. Kirkkoa on pidetty Suomen uusgoottilaisten kirkkojen pääesimerkkinä. Kirkon vihki käyttöön Porvoon piispa Carl Henrik Alopaeus 13. joulukuuta 1891.
Kirkko on suosittu konsertti- ja vihkikirkko ja siellä järjestetään ruotsinkielistä hartauselämää. Kirkkoa on pidetty korkeatasoisena konserttipaikkana hyvien akustisten ominaisuuksiensa takia.[2][3] Kirkko on säännöllisesti auki vierailijoille. Vuonna 2024 kirkkoon otettiin käyttöön pääsymaksu.[4]
Johanneksenkirkon ympäristössä sijaitsee Johanneksenpuistikko, joka valmistui vuonna 1914.[5] Johanneksenpuiston yhteydessä on leikkikenttä ja talvisin jäädytettävä urheilukenttä.[6]
Johanneksenkirkon rakentamisen aikaan Punavuori oli vielä köyhää aluetta, jossa rakennuskanta koostui pienistä puutaloista. Kirkon rakentamisen taustalla oli osittain vastaveto ortodoksiselle Uspenskin katedraalille, sillä uusgoottilaisella arkkitehtuurilla haluttiin korostaa suomalaisuuden läntisiä juuria. Samalla Helsingin kasvavan väkiluvun vuoksi tarvittiin uutta kirkkoa, sillä olemassaolevat kirkot olivat jääneet pieniksi.[7] Alkuvaiheessa sitä kutsuttiinkin Uudeksi kirkoksi. Kirkko rakennettiin paikalle, jossa oli aiemmin pidetty juhannuskokkoja. Siksi kirkko nimettiinkin Johannes Kastajan mukaan.[3] Kirkon etuseinässä onkin Kari Juvan veistos Johannes Kastaja vuodelta 2004.[3]
Muodoltaan kirkko on kolmilaivainen basilika.[3]Arkkitehti Melander suunnitteli itse kirkon penkit, saarnatuolin, alttarilaitteen ja kastepöydän. Koristelussa on käytetty paljon kolmiapila-aihetta, joka on tyypillinen goottilainen pyhän kolminaisuuden symboli. Kirkon sisätilat ovat hyvin koristeelliset lasimaalauksineen, kaari-ikkunoineen, virsitauluineen ja kattokruunuineen. Alun perin myös kirkon vihreänharmaissa, rapatuissa seinäpinnoissa oli niiden yläosissa ja holvikaarissa oli koristekuvioita. Myöhemmissä restauroinneissa (ensimmäisen kerran vuonna 1913) kuviot peitettiin vaalealla yhtenäisellä värillä.[1] Albert Edefeltin oli alun perin tarkoitus maalata kirkkoon alttaritaulun. Monien vaiheiden jälkeen hanke ei kuitenkaan toteutunut, vaan kirkko sai vuonna 1932 Eero Järnefeltin maalaman alttaritaulun Taivaallinen ilmestys, joka kuvaa Paavalin kääntymistä kristinuskoon. Kirkko sai kellot vasta vuonna 1932. Ne soittavat Te deum-hyminin kolmea ensimmäistä säveltä.[3]
Kirkko restauroitiin sen satavuotisjuhlia varten ja silloin vanhasta koristemaalauskerroksesta paljastettiin osa yleisölehterin seinään.[1] Kirkko vaurioitui Helsingin suurpommituksissa helmikuussa 1944; muun muassa useita ikkunoita särkyi.
Sen jälkeen kun Helsingin kaupunkiseurakunta vuonna 1906 jaettiin, Johanneksen kirkko oli sekä Helsingin eteläisen suomalaisen että eteläisen ruotsalaisen seurakunnan käytössä. Näistä ensin mainitun nimi muutettiin vuonna 1956 Johanneksen seurakunnaksi, mutta vuonna 1999 se yhdistettiin Helsingin tuomiokirkkoseurakuntaan.[8] Vuonna 2011 Helsingin tuomiokirkkoseurakunta luopui kirkosta ja se siirtyi uuden ruotsinkielisen seurakunnan käyttöön.[9] Kirkon lähellä Korkeavuorenkadulla on seurakuntatiloja.[10] Johanneksenkirkon kellaritiloja otettiin 1990-luvun taitteessa tehdyissä korjauksissa käyttöön.[11]
Urut rakensi alun perin saksalainen urkutehdas E. F. Walcker vuonna 1891, ja niitä on uudistettu vuosina 1921, 1937, 1956 ja 1974. Niissä on 66 äänikertaa, jotka jakautuvat kolmelle sormiolle ja jalkiolle. Vuonna 2005 saksalainen urkurakentamo Orgelwerkstatt Christian Scheffler entisti urut ja palautti Oskar Merikannon suunnitteleman disposition eli äänikertarakenteen.
Kirkon urkureina ovat toimineet muiden muassa Oskar Merikanto, Armas Maasalo, Tauno Äikää ja Pertti Eerola. Kirkon ensimmäinen kanttori oli Abraham Ojanperä, ja hänen jälkeensä kanttorin tehtävää on hoitanut muun muassa Sulo Saarits.
Johanneksenkirkolla on merkittävä osa monen helsinkiläisen adventinvietossa. Viipurin Lauluveikot -mieskuoron adventtikonsertit on alusta alkaen lähes joka vuosi pidetty Johanneksenkirkossa. Kuoron 50. adventtikonsertti pidettiin Johanneksenkirkossa vuonna 2003. Konserttien urkureina ovat toimineet muun muassa Tauno Äikää ja Pertti Eerola.[12]
Johanneksenkirkko on ollut monen kotimaisen televisio- ja elokuvatuotannon kuvauspaikka. Tunnetuin on Yle TV1:n draamasarja Kotikatu (1995–2012), joka sijoittui alkuaikoinaan kirkon ympäristöön, ja kirkko toimi yhtenä sarjan henkilöitä yhdistävänä tekijänä.