Kirkon suunnittelua varten järjestettiin arkkitehtuurikilpailu, johon tuli 51 ehdotusta. Toteutuksen pohjaksi valittiin keväällä 1929 arkkitehti Bertel Liljequistin ehdotus. Kirkko valmistui 1930, ja sen vihki käyttöön 1. maaliskuuta 1931 piispa Jaakko Gummerus. Kirkko on muodoltaan pitkäkirkko, ja sen rakennusmateriaali on punatiili. Sitä on aikoinaan sanottu Helsingin kauneimmaksi kirkoksi.[2] Kirkko on nimetty Paavalin mukaan, ja hänet on kuvattu pääsisäänkäynnin yläpuolelle. Kirkkosalissa on 800 istumapaikkaa. Kirkon siipirakennuksessa on kaksi suurta seurakuntasalia, joista Yläsaliin mahtuu 80–100 henkilöä ja Alasaliin 100–120 henkilöä.
Punatiilisen kirkon pääsisäänkäynnin yläpuolella on kirkon nimikkopyhä apostoli Paavali kädessään perimätiedon mukaiseen kuolintapaansa viittaava miekka. Ulko-oven kahvassa ovat uskoa, toivoa ja rakkautta kuvaavat risti, ankkuri ja palava sydän.
Kirkko vaurioitui jonkin verran talvisodassa, ja jälkiä näkyy yhä yhdessä seinässä ja pääoven pylväissä. Kirkko peruskorjattiin vuosina 2002–2003 arkkitehtitoimisto Slotte & Schützin suunnitelmien mukaan. Korjauksessa kirkon ulkoasua palautettiin alkuperäiseen asuun ja sen koko äänijärjestelmä uusittiin[3].
Aiemmat kirkkotekstiilit olivat Greta Skogster-Lehtisen suunnittelemat[5]. Korjaustöiden jälkeen käyttöön otetut kirkkotekstiilit on suunnitellut tekstiilitaiteilija Helena Vaari, joka on käyttänyt suunnittelussaan hyväksi kirkon vanhaa simpukka- ja helmisymboliikkaa.
Urkulehterillä on lause psalmista 100: ”Käykää hänen portteihinsa kiittäen.” Pyhiinvaeltajan tunnusmerkki, uskon salaisuuden vertauskuva simpukka ja Jumalan valtakuntaa kallisarvoisena aarteena kuvaava helmi toistuvat sivupilareiden lampuissa ja alttarikaiteen kuvioinnissa. Uuden alttarin kansi on ikivanhaa kalkkikiveä, jossa näkyy siellä täällä fossiileja.
Urut
Kirkon alkuperäiset, Kangasalan urkutehtaan rakentamat urut valmistuivat vuonna 1931. Sama tehdas uudisti ne 1950-luvun tyylisuunnan mukaisiksi vuonna 1957. Urkurakentamo Veikko Virtanen rakensi ne vuonna 2005 uudelleen. Pillistöt oli alkuun sijoitettuina kahteen erilliseen kaappiin lehterin oikeaan ja vasempaan reunaan, niin että parven keskellä oleva ikkuna jäi näkyviin. Nyttemmin sijoitus on erilainen: kunnostuksessa ne otettiin ulos kaapeista, ja keskellä on uusi pillikenttä. Uruissa on 48 äänikertaa ja neljä siirtoa sekä kolme sormiota. Niiden nykyisen julkisivun on muotoillut ruotsalainen arkkitehti Ulf Oldaeus, ja urkujen kaikki kolme vaihetta ovat näkyvissä.[6][7]
Kuoriurut on rakentanut Urkurakentamo Martti Porthan vuonna 2005. Niissä on 12 äänikertaa, yksi sormio ja liitejalkio. Urut edustavat pohjoisitalialaista urkutyyppiä.[8]
Kirkossa järjestetään vuosittain uuden urkumusiikin festivaali Organo Novo.[9]
