Jeesuksen syntymäkirkon sisäänkäynti (2005)Jeesuksen syntymäkirkko sisältä (2005)
Jeesuksen syntymäkirkko (Kanisat al-Mahd) on yksi vanhimmista toimivista kristillisistäkirkoistaBetlehemissäTransjordanialle kuuluneella länsirannalla. Kirkko on rakennettu paikalle, jossa Jeesuksen uskotaan syntyneen[1]. Unesco lisäsi kirkon maailmanperintökohteiden listalleen kesäkuussa 2012. Esityksen kirkon lisäämisestä luetteloon teki palestiinalaishallinto.[1]
Historia
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Keisari Konstantinus käynnisti kirkon rakentamisen vuonna 326. Adoniksen lehdon puut kaadettiin, ja luolan päältä louhittiin kiveä. Myöhemmän Hieronymuksen haudan vierestä johti käytävä luolaan. Kallioon tehtiin reikä, jotta kirkon lattialta saattoi nähdä luolaan. Reiän muodostaman aukon ympärillä oli kahdensankulmainen rakennelma lattiamosaiikkeineen. Neljä pylväsryhmää jakoivat basilikan viiteen laivaan. Sisäänkäynti järjestyi kolmen oven kautta länsisuunnasta kylän pääkadulta.
Vuonna 384 Betlehemiin tuli Eusebius Sophronius Hieronymus ja vuonna 386 jalosukuinen roomalainen Paula tyttärensä Eustochiumin kanssa. Paula perusti naisluostarin asettuen itsekin sinne. Alueelle perustettiin myös miesluostari, johon Hieronymus asettui itse asumaan tehden Raamatun Vulgata-käännöksen.
Vuonna 529 Nablusinsamarialaiset ryhtyivät kapinaan, jossa Jerusalem kärsi tuhoja. Myös Betlehemin uskotaan vaurioituneen. Vanhimman kirkon jäännöksistä löytyi vuonna 1934 lattian alta kerros tuhkaa, palanutta puuta ja murskautuneita kattotiiliä.
Keisari Justinianuksen hallitusaikana 527–565 vanha kirkko hävitettiin ja uusi rakennettiin tilalle. Kahdeksankulmaisen kuorin tilalle tuli nykyinen kuori sekä poikkilaiva. Laivan länsiseinää siirrettiin edemmäs länteen päin, jolloin kirkon pinta-ala laajeni. Neljä kolonnadia rakennettiin uudelleen. Länteen lisättiin eteinen, minkä vuoksi atrium voitiin siirtää edemmäs länteen. Aikaisemman kirkon mosaiikkilattiat peittyivät runsaan puolen metrin paksuiseen tuhkaan ja pudonneen katon palasiin, joiden päälle laitettiin marmorilattia. Kirkon lattialla ollut reikä peitettiin, mutta siihen tehtiin kaksi uutta sisäänkäyntiä. Myös luolaa parannettiin verhoamalla sen seinät ja katto marmorilevyin. Eteisen yllä oleva ulkoseinä peitettiin Jeesuksen syntymää esittävällä mosaiikilla.
Persialaiset valtasivat Syyrian ja hävittivät Jerusalemia vuonna 614, mutta he säästivät Betlehemin syntymäkirkon siksi, että kirkon edustalla mosaiikissa oli kuvattuna persialainen tietäjä.
Kristityt lakkasivat käyttämästä kirkkoa väliaikaisesti vuonna 634, koska eivät uskaltaneet tulla sinne siksi, että arabit olivat voittaneet kristittyjen armeijan Ajnadayn taistelussa. Jerusalem antautui kalifi Oman ibn al-Khattabille vuonna 638. Hän takasi patriarkka Sofroniukselle kirkon koskemattomuuden muslimeilta sekä rajoitti muslimien oikeuden rukoilla kirkossa yhteen henkilöön kerrallaan siten, ettei sinne kutsuttu rukoilemaan musessinin rukouskutsusta. Tätä rajoitusta ei myöhemmin kunnioitettu, vaan eteläisen apsiksen mosaiikit poistettiin ja sinne sijoitettiin islamilaisia kirjoituksia tilalle. Paikkaa, jolla Oman ibn al-Khattab oli rukoillut, ryhdyttiin kutsumaan Omarin moskeijaksi.
Vuonna 808 Kaarle Suuri pyysi raportoimaan luostareista Pyhällä maalla. Silloin Betlehemissä oli vain 15 pappia ja munkkia sekä kaksi Simeon Styliitan seuraajaa pylväiden päässä istuen.
Muslimivalloittajien ja kristittyjen alamaisten uskonrauha säilyi ja pelasti kirkon hävitykseltä vuonna 1009, kun Egyptin hallitsija al-Hakim bi-Amr Allah määräsi maassaan kristillisten muistomerkkien yleisen hävittämisen.
Vuonna 1099 saapuivat ristiretkeläiset. Godefroy de Bouillon piti armeijaansa reservissä Emmauksessa. Betlehemistä pyydettiin apua saraseenien hyökkäystä pelättäessä, minkä seurauksena Tankred lähti apuun noin sadan sotilaan voimalla. Tankred nosti lippunsa basilikan torniin, minkä jälkeen kirkolle tuli myös ristiretkeläisille oma merkityksensä. Jouluna 1100 latinalaisen Jerusalemin kuningaskunnan ensimmäinen kuningas Balduin I kruunattiin kirkossa, joka sai katedraalin arvon vuonna 1109. Ensimmäiseksi piispaksi valittiin prorien johtaja Aschetin. Kuningas Balduin II kruunattiin katedraalissa vuonna 1122.
Ristiretkeläiset rakensivat Augustinuksen kaniikeille kirkon pohjoispuolelle myöhemmin annetun luostarin,joka ympäröitiin puolustuslaittein: muurein ja tornein. Katedraalia restauroitiin vuosina 1161–1169. Fasadi koristeltiin mosaiikilla 1163 Manuel Komnenoksen määräyksestä.
Fransiskaanien ja ortodoksien väliset riidat alkoivat 1500-luvulla. Fransiskaanit saivat syntymäkirkon haltuunsa vuonna 1690 ja he laittoivat lattialle uuden tähden aikaisemmin viedyn tilalle vuonna 1717. Tähdessä luki Hic de Virgie Maria Iesus Christus natus estselvennä.
Kreikkalaiset munkit karkottivat vuonna 1757 fransiskaanit syntymäkirkosta. Tämän jälkeen roomalaiskatoliset ja ortodoksit ovat olleet riidoissa syntymäkirkon hallinnasta. Jopa verisiä konflikteja syntyi erityisesti kristinuskon suurimpien juhlien, joulun ja pääsiäisen, aikana.
Fransiskaanien 1717 tuoma tähti vietiin 12. lokakuuta 1847, mutta sulttaani Abdul Mejid pakotti kreikkalaiset ortodoksit palauttamaan sen vuonna 1853. Tähden lisäksi fransiskaanien ja ortodoksien välillä oli kiistaa basilikan pääoven ja kryptan avainten hallinnasta, mikä johtivat lopulta kiistaan Ranskan keisariksi julistautuneen presidentin Napoleon III:n ja Nikolai I:n välille sekä lopulta Krimin sotaan.
