Japonismi (ransk.japonisme), myös japanismi, tarkoittaa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa 1800-luvun lopulla alkaneita japanilaisia vaikutteita ja japanilaisen tyylin ihailua länsimaissa. Japonismi vaikutti varsinkin sisustustyyleissä ja kuvataiteessa. Sanaa japonisme käytti ensimmäisenä Jules Claretie vuonna 1872.
Japanilaiset ukiyo-e-puupiirrokset olivat inspiroineet 1860-luvulta alkaen Japanin avautumisen jälkeen monia eurooppalaisia impressionisteja etenkin Ranskassa. Puupiirrosten perspektiivin ja varjostusten puute, suuret tasaiset värialueet ja voimakkaat värit viehättivät taiteilijoita. Uutta oli myös niiden sommittelullinen vapaus, diagonaalit, erikoiset kuvakulmat ja rajaukset verrattuna länsimaisen taiteen perinteisiin. Toisin kuin muussa orientalismissa, japonismissa sovellettiin japanilaisia ja itämaisen tyylin elementtejä, kun muuten oli enemmänkin maalattu eksoottisia näkymiä länsimaisella tyylillä.
Japanin kaupan avautuminen Kanagawan sopimuksen jälkeen toi ukiyo-e-puupiirrosten ohella länteen koko joukon japanilaisia käyttö- ja koriste-esineitä, mikä vaikutti myös sisustukseen.[1] Japanilaiset puupiirrokset vaikuttivat myös jugend-tyylin syntyyn. Varsinkin Utamaron ja Hokusain puupiirroksilla oli paljon vaikutusta. Samaan aikaan Japanissa länsimaalaistuminen vähensi puupiirrosten arvostusta.