Isänmaallinen Kansanrintama

Isänmaallinen Kansanrintama
Perustettu	1976[1]
Lopetti	1977
Johtaja	Pekka Siitoin
Pääsihteeri	Olavi Koskela[2]
Puoluesihteeri	Jari Hyvärinen[3]
Varapuheenjohtajat	Tapani Pohjola[4]
Ideologia	uusnatsismi
Poliittinen kirjo	äärioikeisto
Äänenkannattaja	Pohjantähti
Jäsenmäärä	100
Infobox OKNimi-testi OK

Isänmaallinen Kansanrintama (IKR) oli uusnatsijärjestö, jonka perusti Pekka Siitoin.

Entinen Ranskan muukalaislegioonan sotilas Timo Pekkala järjesti ryhmälle ampumaharjoituksia. IKR:n jäsenet olivat vastuussa Kursiivi-painotalon tuhopoltosta.^[5]

Tausta

Tiedonantaja väitti Boris Popperin rahoittaneen Siitointa ja hankkineen armeijan varastoista aseita ja ammuksia Siitoimen ryhmien käyttöön.^[6][5] IKR:n perustajajäsen, kalankuljetusyrityksen johtajan poika Tapio Saarni rahoitti ryhmää.^[7]

Siitoin piti yhteyttä National Renaissance Partyn James Hartung Madoleen, joka myös sekoitti natsismia ja satanismia. IKR julkaisi National Renaissance Party:n materiaalia suomeksi, ja Siitoin esiintyi NRP:n julkaisuissa.^[8][9] IKR ylläpiti myös yhteyksiä KKK Grand Wizardin David Dukeen ja J. B. Stoneriin Yhdysvalloissa sekä Fédération d'action nationale et européenneen Ranskassa.^[10][11] IKR rekrytoi lehdessään suomalaisia sotaan Rhodesiassa.^[12]

Kun IKR:n jäsenet olivat lähettäneet useita kirjepommeja poliittisille vihollisille ja pitäneet paraatin natsiunivormuissa, auktoriteettien kärsivällisyys loppui. IKR kiellettiin vuonna 1977 vedoten Pariisin rauhansopimukseen, joka kieltää fasistiset järjestöt. Siitoin perusti kuitenkin heti uuden järjestön nimeltä Kansallis-Demokraattinen Puolue.^[13][14][15]

J<ärjestöllä oli oma kirjapaino, joka julkaisi lehteään suomenkielistä käännöstä Siionin Vanhimpien pöytäkirjoista ja kirjoja holokaustin kieltämisestä. Siitoimelta takavarikoidun jäsenluettelon mukaan järjestöllä oli noin 100 jäsentä.^[9]

Lähteet

1. Uusnatsi vei pommin kirjapainoon ja sytytti talon palamaan Lauttasaaressa 1977: Taustalta paljastui äärioikeistolainen saatananpalvoja, joka oli aikansa omituisimpia hahmoja. Helsingin Sanomat, 5. joulukuuta 2024. Artikkelin verkkoversio.
2. Häkkinen, Perttu; Iitti, Vesa (2022). Lightbringers of the North: Secrets of the Occult Tradition of Finland. Simon and Schuster. ISBN 978-1-64411-464-3. p. 201
3. Pohjola (2015), p.107
4. Pohjola (2015), p.106
5. Häkkinen, Perttu; Iitti, Vesa (2022). Lightbringers of the North: Secrets of the Occult Tradition of Finland. Simon and Schuster. ISBN 978-1-64411-464-3. p. p.137, 147
6. Aleksi Mainio : Terroristien pesä. Suomi ja taistelu Venäjästä 1918–1939. Siltala 2015, luku "Pomminheittäjä saapuu Brysselistä", sivut 255-261
7. Pohjola, Mike (toim.): Mitä Pekka Siitoin tarkoittaa? Savukeidas, 2015. ISBN 978-952-268-155-3 s. 102
8. The Finnish New Radical Right in Comparative Perspective, Jeffrey Kaplan, Published in Kyösti Pekonen, ed., The New Radical Right in Finland in the Nineties (Helsinki: University of Helsinki Press, 1999), page 13-14.
9. Fasismia, terrorismia vai nallipyssynatsien leikkiä? Julkinen keskustelu Isänmaallisen Kansanrintaman toiminnasta loppuvuodesta 1977 Piipponen, Marko ; Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, Historia- ja maantieteiden laitos ; Faculty of Social Sciences and Business, Department of Geographical and Historical Sciences
10. Keronen (2020) pp.29, 41-42
11. Pohjola (2015), pp. 119
12. Keronen, Jiri: Pekka Siitoin teoriassa ja käytännössä. Helsinki: Kiuas Kustannus, 2020. ISBN 978-952-7197-21-9, pp.33
13. Okkultistinen "valtakunnanjohtaja" seurasi lukiolaisten pommi-iskuja - tällainen on Suomen äärioikeiston historia Iltalehti. Viitattu 31 October 2020.
14. Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoimen Päivät Parrasvaloissa - Äärioikeistosta käyty keskustelu Helsingin Sanomissa 1970-luvulla. Viivi Koli, Tampereen Yliopisto, 2024
15. Piipponen, M. (2023). Fasistien salaliitto vai kommunistien provosointi? – Vuoden 1977 kirjapaino Kursiivin murhapolton määrittely sanomalehdissä. Kriminologia, 3(1), 73–93. https://doi.org/10.54332/krim.125095