Suojelupoliisin vuonna 1976 tekemän poliisitutkintapöytäkirjan mukaan Pekka syntyi Siitoimen pariskunnan aviolapsena ja perhe oli taloudellisesti hyvinvoiva.[1][2]
Pekka Siitoimen poika Paul Siitoin kertoi televisiodokumentissa Isän valtakunta, että hänen isänsä oli kertomansa mukaan adoptoitu vuonna 1944. Pekka Siitoimen oikea isä olisi ollut saksalainen upseeri von Weltheim ja äiti suomalais-venäläinen nainen. Pian syntymänsä jälkeen äiti olisi hylännyt poikansa lastenkotiin. Siitoimen vanhemmat olivat Hulde Sifia Rissanen ja Olavi Valdemar Siitoin.[3] Siitoimen isä Valdemar oli Kalstalaisia, ja Siitoin väitti olleensa natsi lapsesta saakka.[4]
Pekka Siitoin suoritti varusmiespalveluksensa Niinisalossa mittauspatteristossa ja hän kotiutui reservin alikersanttina.[5] Hän opiskeli Turussa kauppakoulussa ja perusti oman valokuvastudion. Myöhemmin Siitoin aloitti elokuvauksen sekä avasi alan myymälän. Elokuvaosasto Siitoin-Filmi oy teki pääasiassa mainos- ja matkailufilmejä. Myöhemmin yritys kustansi okkultistista, ufologista ja poliittista kirjallisuutta, josta Siitoin itse on kirjoittanut suurimman osan. Siitoin käytti kirjoittaessaan muun muassa salanimiä Peter Siitoin, Jonathan Shedd, Hesiodos Foinix, Peter von Weltheim, Edgar Bock ja Cassius Maximanus. Kaksiosainen Musta Magia on käännetty myös ruotsiksi.
Nuoruudessaan Pekka Siitoin opiskeli myös Suomen Teatterikoulussa. Lisäksi hän oli selvänäkijä Aino Kassisen oppilas vuosina 1971–1974 yhdessä Vesa-Matti Loirin kanssa. Kassinen perehdytti Siitointa tiettävästi myös satanismiin, jota hän sanoi harjoittaneensa siitä lähtien. Siitoin perusti tuolloin okkultistisen Turun Hengentieteen Seuran, jota seurasi poliittis-okkulttinen Pegasos-seura. Turun Hengentieteen seuran aikoihin Siitoin suoritti kaukoparannusta ja julkaisi runsaasti alaan liittyvää kirjallisuutta.
Politiikka
Siitoin toimi Suomen Maaseudun Puolueen kunnallisjärjestön varapuheenjohtajana 1970-luvun alussa. Ennen SMP:hen siirtymistään hän oli kuulunut kokoomusnuoriin[6]. SMP:n hajaantumisen ja Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolueen perustamisen jälkeen Siitoin jäi pois toiminnasta, ryhtyi julkisesti kansallissosialistiksi ja perusti useita järjestöjä, kuten Isänmaallisen Kansanrintaman (IKR). Siitoin piti itseään Suomen kansallissosialistisen liikkeen ”valtakunnanjohtajana” ja kokosi enimmillään muutamia kymmeniä kannattajia. Kauko Kareen perustama Nootti-lehti julkaisi joitakin hänen kirjoituksiaan[6].
Sisäasiainministeriö lakkautti neljä hänen perustamaansa järjestöä, Turun Hengentieteen Seuran, Pegasos-seuran, Isänmaa ja vapaus sekä Isänmaallisen Kansanrintaman, vuonna 1977 uusfasistisina ja Pariisin rauhansopimuksen vastaisina.
Siitoin sai 141 ääntä vuoden 1996 kunnallisvaaleissa, mikä oli kuudenneksi eniten Naantalissa.[7] Hän ei kuitenkaan tullut valituksi Naantalin kaupunginvaltuustoon heikomman vertailuluvun takia. Valtuustopaikka jäi 29 äänen päähän.
Siitoin piti yhteyttä James Hartung Madolen National Renaissance Partyyn jossa myös sekoittuivat satanismi ja natsismi.[8][9] Nils Mandell, Nordiska rikspartietin katujärjestön johtaja teki yhteistyötä Siitoimen kanssa ja esitteli hänelle World Union of National Socialists, johon Siitoimen ryhmä hyväksyttiin.[10] Siitoin piti yhteyttä myös KKK: n Grand Wizardiin David Dukeen ja J. B. Stoneriin ja Fédération d'action nationale et européenneen Ranskassa.[11][12] Siitoin oli myös yhteydessä joihinkin terroristiryhmiin, kuten Manfred Roederin Deutsche Aktionsgruppeen, joka oli vastuussa useista Saksassa tehdyistä palopommi-iskuista, joissa kuoli vietnamilaisia pakolaisia ja Jan Øregårdiin joka kuului Norsk Frontiin joka pommitti moskeijaa ja kommunistista tapahtumaa.[13] Hän myös pihi yhteyttä CEDADE:en jonka jäseniin kuului Leon Degrelle.[17][18] Myös Baathisti-kenraali Salih Mahdi Ammash kutsui Siitoinin Irakin suurlähetystön tapahtumiin. Ammash tunnettiin vahvasta antisemitismistään, mikä luultavasti oli kutsujen syy.[19] Siitoin myös rekrytoi suomalaisia Rhodesiaan lehdessään.[20][21]
Siitoin esiintyi julkisuudessa natsiasussa ja kutsui itseään ”Valtakunnanjohtajaksi”.[22]
Kansallis-Demokraattinen Puolue (KDP) perustettiin korvaamaan kiellettyä IKR:ää kesällä 1978. KDP ei koskaan ollut puoluerekisterissä, eikä se ollut edes rekisteröity yhdistys, jotta yhdistyslainsäädäntö ei koskisi sitä. Käytännössä se toimi kuitenkin virallisen yhdistyksen tavoin. Kansallis-Demokraattinen Puolue oli järjestetty paikallisosastoihin ja paikalliskomendantteja oli eri puolilla Suomea.
Rikostuomiot
Pekka Siitoin pidätetään vuonna 1977.
Siitoin tuomittiin vuonna 1977 viideksi vuodeksi ja seitsemäksi kuukaudeksi vankeuteen yllytyksestä SKP:nTiedonantaja-lehteä painaneen kirjapaino Kursiivin tuhopolttoon ja Pariisin rauhansopimuksessa kielletyn järjestön perustamisesta. Palon sytyttänyt laitosasentaja tuomittiin kolmeksi vuodeksi ja kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen. Siitoin itse väitti saaneensa vankeustuomionsa ”pääasiassa poliittisista syistä”. Siitoin oli jo aikaisemmin tuomittu sakkoihin muun muassa ilkivallasta Turun synagogaa vastaan.
Loppuvaiheet
Viimeiset vuotensa Siitoin asui huvilallaan Vehmaalla. Hän kuoli ruokatorven syöpään joulukuussa 2003 Vehmaan terveyskeskuksessa.
Poliittisia kantoja
Siitoin kannatti suomalaiskansallista kulttuuria ja vastusti siirtolaisten ja pakolaisten ”järjestelmällistä maahantuontia”.[23]
Siitoin halusi alistaa suurkapitalistit entistä tiukemman kontrollin alle ja lopettaa byrokratian.[23]
Siitoin vaati kansalaisille 3 500 markan (noin 700 euron) verotonta perustoimeentuloa. Lisäksi perustuslain tuli taata kaikille työ, asunto, koulutus ja ilmainen terveydenhoito. Valtion ja kuntien palveluja tuli kehittää joka suhteessa.[23]
Satanismi
Åbo Akademin dosentti Kennet Granholmin mukaan Siitoimen kirjoissaan kuvaama H.P. Blavatskynteosofia-oppiin pohjautunut satanismi ei ollut kristinuskon vastaista, vaan niissä Jumala esitellään ylimmäksi ja Kristus, Lucifer ja Saatana tälle alisteisiksi henkiolennoiksi. Siitoimen mielestä mitä tahansa näistä alemmista jumaluuksista voi palvoa Jumalan nimeen.[24]
Perhe
Omien sanojensa mukaan Siitoin oli elämänsä aikana ollut kolme kertaa naimisissa. Hänellä oli kuusi lasta, joista nuorin syntyi 1994.[25] Vanhin poika Petri Siitoin kuoli auto-onnettomuudessa Naantalissa 1985 lähdettyään autolla viikonlopuksi varusmieslomalle Porin prikaatista. Tapahtuma masensi Siitointa niin pahoin, että hänen poliittinen toimintansa lamaantui pitkäksi aikaa. Toinen sisaruksista Elina Siitoin kuoli alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöön 28-vuotiaana. Siitoimen kolmas vaimo kuoli 2000 ja poika Paul Siitoin kuoli 2012.[3][26]
Elämäkerta
Vuonna 2006 julkaistiin omakustanteena Iiro Nordlingin ja Olavi Koskelan kirjoittama elämäkerta Suomen Führer: Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin (1944–2003). Vuonna 2010 YLE TV1 esitti Miki Brunoun ohjaaman televisiodokumentin Tosi tarina: Isän valtakunta, joka kertoi Pekka Siitoimesta hänen poikansa Paulin silmin.
Teokset
Kirjoja
Yhteys ufoihin ja henkimaailmaan (Hesiodos Foinix), Turun hengentieteellinen seura, 1973
Musta Magia I (Peter Siitoin), Turun hengentieteellinen seura, 1974
Henget kertovat (Peter von Weltheim), Turun hengentieteellinen seura, 1974
Uuden ajan unikirja (Cassius Maximanus), Turun hengentieteellinen seura, 1974
Ufot, uskonto ja paholainen (Jonathan Shedd), Turun hengentieteellinen seura, 1974
Musta Magia II, Turun hengentieteellinen seura, 1975
Työväenluokan tulevaisuus (Peter Siitoin), Turun hengentieteellinen seura, 1975
Nauravat Natsit on Siitoimen vuonna 1986 julkaisema punk-levy. Kyseessä on hänen ainoa julkaisunsa, jolla hän lauloi ja esiintyi musiikkituotoksessa. Levyn muut esiintyjät eivät ole tiedossa. Levy äänitettiin alun perin C-kasetille kasettinauhurilla.[27]
Kalliala, Mari: "Pekka Siitoin: A reprensentative of the cultic milieu", The New Radical Right in Finland, s. 97–113. Toimittanut Kyösti Pekonen. The Finnish Political Science Association, 1999.
Miettinen, Kimmo: Pekka Siitoin: Uupseeri ja herrasmies". (Haastattelu.) Bambi-lehti 3/1983.
Nordling, Iiro: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon: Antikommunismista ja natsismista maahanmuuttokriittisyyteen. 2014. ISBN 978-1-311699-18-3. (Verkkosivu.)
Vil, Ike: Sons of Northern Darkness: Runoilijoita ja mielipuolia. Inferno Magazine #14 (12/2003).
Viitteet
↑Kalliala, Mari: ”Radikaalioikeisto – tapaus Pekka Siitoin”, Isänmaan puolesta: Suojelupoliisi 50 vuotta, s. 258. (Toimittaneet Matti Simola ja Tuulia Sirvio) Jyväskylä: Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5477-9 ”Pekka Siitoin syntyi vuonna 1944 Varkaudessa. Hänen itsensä mukaan hän oli adoptiolapsi, jonka biologinen äiti oli suomalainen sairaanhoitaja ja isä saksalainen upseeri – ’huora ja kreivi’, kuten hän asian ilmaisee. Vuonna 1976 laadittujen poliisitutkintapöytäkirjojen mukaan hän syntyi kuitenkin Siitoinin pariskunnan aviolapsena. Siitoinin perhe oli hyvin toimeentuleva ja Pekka Siitoin oli mielestään hemmoteltu lapsi.”
↑Poliisitutkintapöytäkirja 1/24/4/1976. Supo HM 6463. (Merkitty alkuperäislähteeksi kirjassa Isänmaan puolesta: Suojelupoliisi 50 vuotta, s. 283, viite 24) Suojelupoliisin poliisitutkintapöytäkirja, 1976.
↑ abYLE TV1: Tosi tarina: Isän valtakunta. Esitetty 26.10.2010. Ohjaus: Miki Brunou.
↑Pohjola, Mike (toim.): Mitä Pekka Siitoin tarkoittaa? Savukeidas, 2015. ISBN 978-952-268-155-3 s.79
↑The Finnish New Radical Right in Comparative Perspective, Jeffrey Kaplan, Published in Kyösti Pekonen, ed., The New Radical Right in Finland in the Nineties (Helsinki: University of Helsinki Press, 1999), page 13-14.
↑Fasismia, terrorismia vai nallipyssynatsien leikkiä? Julkinen keskustelu Isänmaallisen Kansanrintaman toiminnasta loppuvuodesta 1977 Piipponen, Marko ; Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, Historia- ja maantieteiden laitos ; Faculty of Social Sciences and Business, Department of Geographical and Historical Sciences
↑Karcher, Nicola; Markus, Lundström (2022). Nordic Fascism Fragments Of An Entangled History. Routledge. P. 177. Isbn 9781032040301.
