Ilmari Karvonen (7. elokuuta 1893 Luumäki – 12. helmikuuta 1967) oli suomalainen kirkkoherra, opettaja ja kristillinen kirjailija. Hän kuului evankeliseen liikkeeseen.[1]
Karvosen vanhemmat olivat vääpeli Reinhold Karvonen ja Selma Korhonen. Hän pääsi ylioppilaaksi Sortavalan reaalilyseosta 1912 ja suoritti teologian erotutkinnon 1915 sekä pastoraalitutkinnon 1918. Karvonen vihittiin papiksi 1916.[1]
Karvonen oli vt. kirkkoherrana Kaukolassa, Sortavalan maaseurakunnassa, Nurmeksessa ja Rautjärvellä. Hän oli Sammatin kappalaisena 1919–1922, Viipurin tuomiokirkkoseurakunnan komministerinä vuodesta 1922, tuomiokapitulin asessorina 1932–1938 sekä Nousiaisten vt. kirkkoherrana vuodesta 1950 ja kirkkoherrana 1951–1958. Hän jäi eläkkeelle 1958. Hän sai rovastin arvon 1938.[1]
Karvonen oli Viipurin suomalaisen lyseon uskonnon opettajana 1922–1923; Viipurin kauppaoppilaitoksen pikakirjoituksen opettajana 1923–1929 ja 1943–1944 sekä Viipurin kirkkomusiikkiopiston uskonnon opettajana 1931–1935.[1]
Teoksia
- Sydän ja elämä : lastuja hengellisen elämän syventämiseksi. Suomen lähetysseura, Helsinki 1928
- Valitan surua. Suomen lähetysseura, Helsinki 1936
- Kaksi todistajaa : Johan Henrik Martin ja Karl Gustaf Sirén : piirteitä evankelisen liikkeen historiasta Viipurissa ja sen ympäristöllä. Suomen lut. evank.-yhdistys, Helsinki 1936
- Elämän veden lähteelle : hengellistä elämää ja Raamatun-tuntemusta syventämään. Suomen kirkon sisälähetysseura, Sortavala 1937
- Sanan sytykkeitä : raamatullisia tekstejä ja viittauksia erilaisia kirkollisia toimituksia varten ; koonn. Ilmari Karvonen. Otava 1946
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
