| Illustrious-luokka |
|---|
Illustrious-luokan lentotukialus HMS Illustrious. |
![]() |
| Tekniset tiedot |
|---|
| Uppouma |
23 368 t (kuiva)
28 661 t (kuormattu) |
| Pituus |
226,69 m (kokonaispituus)
198,12 m (lentokansi) |
| Leveys |
29,18 m (runko)
24,38 m (lentokansi) |
| Syväys |
7,32 m (keskimääräinen)
8,53 m (max) |
| Koneteho |
111 000 hv |
| Nopeus |
30,5 solmua |
| Miehistöä |
1 200 |
| Aseistus |
|---|
| Meritorjunta |
36 lentokonetta |
| Ilmatorjunta |
16 × 4,5" ilmatorjuntatykkiä
48 2 naulan QF Mk II -ilmatorjuntatykkiä |
| Infobox OK |
Illustrious-luokka oli Britannian Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa käyttöönottama lentotukialusluokka, johon kuului kolme alusta.
Vuoden 1936 laivasto-ohjelma mahdollisti kahden tukialuksen tilaamisen. Toinen Lontoon laivastosopimus asetti kuitenkin aluksille 23 000 tonnin uppoumarajoituksen, jolloin hetken aikaa näytti siltä, että rakennettaisiin kaksi uutta HMS Ark Royalin kaltaista alusta, joissa olevaa 1 000 tonnia käytettäisiin parannuksiin. Sodan mahdollisuuden ja tietoisuuden kasvaessa, että alukset joutuisivat toimimaan maatukikohdista lentäviä lentokoneita vastaan ainakin Välimerellä ja Pohjanmerellä aiheutti uuden suunnittelun tarpeen.[1]
Luokan alukset olivat siten maailman ensimmäisiä tukialuksia, joissa oli täysin panssaroitu hangaarikansi. Samoin alusten panssarisuoja oli suunniteltu kestämään 6 tuuman läheltä ammutun kranaatin osuman. Aluksille tuli myös asentaa raskas ilmatorjunta-aseistus itsepuolustukseksi.[1]
Alusten voimanlähde
Alusten voimanlähteenä oli Parsons-höyryturbiinit kytkettynä kolmeen akseliin, kuten HMS Ark Royalilla. Turbiinien tarvitsema höyry tuotettiin öljyä polttoaineena käyttävällä kuudella Amiraliteetin standardikattilalla. Kone tuotti kaikkiaan 111 000 hevosvoimaa, joka mahdollisti alukselle 30,5 solmun huippunopeuden. Aluksen tankeissa oli 4 928 tonnia polttoöljyä, mikä mahdollisti 14 solmun nopeudella 11 000 merimailin toimintasäteen.[1]
Lentokansi
Lentokansi oli HMS Illustriousilla 620 jalkaa pitkä ja kahdella muulla luokan aluksella 670 jalkaa. Kaikkien lentokansien pituus kasvoi 740 jalkaan, kun kannen etu- ja takaosan alaspäin kaarevat osat poistettiin. Kannen leveys oli 95 jalkaa ja sinne oli asennettu yksi katapultti. Katapultilla kyettiin lähettämään lentoon 11000-14000 lb lentokone 66 solmun nopeudella. Lentokansi oli 38 jalan korkeudessa merenpinnasta aluksen ollessa täysin kuormattu.[1]
Hangaari oli 458 x 62 x 16 jalkaa ja sieltä kannelle pääsi kahdella neliönmuotoisella 45 x 22 jalan hissillä, joiden nostokyky oli 14000 lbs.[1]
Suoja
Lentokannen panssari oli 3 tuumaa hangaarien yläpuolella ja 1,5 tuumaa sillan edessä ja takana. Hangaarin lattiassa oli tuuman panssarointi ja seinissä 3 -2,5 tuumaa. Alempi kansi oli 3 tuumaa paksu takaosasta. Alusten hissit olivat panssaroimattomia, koska panssarointi olisi rajoittanut hissien nostokapasiteettia. Ilmatorjunta-aseistus luokan aluksilla vaihteli palveluksessaoloaikana.[1]
Muuta
Aluksilla oli 50 540 gallonaa lentokerosiinia, joka osoittautui riittämättömäksi 52-54 lentokoneen ilmatoimintaan.[1]
Lähteet
- Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- McCart, Neil: The Illustrious & Implacable Classes of Aircraft Carrier 1940-1969. Cheltenham, Englanti: Fan Publications, 2000. ISBN 1-901225-04-6 (englanniksi)
Viitteet
- ↑ a b c d e f g Chesneau, Roger s. 103
Britannian Kuninkaallisen laivaston alusluokat II maailmansodassa
| A Amerikassa valmistettu X peruutettu C valmistunut sodan päätyttyä
|
.jpg)
