Ihana elämä (ital.La dolce vita) on Federico Fellinin ohjaama elokuva vuodelta 1960. Elokuva kertoo toimettoman toimittajan viikosta Roomassa ja siitä, kuinka hän etsii onnea ja rakkautta, jotka jäävät saavuttamatta. Elokuvaa on mainittu vedenjakajaksi Fellinin aiempien neorealististen ja myöhempien taide-elokuvien välillä, ja sitä pidetään yhtenä elokuvahistorian merkkiteoksista.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: tiivistettävä, numerointi on harhaanjohtavaa (jaksot ja vuorokaudenajat), mikä on numerointiperuste?
Tavallisimman tulkinnan mukaan[1] elokuva voidaan jakaa johdantoon, seitsemään pääjaksoon, joiden välissä on väliosa, ja epilogiin. Jos jokaisen episodin ilta liittyisi edellisen päivän aamuun, ne muodostaisivat seitsemän peräkkäistä päivää, mutta näin ei välttämättä ole.
Prologi
1. päivä: Helikopteri kuljettaa Kristus-patsasta antiikin Rooman akveduktin ylitse Rooman ulkopuolella ja Marcellon uutishelikopteri seuraa sitä. Uutishelikopteri joutuu hetkeksi pois reitiltään, kun näkyviin ilmestyy kerrostalon katolla aurinkoa ottavia bikiniasuisia naisia. Ylhäällä huojuva Marcello yrittää elehtien saada heiltä puhelinnumeroita, mutta kun se ei onnistu, hän jatkaa patsaan perässä Pietarinaukiolle.
Jakso 1
1. ilta: Marcello tapaa Maddalenan (Anouk Aimée) sattumalta hienossa yökerhossa. Kaunis ja varakas perijätär Maddelena on kyllästynyt Roomaan ja etsii jatkuvasti uusia kokemuksia, kun taas Marcellolle Rooma on sopiva viidakko, johon hän voi piiloutua. He rakastelevat prostituoidun makuuhuoneessa, jolle he ovat antaneet kyydin kotiin Maddalenan valkoisella Cadillacilla.
1. aamu: Marcello palaa aamulla asuntoonsa ja huomaa, että hänen morsiamensa Emma (Yvonne Furneaux) on ottanut yliannoksen huumeita. Matkalla sairaalaan päivystyssalissa Marcello julistaa tälle ikuista rakkauttaan. Odottaessaan Emman toipumista Marcello kuitenkin yrittää soittaa Maddalenalle.
Jakso 2
2. päivä: Marcello menee työtehtävissä vastaanottamaan kuuluisaa ruotsalais-amerikkalaista näyttelijää Sylviaa (Anita Ekberg) Ciampinon lentoasemalle. Sylvian lehdistötilaisuuden aikana Marcello soittaa kotiin varmistaakseen, että Emma on ottanut lääkkeensä ja vakuuttaa, ettei hän ole yksin Sylvian kanssa. Marcello suosittelee ohimennen, että Sylvia vietäisiin kierrokselle Pietarinkirkkoon. Kirkossa muuan toimittaja valittaa, että Sylvia on kuin "hissi", sillä kukaan heistä ei pysy hänen perässään, kun hän kiipeää vauhdikkaasti portaita. Marcello taktikoi itsensä niin, että he ovat kahden kesken Vatikaaniin avautuvalle parvekkeelle.
2. ilta: Hurmaantunut Marcello tanssii illalla Sylvian kanssa Caracallan kylpylässä. Sylvian luonnollinen aistillisuus saa aikaan riehakkaan juhlan, mutta hänen ikävystynyt sulhasensa Robert (Lex Barker) lukee lehteä. Robertin nöyryyttävä huomautus Sylvialle saa tämän lähtemään pois, ja Marcello ja muut paparazzit lähtevät innokkaina perässä. Kun Marcello ja Sylvia huomaavat olevansa kahdestaan, he viettävät loppuyön Rooman kaduilla ja polskuttelevat Trevin suihkulähteessä.
2. aamu: Aamun koittaessa lumous on haihtunut, kun Sylvia leikkisästi "voitelee" Marcellon pään suihkulähteen vedellä. He ajavat takaisin Sylvian hotellille, missä vihainen Robert odottaa häntä autossa. Robert lyö Sylviaa ja käskee tämän vuoteeseen ja sitten käy Marcellon kimppuun, joka ottaa asian tyynesti.
Jakso 3a
3. päivä: Marcello tapaa hienostuneen älykköystävänsä Steinerin (Alain Cuny) kirkossa, jossa tämä soittaa uruilla Bachia.
Jakso 4
4. päivä: Myöhään iltapäivällä Marcello, hänen valokuvaajaystävänsä Paparazzo (Walter Santesso) ja Emma ajavat Rooman lähistölle tekemään juttua kahdesta lapsesta, joiden väitetään nähneen Neitsyt Marian. Vaikka kirkko suhtautuu asiaan virallisesti epäillen, paikalle kokoontuu suurin joukoin uskovaisia ja toimittajia.
3. ilta: Illalla tapahtuma lähetetään Italian radion ja television kautta. Kaatosateessa kahta lasta sokeasti seuraava ihmisjoukko repii oksat ja lehdet pienestä puusta, jonka sanotaan suojanneen Neitsyt Mariaa. Emma rukoilee neitsyeltä, että hän saisi omistaa Marcellon sydämen yksin.
3. aamu: Tilaisuus päättyy aamulla, kun väkijoukko suree sairasta lasta, pyhiinvaeltajaa, jonka tämän äiti on tuonut parannettavaksi, mutta joka on tallautunut kuoliaaksi tapahtumien tuoksinassa.
Jakso 3b
4. ilta: Eräänä iltana Marcello ja Emma saapuvat tapaamiseen Steinerin ylelliseen kotiin, jossa heidät esitellään absurdille älykköjoukolle, joka lukee ääneen typeriä runoja, rämpyttää kitaraa, esittelee tyhjiä ajatuksia ja kuuntelee nauhoitettuja luonnonääniä. Kun yksi naisista julistaa, että on parempi pysyä naimattomana, jotta ei tarvitse valita, Marcello vastaa, että on parempi tulla valituksi kuin valita. Emma näyttää ihastuvan Steinerin kotiin ja lapsiin, ja hän sanoo Marcellolle, että jonain päivänä hänellä on samanlainen koti kuin Steinerilla. Marcello tunnustaa ulkona terassilla Steinerille ihailevansa kaikkea, mitä tämä edustaa, mutta Steiner myöntää, että häntä repii kahteen suuntaan toisaalta se turvallisuus, mitä materialistinen elämä tarjoaa, ja toisaalta kaipuu kohti henkistä joskin epävarmaa elämää. Steiner filosofoi maailman rakkauden tarpeesta ja pelkää, mitä hänen lapsensa joskus aikuistuessaan joutuvat kohtaamaan.
Intermezzo
5. päivä: Marcello kirjoittaa iltapäivällä romaaniaan rantaravintolassa, jossa hän tutustuu nuoreen perugialaiseen tarjoilijaan Paolaan (Valeria Ciangottini), joka soittaa Perez Pradon cha-chan "Patricia" jukeboksilla ja sitten hyräilee sen sävelmää. Marcello kysyy, onko Paola kihloissa, ja vertaa tätä sitten Umbrian maalausten enkeleihin.
Jakso 5
5. ilta: Marcello tapaa Via Venetolla Roomaan käymään tulleen isänsä (Annibale Ninchi). He menevät Paparazzon kanssa Cha-Cha-Cha-klubille, jossa Marcello esittelee isänsä kauniille tanssijalle Fannylle (Magali Noël), ilmeisesti tarkoituksena tarjota isälle yöksi naisseuraa. Kun Fanny kutsuu Marcellon isän asuntoonsa, tämä saa lievän sydänkohtauksen.
4. aamu: Huolimatta Marcellon vaatimuksesta, että isän on jäätävä puhumaan, tämä hyppää taksiin ja lähtee seuraavalla junalla kotiin.
Jakso 6
6. ilta: Marcello, Nico (Nico) ja muut ystävykset tapaavat via Venetolla ja lähtevät Rooman ulkopuolelle linnaan, jonka omistaa aristokraatti Bassano di Sutri. Maddalena istuttaa Marcellon avaraan huoneeseen ja menee sitten itse toiseen, jonka yhdistää siihen kaikukammio. Maddalena ilmaisee Marcellolle rakkautensa ja kiintymyksensä ja kosii häntä samalla kun toinen mies suutelee ja hyväilee häntä. Hänen kaksinaamaisuudestaan tietämätön Marcello vastaa hämmentynein sanoin, jotka kaikuvat tyhjyyteen. Kun ryhmä tutkii linnan vieressä olevia raunioita, amerikkalainen perijätär Jane (Audrey MacDonald) viettelee Marcellon.
5. aamu: Väsyneinä ja silmät sumeina joukko palaa aamulla linnan pääosaan.
Jakso 3c
7. ilta: Marcellolla on ankara riita Emman kanssa, ja he sopivat suhteen päättämisestä. Emman suostumuksella Marcello jättää tämän tienpenkalle ja ajaa pois. Marcello muuttaa mielensä ja palaa paikalle, missä Emma kerää tyytyväisenä kukkia paikassa, jonne hän tämän jätti. He sopivat riitansa ja palaavat yhdessä kotiin.
6. aamu: Ollessaan vuoteessa Emman kanssa Marcello saa puhelun. Hän rientää Steinerin asuntoon ja kuulee, että tämä on surmannut itsensä ja kaksi lastaan.
6. päivä: Odotettuaan ensin poliisin kanssa Steinerin vaimon kotiinpaluuta hän tapaa tämän ulkopuolella, ja paparazzien parveillessa ympärillä kuvaamassa hän kertoo kauhean uutisen.
Jakso 7
8. ilta: Samana iltana Marcello ja joukko juhlijoita murtautuu fregeneläiseen rantataloon, jonka omistaa Marcellon ystävä Riccardo. Juhlistaakseen tuoretta avioeroaan Riccardosta Nadia esittää stripteasena Perez Pradon cha-cha-laulun ”Patricia”. Juopunut Marcello yrittää saada muut juhlijat innostumaan orgioista. Juopumustilan vuoksi juhlijat kuitenkin ryhtyvät Marcellon kanssa riehumaan ja heittelevät tyynyn höyheniä pitkin huonetta Marcellon ratsastaessa nelinkontin ryömivän naisen päällä.
Epilogi
7. aamu: Aamulla juhlat siirtyvät rannalle, josta he löytävät nykyajan merihirviön, paisuneen keihäsrauskun kaltaisen olion, joka on jäänyt kalaverkkoon.[2] Horteinen Marcello sanoo, että sen silmät tuijottavat kuin kuolleella.
7. päivä: Fregenen rantaravintolan nuori tarjoilija Paola huutaa Marcellolle lahden yli, mutta sanat hukkuvat tuuleen ja aaltojen kohinaan. Marcello viestittää, ettei kuule mitä Paola sanoo eikä ymmärrä tämän käsittämättömiä eleitä. Hän luovuttaa ja lähtee muiden juhlijoiden mukana, kun nämä poistuvat rannalta. Elokuva päättyy pitkään lähikuvaa Paolan surullisista mutta samalla hymyilevistä silmistä.
Marcello (Marcello Mastroianni) on toimittajana Roomassa 1950-luvun lopulla. Mielekästä elämäntapaa etsiessään hän kirjoittaa juttuja filmitähdistä, uskonnollisisita näyistä ja vetelehtivästä hienostosta. Kuvatessaan, miten helposti naiset hämmentävät Marcellon, elokuvan aiheena "on ensisijaisesti Italian sodanjälkeisen maailman raunioille ja köyhyydelle syntynyt kirjava ja kimalteleva maailma, café society"[3].
Elokuvan alussa helikopterista riippuvaa kipsistä Työtekevän Kristuksen patsasta lennätetään antiikin Rooman akveduktin raunioiden ohi.[4] Patsasta ollaan viemässä paaville Vatikaaniin. Toimittaja Marcello ja valokuvaaja nimeltä Paparazzo (Walter Santesso) lentävät perässä toisella helikopterilla. Patsaan symboliikka, Kristus kädet levällään ikään kuin siunaamassa Roomaa sen yllä lennettäessä, korvautuu pian maallisella elämäntavalla ja neomodernistisella ”uuden” Rooman arkkitehtuurilla, jonka taustalla on 1950-luvun lopun talousihme. Tämä kohtaus kuvattiin suurelta osin Cinecittàssa ja Rooman eteläpuolisessa Mussolinin tyylisessä EURissa.lähde? Patsaan kuljetus on yksi monista toistuvista kohtauksista, joissa uskonnollisia ikoneja sijoitetaan niiden henkilöiden keskelle, jotka havainnollistavat "modernia" moraalia, johon vaikuttavat kasvava talous ja elämäntapa kulutusyhteiskunnassa.
Katolinen kirkko piti kohtausta parodiana Kristuksen toisesta tulemisesta, ja Vatikaanin lehti L'Osservatore Romano tuomitsi vuonna 1960 sen ja koko elokuvan.[5] Elokuva joutui laajan sensuurin kohteeksi ja oli Espanjassa kielletty vuoteen 1975, Francon kuolemaan saakka.[6]
Tuotanto
Vaikka kriitikot ovat usein kommentoineet Fellinin elokuvien puvustuksessa käytettyjen asujen ylellisyyttä,lähde? harva tajusi että La dolce vitan lähtökohta oli säkkipuku, jonka Balenciaga on suunnitellut vuonna 1957. Fellini on sanonut eri haastatteluissa, että elokuvan alkuperäinen innoittaja oli itse asiassa juuri tämä tyyli[7] Fellinin käsikirjoittajatoveri ja pitkäaikainen ystävä Brunello Rondi vahvisti asian sanoessaan, että "naisten säkkipukumuoti, johon liittyy ylellisyyden tunne kehon ympärillä, joka voi olla fyysisesti mutta ei moraalisesti kaunis. Niinpä Fellini ihastui säkkipukuun, koska se teki naisesta upean mutta puvun sisällä saattoi olla surkea yksinäinen luuranko."[8]
Ansio älykkään Steinerin hahmosta (Alain Cuny), joka tekee itsemurhan surmattuaan ensin kaksi lastaan, on käsikirjoittaja Tullio Pinellin. Pinellin koulutoveri oli italialainen kirjailija Cesare Pavese, ja hän seurasi kirjailijan uraa ja hänestä tuntui, että liiallisessa älyllisyydessään tämä oli muuttunut emotionaalisesti steriilisiksi, mikä oli syynä tämän 1950 Torinossa tekemään itsemurhaan.[9] Ajatus "elämään kyllästyneisyydestä" siirtyy Steineriin juhlimiskohtauksessa, jossa hän ja hänen vieraansa eivät kuuntele luonnonääniä suoraan vaan nauhoitettuina virtuaalimaailmana.
Suuri osa elokuvasta kuvattiin Cinecittàn studiolla Roomassa. Lavastaja Piero Gherardi suunnitteli yli 80 lavastetta, muun muassa via Veneton, Pietarinkirkon sinne johtavine portaineen ja yökerhoja.[10] Joitakin kohtauksia kuvattiin ulkotuotantopaikoilla, kuten yläluokan linnan juhlat, jotka kuvattiin Bassano di Sutrin palatsissa Rooman pohjoispuolella (osa palvelijoista, tarjoilijoista ja vieraista oli oikeita aristokraatteja). Fellini yhdisti rakennettuja lavasteita ulkona kuvattuihin ottoihin käsikirjoituksen kulloistenkin vaatimusten mukaan – ulkokuvauspaikka "antoi elämää rakennetulle muunnellulle tilanteelle ja siis juuri rakennetulle lavasteelle".[11] Elokuvan kuuluisat viimeiset kohtaukset, joissa hirviökala vedetään merestä ja Marcello vilkuttaa hyvästiksi Paolalle (nuori "umbrialainen enkeli"), on kuvattu pienessä lomakaupungissa Passo Oscurossa, joka on Italian rannikolla 30 km Roomasta pohjoiseen.[12]
Fellini karsi pitkän kohtauksen, jossa kerrottiin Marcellon suhteesta iäkkääseen tornissa asuvaan kirjailijaan, jota piti esittää 1930-luvulla Oscan-palkitun näyttelijän Luise Rainerin. Fellini hylkäsi kuitenkin kohtauksen Rainerin kanssa syntyneiden monien hankaluuksien vuoksi.
Trevin suihkulähdekohtaus kuvattiin viikon aikana talvella, BBC:n mukaan maaliskuussa,[13] Anita Ekbergin mukaan tammikuun lopussa.[14] Fellini sanoo, että Ekberg seisoi tuntikausia mekossaan kylmässä vedessä ilman ongelmia, kun taas Mastroiannilla oli vaatteidensa alla märkäpuku, josta ei ollut hyötyä. Vasta kun Mastroianni "oli tyhjentänyt vodkapullon", Fellini sai kuvatuksi kohtauksen juopuneen Mastroiannin kanssa.[15]
Rakenne
Seitsemän pääjaksoa
Tavallisimman tulkinnan mukaan elokuva muodostuu mosaiikeista, joita yhdistää päähenkilö, toimittaja Marcello Rubini.[16] Seitsemän pääjaksoa ovat seuraavat:
Marcellon ilta perijätär Maddalenan (Anouk Aimée) kanssa
Pitkä ja turhauttava yö amerikkalaisen näyttelijän Sylvian (Anita Ekberg) kanssa. Yö päättyy aamunkoitteessa Trevin suihkulähteellä
Hänen suhteensa älykkö Steineriin (Alain Cuny). Suhde jakautuu kolmeen jaksoon: a) kohtaaminen, b) juhla ja c) tragedia
Nämä seitsemän episodia keskeyttää ravintolajakso enkelimäisen Paolan kanssa. Niitä kehystää prologi (Kristus-patsas Rooman yllä) ja epilogi (hirviökala), ja näin elokuva saa omaperäisen ja symmetrisen rakenteen.[3] Mielleyhtymät ovat ilmeiset: katolisen kirkon perinteen seitsemän kuolemansyntiä, seitsemän sakramenttia, seitsemän hyvettä, seitsemän luomisen päivää.
Jotkut kriitikot väittävät, ettei tämä laajalle levinnyt näkemys elokuvan rakenteesta ole oikea.lähde? Esimerkiksi Peter Bondanella sanoo, että "kriitikko, joka ei lumoudu La dolce vitan maagisesta seitsennumerosta, huomaa, että sen lukuisia jaksoja on lähes mahdotonta järjestää tiukasti numeroiden mukaiseen järjestykseen."[18]
Erilaisuuden estetiikka
Kriitikko Robert Richardson sanoo, että La dolce vitan omaperäisyys on kerronnan uudessa muodossa, joka kaivaa esiin "erilaisuuden estetiikan"[19] Fellini hylkää perinteisen juonen ja tavanomaisen ”henkilöiden kehityksen” ja muovaa käsikirjoittajiensa Ennio Flaiano ja Tullio Pinellin kanssa elokuvallisen kerronnan, joka luopuu jatkuvuudesta, turhista selityksistä ja kerronnan logiikasta ja tuo tilalle seitsemän ei-lineaarista kohtausta, joissa ovat mukana eräänlainen dantemainen pyhiinvaeltaja Marcello ja 120 erilaista hahmoa. Näistä kohtaamisista rakentuu katsojalle kumulatiivinen vaikutelma, ja hän löytää ratkaisun siihen valtavaan erilaisuuteen, joka vallitsee toisaalta sen välillä, mitä elämä on ollut tai voi olla, ja toisaalta sen, mitä se todella on."[20]
Fellini on käyttänyt jo aiemmissa elokuvissaan tehokeinona erillisten jaksojen järjestämistä liikkeeksi illasta aamuun. Hän käyttää myös kuvaa alenevasta kierteestä, jonka Marcello saa liikkeelle laskeutuessaan kunkin suuremman kohtauksen alussa portaita (joihin kuuluvat tikkaat). Lopputulos on, että aihetta, Roomaa moraalisena kaatopaikkana, konkretisoi pikemmin elokuvan esteettinen muoto kuin sen sisältö
Vastaanotto
Kirjoittaessaan L'Espressossa italialainen kirjailija Alberto Moravia toi esiin elokuvan sävymuunnelmat: "Kaiken kaikkiaan hyvin ilmaisuvoimaisena Fellini näyttää muuttavan sävyä aina kunkin jakson aiheen mukaan, ekspressionistisesta hahmosta puhtaaseen neorealismiin. Yleisesti ottaen taipumus tehdä karikatyyriä on sitä voimakkaampi, mitä ankarampi on elokuvan moraalinen tuomio, vaikka se ei koskaan ole totaalisen halveksivaa, vaan aina on mukana hiven hyväntahtoisuutta ja myötätuntoa, kuten lopun orgiakohtauksessa tai jaksossa aristokraattien linnassa Rooman ulkopuolella, ja tämä jälkimmäinen on tarkan kuvauksensa ja kerronnan rytmin ansiosta erityisen vaikuttava."[21]
Filmcritica XI:ssa italialainen runoilija ja elokuvaohjaaja Pier Paolo Pasolini sanoo, että La dolce vita on liian tärkeä käsiteltäväksi vain sillä tavalla kuin elokuvaa yleensä käsitellään. Vaikka Fellini ei ole yhtä merkittävä kuin Charlie Chaplin, Sergei Eisenstein tai Kenji Mizoguchi, hän on kiistatta enemmän auteur kuin pelkästään ohjaaja. Elokuva on siksi yksin hänen. – – Kamera siirtyy ja pysäyttää kuvan ikään kuin luodakseen jonkinlaisen kehyksen jokaisen kohteen ympärille, niin että kohteen suhde ympäristöön näyttää epätodelliselta ja lumotulta. Kun uusi kohtaus alkaa, kamera on jo liikkeessä ja liikkuu hyvin monimutkaisesti. Usein kuitenkin mutkittelevat liikkeet keskeytyvät yhtäkkiä yksinkertaiseen dokumentoivaan otokseen, kuin lainaukseen, joka on kirjoitettu arjen kielellä".[22]
Filmikriitikko ja yksi Cahiers du Cinéman perustajista Jacques Doniol-Valcroze oli sitä mieltä, että "se mitä La dolce vitasta puuttui, oli mestariteoksen rakenne. Elokuvassa ei oikeastaan olekaan rakennetta: se on sarja elokuvallisia hetkiä, jotkut vakuuttavampia kuiten toiset… Kritiikin kannalta La dolce vita hajoaa ja jättää tuskin muuta kuin sarjan tapahtumia, joilla ei ole muuta yhteistä nimittäjää, joka yhdistäisi ne mielekkääksi kokonaisuudeksi".[23]
New York Timesin elokuvakriitikko Bosley Crowther ylisti Fellinin elokuvaa sanoin, että se on “loistava kuvallinen arvio rappiolla olevan yhteiskunnan koko tuhosta, kaiken kaikkiaan musertava kommentaari ylihienostuneen tragediasta. – – Fellini on ennen kaikkea kekseliäs, kiihkeä ja urbaani arvioidessaan ympärillään olevaan yhteiskuntaa ja esittäessään sen valkokankaalla. Taitavalla katseellaan hän huomaa epätavallisen ja irvokkaan tapahtuman, vahvaa ironiaa ilmaisevan rehevän ja kummallisen sattumuksen. Hänellä on myös loistava tasapainon taju ja herkkä ironen äly, joka paitsi ohjasi hänen kameraansa, myös vaikutti käsikirjoituksen tekoon. Yhteenvetona: se on kunnioitettava elokuva, täysin hillitön sisällöltään mutta moraalinen ja hyvin hienostunut asennoitumisessaan ja siinä, mitä se sanoo".[24]
La dolce vita on yhä klassikko ja elokuvahistorian arvostetuimpia elokuvia. Merkittävä elokuvakriitikko Roger Ebert pitää sitä Fellinin parhaana[25] ja se on hänen kymmenen parhaan elokuvan listallaan viidentenä.[26] Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen 10. parhaaksi ei-englanninkieliseksi elokuvaksi.[27]
Marcellon kanssa työskentelevän valokuvaaja Paparazzon henkilöhahmon (Walter Santesso) nimestä juontuu sana paparazzi, jota monessa kielessä käytetään tunkeilevista valokuvaajista.[31] Mitä tulee itse hahmon nimen alkuperään, Fellini-tutkija Peter Bondanella väittää, että vaikka "se on kyllä italialainen sukunimi, sana on luultavasti vääristymä sanasta papataceo, suuri ja hyvin kiusallinen hyttynen. Ennio Flaiano, joka on yksi elokuvan käsikirjoittajista ja Paparazzon luoja, kertoo, että hän otti nimen henkilöhahmosta, joka esiintyy George Gissingin romaanissa."[32] Gissingillä hahmo signor Paparazzo esiintyy hänen matkakirjassaan By the Ionian Sea (1901).[6]
Elokuva on antanut vaikutteita ja siihen on viitattu myöhemmissä elokuvissa, televisio-ohjelmissa ja lauluissa. Sofia Coppolan elokuvassa Lost in Translation (2003) Kellyn haastattelu LIT:lle muistuttaa Sylvian haastattelukohtausta La dolce vitassa. Charlotte ja Bob tapaavat myöhemmin keskellä yötä ja juovat sakia, kun seuraavat kuuluisaa Trevin suihkulähdekohtausta.[6] Coppola on sanonut: "Näin elokuvan televisiossa ollessani Japanissa. Siinä ei ole varsinaisesti juonta, vaan kyse on ympäriinsä kuljeskelusta. Japanilaisessa tekstityksessä ja italialaisessa vuoropuhelussa on jotakin erikoista, se oli hyvin kiehtovaa".[6]
Steve Martinin käsikirjoittaman L.A. Storyn (1991) alussa nakkikioski riippuu helkopterin alla, joka ohittaa talon katolla olevan uima-altaan ja aurinkoa ottavat naiset vilkuttavat sille. Kuvaelma viittaa selvästi La dolce vitaan, jonka alussa Kristus-patsasta kuljetetaan helikopterilla Vatikaaniin. Wolfgang Beckerin ohjaamassa elokuvassa Goodbye Lenin (2003) Leninin patsasta lennätetään Berliinin yllä muistumana Fellinin elokuvasta. Korealaisen elokuvan A Bittersweet Life (2005) nimi viittaa La dolce vitan nimen englanninkieliseen käännökseen The Sweet Life, ja ravintola, jota päähenkilö suojaa roskajoukolta, on nimeltään La dolce vita. Marcos Carnevalen elokuvan Elsa y Fred (2005) kaksi päähenkilöä rakentavat Fontana di Trevin kohtauksen, jossa esiintyivät alun perin Ekberg ja Mastroianni. Simon Peggin elokuvassa How to Lose Friends & Alienate People (2008) Alison (Kirsten Dunst) sanoo, että La dolce vita on hänen lempielokuvansa. Woody AlleninCelebrityssä (1998) on New York -lavaste, joka mukailee uskollisesti La dolce vitaa, samoin kuin henkilöhahmot, joita esittävät Kenneth Branagh (Mastroianni), Goldie Hawn (Anouk Aimée) ja Charlize Theron (Anita Ekberg). Ihailunosoituksena Fellinin elokuvalle Allen kuvasi myös oman elokuvansa mustavalkoiselle filmille.
Komediennet Dawn French ja Jennifer Saunders ovat käyttäneet Fellinin muiden elokuvien ohella La dolce vitaa televisiokomediansa French & Saunders yhdessä jaksossa. Jakson nimi "Franco e Sandro" on olevinaan sen italiankielinen nimi, ja siinä tehdään parodiaa Fellinin elokuvan surrealistisista kohtauksista, esimerkiksi Kristus-patsaan tilalla on laulaja Madonnan patsas. Televisiosarja Sopranosin jaksossa ”Marco Polo” Corrado "Junior" Soprano nukahtaa katsoessaan La dolce vitaa. Kun Bobby Baccalieri tulee huoneeseen, Junior herää ja toteaa helikopterista riippuvasta Kristus-patsaasta: "Näkee ettei se ole aito." Pukeutuessaan treffeille Margen kanssa Simpsoneiden jaksossa ”Some Enchanted Evening” Homer Simpson hyräilee La dolce vitan teemasävelmää.
Steinerin pessimististä puhetta tulevaisuudesta siteerataan englanninkielisenä käännöksenä yhtyeen The Divine Comedy kappaleessa ”The Certainty of Chance” albumilta Fin de Siècle (1998). Puhe alkaa: "Joskus yöllä pimeys ja hiljaisuus pelottavat minua. Rauha pelottaa. Tuntuu kuin se olisi vain kulissia, joka peittää helvetin kasvot." Bob Dylanin "Motorpsycho Nitemare" albumilta Another Side of Bob Dylan (1964) viittaa elokuvan nimeen, samoin Blondien "Pretty Baby" albumilta Parallel Lines (1978).
Kunnianosoituksena Fellinille elokuvan Cinema Paradiso (1988) "ohjaajan leikkaus" sisältää helikopterin, josta riippuu Kristus-patsas kaupungin yllä, ja kohtauksia, joissa Trevin suihkulähdettä on käytetty taustakulissina, kun päähenkilö Totosta tulee kuuluisa elokuvaohjaaja.
Elokuvassa on mukana myöhemmin tunnetuksi tulleita henkilöitä, kuten malli ja laulaja Christa Päffgen, joka käytti nimeä Nico ja esiintyi myöhemmin The Velvet Undergroundin kanssa ennen kuin siirtyi soolouralle. Hän esittää itseään La dolce vitan "hienostojuhlakohtauksessa". Adriano Celentano, josta myöhemmin tuli Italiassa tunnettu laulaja ja näyttelijä, esiintyy kohtauksessa tekoantiikkisessa roomalaisessa yöklubissa, jossa Marcello ensimmäisen kerran lähestyy Sylviaa.
Lähteet
Bondanella, Peter. Federico Fellini: Essays in Criticism. New York: Oxford University Press, 1978
Bondanella, Peter. The Cinema of Federico Fellini. Princeton: Princeton University Press. 1992
Costantini, Costanzo (toim.). Fellini on Fellini. London: Faber and Faber. 1994
Fava, Claudio, and Aldo Vigano. The Films of Federico Fellini. New York: Citadel Press. 1985
Fellini, Federico. Fellini on Fellini. London: Eyre Methuen, 1976
Fellini, Federico ja Damian Pettigrew. I'm a Born Liar: A Fellini Lexicon. New York: Harry N. Abrams, Inc. 2003 ISBN 0847831353
Kezich, Tullio, Federico Fellini: His Life and Work. New York: Faber and Faber, 2006
Viitteet
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: lähteet-kohtaan viittaavien viitteiden yhdenmukaistus
↑Kalan lajia ei käsikirjoituksessa kerrota, eivätkä kriitikot ja elämäkerturit sitä tunnista. Lavastaja Piero Gherardi sanoi luomustaan ”eräänlaiseksi valtavaksi pedoksi, jonka pinnalla oli kipsiläiskiä kuin teurasjätteitä. Suurentavalla linssillä sain sen näyttämään kuperalta”. Alpert, s. 141. Kezich 2006, s. 204–205. ja Bondanella, s. 144.
↑Fellini sanoo, että muodikas naisten säkkipuku oli hänen alkuperäinen innoistuksen antajansa sen seikan vuoksi, mitä puku voi kätkeä sisäänsä. Pettigrew, s. 57.
↑ Bondanella, Peter, The Cinema of Federico Fellini, s. 134
Super Bowl XVIII < XVII XIX > Tampa Stadium, 1999 Washington Redskins Los Angeles Raiders (NFC) (AFC) 9 38 1 2 3 4 Totalt WAS 0 3 6 0 9 LA 7 14 14 3 38 Datum 22 januari 1984 Stadium Tampa Stadium, Tampa i Florida MVP Marcus Allen, running back Domare Gene Barth Åskådare 72 920[1] Ceremonier Nationalsång Barry Manilow Slantsingling Bronko Nagurski Halvtidsunderhållning Salute to Superstars of the Silver Screen Super Bowl Super Bowl XVIII var den 18:e upplagan av Super Bow...
Kim Young-gwon oleh Svetlana Beketova, 2018Informasi pribadiTanggal lahir 27 Februari 1990 (umur 33)Tempat lahir Korea SelatanPosisi bermain BekKarier senior*Tahun Tim Tampil (Gol)2010 FC Tokyo 2011-2012 Omiya Ardija * Penampilan dan gol di klub senior hanya dihitung dari liga domestik Kim Young-gwon (lahir 27 Februari 1990) adalah pemain sepak bola asal Korea Selatan. Karier Kim Young-gwon pernah bermain untuk FC Tokyo dan Omiya Ardija. Pranala luar (Jepang) Profil dan statistik di situ...
June 12, 1869 cover with art by Winslow Homer Appletons' Journal was an American magazine of literature, science, and arts. Published by D. Appleton & Company and debuting on April 3, 1869, its first editor was Edward L. Youmans, followed by Robert Carter, Oliver Bell Bunce, and Charles Henry Jones. It was published weekly until June 26, 1876, then monthly from July 1876 until its final issue December 1881.[1] References ^ Frank L. Mott (1938). Appleton's Journal. A History of Ame...
هذه المقالة يتيمة إذ تصل إليها مقالات أخرى قليلة جدًا. فضلًا، ساعد بإضافة وصلة إليها في مقالات متعلقة بها. (أغسطس 2019) الحَاصِدةُ الوَحيِدَةُ الاسم الحَاصِدةُ الوَحيِدَةُ العنوان الأصلي وسيط property غير متوفر. المؤلف ويليام ووردزوورث تاريخ التأليف 1807 اللغة الإنجليزية البلد ...
Pembuluh darah dari rektum dan anus, yang menunjukkan distribusi dan anastomosis pada permukaan posterior dekat penghentian usus. (Poirier dan Charpy) Anastomosis adalah hubungan antarpembuluh melalui saluran-saluran kolateral atau pembentukan suatu hubungan antara dua rongga atau organ yang normalnya terpisah akibat pembedahan, trauma, atau penyakit.[1] Rujukan ^ W. A. Newman Dorland (2008). Kamus Saku Kedokteran Dorland. Jakarta: Penerbit Buku Kedokteran EGC. ISBN 978-979-044-0...
Dalam artikel ini, pertama atau paternal nama keluarganya adalah Dudamel dan nama keluarga maternal atau keduanya adalah Ramírez. Gustavo DudamelDudamel pada 2012LahirGustavo Adolfo Dudamel Ramírez26 Januari 1981 (umur 42)Barquisimeto, Lara, VenezuelaWarga negara Venezuela (1981–sekarang) Spanyol (2018–sekarang) PekerjaanKonduktorTahun aktif1999–sekarangTempat kerja Orkestra Simfoni Simón Bolívar Filharmoni Los Angeles Opera Paris Suami/istri Eloísa Maturén ̴...
Sixth version of the Android operating system Android FroyoVersion of the Android operating systemScreenshotAndroid 2.2.3 home screenDeveloperGoogleOS familyAndroidGeneralavailabilityMay 20, 2010; 13 years ago (2010-05-20)[1]Final release2.2.3_r2.1[2] / November 21, 2011; 12 years ago (2011-11-21)Kernel typeMonolithic Kernel (Linux Kernel)Preceded byAndroid 2.0 EclairSucceeded byAndroid 2.3 GingerbreadOfficial websitedeveloper.android.com/ab...
American Toy Company Jakks Pacific, Inc.TypePublicTraded asNasdaq: JAKKRussell Microcap Index componentIndustryConsumer productsFoundedJanuary 12, 1995; 28 years ago (1995-01-12)FounderJack FriedmanHeadquartersSanta Monica, California, U.S.Key peopleStephen Berman (co-founder, president and chief executive officer)Joel Bennett (chief financial officer and executive vice president)Revenue $804.3 million USD (2010)[1]Websitewww.jakks.com Jakks Pacific, Inc. is an ...
English ornithologist and photographer (1867–1940) Emma Louisa TurnerFLS, FZS, HMBOUTurner in the 1890sBorn(1867-06-09)9 June 1867Langton Green, Tunbridge Wells, Kent, EnglandDied13 August 1940(1940-08-13) (aged 73)Cambridge, Cambridgeshire, EnglandKnown forBird photography Emma Louisa Turner or E L Turner FLS, FZS, HMBOU (9 June 1867 – 13 August 1940) was an English ornithologist and pioneering bird photographer. Turner took up photography at age 34, after meeting the wildlife ...
Dendrobium tiongii Klasifikasi ilmiah Kerajaan: Plantae Divisi: Tracheophyta Kelas: Liliopsida Ordo: Asparagales Famili: Orchidaceae Genus: Dendrobium Spesies: Dendrobium tiongii Nama binomial Dendrobium tiongiiCootes Dendrobium tiongii adalah spesies tumbuhan yang tergolong ke dalam famili Orchidaceae. Spesies ini juga merupakan bagian dari ordo Asparagales. Spesies Dendrobium tiongii sendiri merupakan bagian dari genus Dendrobium.[1] Nama ilmiah dari spesies ini pertama kali diterbi...
Zoo in Großenaspe, Germany Eekholt Wildlife ParkZoo entrance 201353°56′57.18″N 10°1′43.52″E / 53.9492167°N 10.0287556°E / 53.9492167; 10.0287556Date opened1970LocationGroßenaspe, GermanyLand area0.67 square kilometres (170 acres)No. of animals700No. of species100WebsiteWildpark Eekholt (de) The Wildpark Eekholt is a wildlife park near Großenaspe (Schleswig-Holstein). It hosts about 100 species in Central Europe with over 700 animals on an area of 67 hect...
Radio station at The Catholic University of America This article needs additional citations for verification. Please help improve this article by adding citations to reliable sources. Unsourced material may be challenged and removed.Find sources: WCUA Catholic University of America – news · newspapers · books · scholar · JSTOR (June 2023) (Learn how and when to remove this template message) WCUA is the college radio station broadcast from The Cath...
Legal thriller novel by John Grisham This article is about the novel by John Grisham. For the road in Indiana, see Sycamore Row (road). Sycamore Row First edition (US)AuthorJohn GrishamCountryUnited StatesLanguageEnglishGenreLegal thrillerPublisherDoubleday (US)Hodder & Stoughton (UK)Publication dateOctober 22, 2013Pages464 pp (hardcover 1st edition)ISBN978-0385537131 (hardcover 1st edition)Preceded byA Time to Kill Followed byA Time for Mercy Sycamore Row is a legal ...
Ukrainian-Russian ice hockey player This biography of a living person needs additional citations for verification. Please help by adding reliable sources. Contentious material about living persons that is unsourced or poorly sourced must be removed immediately from the article and its talk page, especially if potentially libelous.Find sources: Anton But – news · newspapers · books · scholar · JSTOR (October 2023) (Learn how and when to remove this temp...
Aspidoras fuscoguttatusPhân loại khoa họcGiới (regnum)AnimaliaNgành (phylum)ChordataLớp (class)ActinopterygiiBộ (ordo)SiluriformesHọ (familia)CallichthyidaeChi (genus)AspidorasLoài (species)A. fuscoguttatusDanh pháp hai phầnAspidoras fuscoguttatus(Nijssen & Isbrücker, 1976) Aspidoras fuscoguttatus là một loài cá nước ngọt nhiệt đới thuộc chi Aspidoras trong họ Callichthyidae. Loài này bắt nguồn từ những vùng biển nội địa ở Nam Mỹ...
جزء من سلسلة مقالات حولمالية الأسواق المالية سوق السندات سوق السلع الأساسية سوق المشتقات سوق العملات سوق المال التداول خارج البورصة الأسهم الخاصة العقارات السوق الفورية سوق الأوراق المالية المشاركون في الأسواق المالية مستثمر وسيط المستثمر المؤسسي البيع بالتجزئة الأدوا...
Dare mo ShiranaiTítulo Nadie sabeFicha técnicaDirección Hirokazu KoreedaProducción Hirokazu KoreedaGuion Hirokazu KoreedaBasada en Caso de abandono de los niños de SugamoMúsica GontitiTakako TateSonido Yutaka TsurumakiFotografía Yutaka YamakaziMontaje Hirokazu KoreedaProtagonistas Yūya YagiraAyu KitauraHiei KamuraMomoko ShimizuHanae KanYou Ver todos los créditos (IMDb)Datos y cifrasPaís Japón JapónAño 13 de mayo de 2004 (Cannes)7 de agosto de 2004 (Japón)Género DramaDuraci...
У этого термина существуют и другие значения, см. Ёж (значения). Обыкновенный ёж Научная классификация Домен:ЭукариотыЦарство:ЖивотныеПодцарство:ЭуметазоиБез ранга:Двусторонне-симметричныеБез ранга:ВторичноротыеТип:ХордовыеПодтип:ПозвоночныеИнфратип:Челюстноротые...
