Roger Ebertin isä Walter työskenteli Illinoisin yliopistossa sähköteknikkona, ja hänen äitinsä Annabel oli kirjanpitäjä. Roger oli jo lapsena innostunut lehtialasta, sillä hän julkaisi hektografilla painettua kaupunginosalehteä [1] ja peruskoulunsa postimerkkien keräilijöiden lehteä. High school -aikanaan Ebert oli aktiivinen: hän kuului koulun uimajoukkueeseen, esiintyi näytelmissä, perusti scifi-yhdistyksen, juonsi koulun lauantaiaamun radio-ohjelmaa ja toimi luokkansa puheenjohtajana. Ensimmäisen työpaikkansa lehdestä hän sai 15-vuotiaana, kirjoittaen high school -urheilutapahtumista paikalliselle The News-Gazette -lehdelle.[1]
Ebert aloitti opinnot Illinoisin yliopistossa. Hän teki siellä viikoittaista poliittista lehteä ja kirjoitti koulun Daily Illini -lehteen. Lisäksi hän kirjoitti myös freelancerinaChicago Sun-Times- ja Chicago Daily News -sanomalehtiin.[1] Hän valmistui 1964 pääaineena journalismi. Hän jatko-opiskeli englantia Kapkaupungin yliopistossa saatuaan stipendin ulkomailla opiskelua varten. Ebertin oli tarkoitus väitellä tohtoriksi Chicagon yliopistossa, mutta hän jätti yliopiston saatuaan työpaikan Chicago Sun-Timesilta.[2]
Ura
Ebert aloitti syyskuussa 1966 Chicago Sun-Timesin osa-aikaisena työntekijänä. Seuraavassa huhtikuussa häntä pyydettiin lehden elokuvakriitikoksi eläkkeelle jääneen Eleanor Keenin tilalle.[1] Vaikka hänen elokuvatietämyksensä oli vielä vähäinen, lehdet etsivät tuona aikana nuoria kriitikoita kirjoittamaan nuorelle yleisölle. Elokuvakokemusta Ebert sai tehtyään muutamia elokuvakäsikirjoituksia. Hänen käsikirjoitukseensa perustui esimerkiksi tunnetun b-elokuvien ohjaajan Russ Meyerin elokuva Beyond the Valley of the Dolls (1970, Suomen tv-esityksessä nimellä Nukkelaakson amatsonit).[2] Ebert oli selvästi myöhemmin ylpeä elokuvasta, joka oli ensimmäinen suuren elokuvayhtiön tuottama niin sanottu seksploitaatioelokuva.[1]
Sun-Timesin James F. Hoge, Jr. vaati virkavapaata ottanutta Ebertiä päättämään pian, aikooko tämä jatkaa elokuvien tekemistä vai niiden arvioimista. Ebert jäi Sun-Timesille kirjoittamaan elokuvista.[1] Hän alkoikin 1970-luvulla saada tunnettavuutta kriitikkona. Time-lehti kutsui häntä 1970 ”yhteisön kulttuurivaraksi”, ja Chicago Newspaper Guildin mukaan hän ”ohjaa Chicagoa uuden kritiikin aikakaudelle”.[2] Hänen arvostustaan kuvaa se, että hän sai vuonna 1975 ensimmäisenä elokuvakriitikkona Pulitzer-palkinnon.[1]
Ebert aloitti 1975 pitkän yhteistyön Chicago Tribunen kriitikon Gene Siskelin kanssa. He tekivät aluksi Opening Soon at a Theater Near You -nimistä ohjelmaa paikalliselle WTTW-kanavalle, mutta vuonna 1978 ohjelma siirtyi Sneak Previewsiksi nimettynä kansalliseen PBS-verkkoon.[1] Ohjelmasta tuli julkisen televisiotoiminnan historian suosituin viihdeohjelma, ja Tribune Entertainment hankki oikeudet ohjelmaan nähtyään sen potentiaalin.[2] Tribune alkoi esittää sitä 1981 nimellä At the Movies. Ohjelma siirtyi 1986 Buena Vista Televisionille, ja se tunnettiin jatkossa nimellä Siskel & Ebert & The Movies. Buena Vistalla Ebert kehitti myös tunnetun ”kaksi peukkua ylös” -arvosteluasteikon, josta ohjelma tuli tunnetuksi. Siskelin kuoltua 1999 Ebert etsi itselleen uutta työparia, joksi valitsi seuraavana vuonna Sun-Timesilla myös työskennelleen Richard Roeperin. Ebert & Roeper -ohjelma näkyi parhaimmillaan kahdellasadalla kanavalla. Ebert jatkoi ohjelmassa vuoteen 2006, jolloin hän joutui sairauden vuoksi jättäytymään sivuun.[1]
Vaikka Ebert viimeisinä vuosinaan menetti sairautensa takia puhekyvynkin, hän jatkoi loppuun asti elokuva-arvostelujen tekemistä. Viimeisinä vuosinaan Ebertistä tuli myös merkittävä vaikuttaja sosiaalisessa mediassa. Hänellä oli Twitterissä yli 800 000 seuraajaa.[2]
Ebertin elokuva-arvosteluja julkaistiin yli kahdessasadassa sanomalehdessä ympäri maailman. Hän kirjoitti yli 15 kirjaa, mukaan luettuna vuotuiset elokuvia käsittelevät vuosikirjansa. Hänen televisiosarjaansa lähetettiin useissa verkoissa, ja se oli useasti Emmy-palkintoehdokkaana. Helmikuussa 1995 Chicagon osa Erie Street -kadusta lähellä CBS:n studioita nimettiin Siskel & Ebert Wayksi. Vuonna 2005 Ebert sai tähden Hollywood Walk of Famelle ensimmäisenä elokuvakriitikkona. Forbes-lehti valitsi Ebertin Yhdysvaltain vaikutusvaltaisimmaksi kommentaattoriksi ennen Bill Maheria, Lou Dobbsia ja Bill O'Reillyä, jotka ovat tunnettuja poliittisia kommentaattoreita.
Yksityiselämä
Perhe
Roger Ebert meni naimisiin vasta 50-vuotiaana, kun hän nai asianajaja Chaz Hammel-Smithin. He eivät saaneet omia lapsia, mutta Chazilla oli kaksi lasta Sonia ja Jay, joiden isäpuoli Ebert oli. Hänellä oli lapsipuoliensa kautta myös neljä lastenlasta.[1]
Sairaus ja kuolema
Ebert sairasti syöpää vuodesta 2002.[2]Kilpirauhassyöpä poistettiin häneltä 2002, ja seuraavana vuonna häneltä poistettiin osa sylkirauhasistasylkirauhassyövän takia. Syöpä uusiutui jälleen 2006, nyt leuassa. Sen vuoksi häneltä jouduttiin poistamaan osa alaleuasta.[3] Ebert menetti puhekyvyn eikä pystynyt enää juomaan eikä syömään. Hän sai ravintoa viimeiset vuodet letkun kautta.[2] Huhtikuun alussa 2013 Ebert kertoi blogissaan, että syöpä oli jälleen uusiutunut. Hän sanoi samalla olevansa hetken vapaalla, mutta jatkavansa vielä arvioiden tekemistä. Pari päivää myöhemmin hän kuoli.[1]
Vuonna 2012 Ebert julkaisi omaelämäkerran Life Itself : A Memoir.