Pietilän vanhemmat olivat maanviljelijä Viljo Nikolai Pietilä ja Alli Maria Jutila. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Tyrvään yhteiskoulustaVammalasta vuonna 1950 ja valmistui maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1956.[3]
Työuransa Pietilä aloitti Suomen Sähkölaitosyhdistyksen Sähköviesti-lehdessä, jonka toimittajana hän työskenteli 1955–1958.[2] Hän teki muun muassa hunajasta ja maitojauheen käytöstä kotitaloudellisia havaintoesityksiä Suomen ensimmäiseen televisiokanavaan, TES-TV:hen.lähde?
Vuosina 1958–1963 Pietilä toimi Maito ja Terveys -yhdistyksen toiminnanjohtajana, minkä jälkeen hän teki pitkän uran YK-liiton pääsihteerinä vuosina 1963–1990.[2] Jäätyään pois YK-liitosta hän toimi vapaana tutkijana, kirjailijana ja aktivistina.
Pietilä kuoli pitkän sairauden jälkeen palvelukodissa Helsingin Laajasalossa.[5]
Näkemyksiä
Pietilä puhui kansalaispalkasta jo vuonna 1981 teoksessaan Ihmisen puolustus.[6] Hän kehitteli feministis-ekologista talousmallia osin yhdessä Kyösti Pulliaisen kanssa. Mallissa taloutta tarkastellaan kokonaisuutena, johon kuuluvat teollis-kaupallisen talouden lisäksi koti- ja viljelytalous. Pietilä arvosteli perinteistä taloustutkimusta, joka jätti huomioimatta markkinoiden ulkopuolella tehtävän työn, kuten palkattoman kotityön ja järjestötyön.
Pietilän mukaan rahatalouden tulisi toimia vain pehmeän sektorin toimintojen tukena. Näin se palvelisi todellisia inhimillisiä ja yhteiskunnallisia tarpeita ja turvaisi ihmisarvoiset olot kaikille ihmisille maailmassa. Viljelytaloudessa tavoitteena tulisi olla luonnonmukainen kestävyys ja valtioiden omavaraisuus.[7][8]
Pietilä kannatti kansainvälisen kaupan ja maailmantalouden ohjailemista hallituksenvälisillä päätöksillä. Valtioiden tulisi vähentää riippuvuuttaan ulkomaankaupasta ja kilpailukyvystä. Pietilä vastustikin Suomen liittymistä Euroopan unioniin, sillä katsoi EU:n toimivan liiaksi kaupan ja kulutuksen ehdoilla.[9]
Teokset
Engendering the global agenda the story of women and the United Nations, NGLS, 2002
Ihmisen puolustus, WSOY, 1981
& Jeanne Vickers, Making women matter the role of the United Nations, Zed Book, 1990 (uud. p. 1994)
Mikä meitä yhdistää ihmisyys ja perusarvot, PS-kustannus, 2003
Naiset ja YK vuosikymmenien menestystarina, Suomen UNIFEM, 2001 (2. uud. p. 2006)
Naiset, kehitys, rauha YK 50 vuotta naisten asialla, Ulkoasiainministeriö, 1995
Näkymätön näkyväksi naiset ja YK, Sosiaali- ja terveysministeriö, 1991
Silmät auki Eurooppaan tietoa ja pohdiskelua Euroopan yhdentymisestä, Kääntöpiiri, 1992 (2. uus. p. 1993)
UNDP YK:n kehitysyhteistyön sydän, Suomen YK-liitto, 1985
Vallan vaihto naisen ajatuksia politiikasta, taloudesta ja tulevaisuudesta, WSOY, 1988
Lähteet
↑Imponen, Toimi – Ketokoski, Anja-Riitta: Tasa-arvon ja rauhan puolustaja. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 6.1.2017, s. B 23. Artikkelin verkkoversio.
↑ abcNenola, Aili: Pietilä, Hilkka (1931–).Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 15.1.2010 (päivitetty 3.5.2011). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 19.12.2016.
↑Tyrvään yhteiskoulu – Vammalan lukio 1904–1979, s. 290. Vammala: Vammalan lukio, 1979.