Hattuša oli muinaisen heettiläisen valtakunnan pääkaupunki myöhäispronssiajalla. Se sijaitsi nykyisen Turkin keskiosissa Çorumin maakunnassa. Se tuhoutui ja hylättiin noin 1200 eaa., mutta Fryygian aikana paikalle rakennettiin uudelleen kaupunki. Tällöin sitä kutsuttiin nimellä Pteria.[1] Hattuša on tunnettu myös nimellä Boğazkale. Hattušan raunioalue on ollut Unesconmaailmanperintöluettelossa vuodesta 1986.[2]
Ernst Chantre aloitti alueella kaivaukset vuosina 1893–1894. Saksalaiset arkeologit tutkivat aluetta vuonna 1906 ja edelleen vuosina 1913–1931 sekä 1940–1951, tosin maailmansodat aiheuttivat työssä keskeytyksiä.
Kaupunkia ympäröivät aikoinaan pellot ja laitumina käytetyt kukkulat. Alueella kasvoi muinaisina aikoina metsää, josta asukkaat saivat niin poltto- kuin rakennuspuutakin. Viljelykasveista tunnettiin vehnä, ohra ja kylvövirvilä. Myös pellavaa kasvatettiin, vaikka villa olikin vaatteiden pääasiallinen raaka-aine. Lihaa saatiin etupäässä kotieläimistä. Alueella liikkuneiden hirvieläinten metsästäminen oli todennäköisesti varattu ainoastaan ylhäisön huviksi. Kaupungin lähistöllä virtaavat joet ovat pieniä ja purjehduskelvottomia. Lähellä sijaitsee rotko nimeltä Yazilikaya ja Büyükkalen kukkula, jonka päällä sijaitsee kuninkaallinen asuinpaikka.[3][4]
Historiaa
Heettiläisten hallitsijat siirsivät hallituspaikkansa Hattušaan noin vuonna 1600 eaa. Kuninkaana oli tuolloin perimätiedon mukaan Labarna. Kuningas Mursili I rakennutti kaupunkiin kuninkaanlinnan arviolta vuonna 1620 eaa. ja noin vuonna 1500 eaa. kaupunki ympäröitiin muurilla. Asuintalot rakennettiin terassin päälle ja niissä oli useita huoneita ja muutamista on löydetty savinen kylpyamme.[5]
Kaupunkia kohtasi onnettomuus vuoden 1420 eaa. paikkeilla. Tuolloin kaskalaiset heimot hyökkäsivät kaupunkiin, ryöstelivät sitä ja hävittivät sitä perusteellisesti. Heettiläisten suurvallan aikana 1300–1200 luvuilla eaa. kaupunki kasvoi ja sitä ympäröinyttä muuria laajennettiin.[6]
Lopullisen katastrofin Hattuša koki merikansojen vaelluksen yhteydessä noin vuonna 1190. Merikansat hyökkäsivät luultavasti yhdessä kaskalaisten heimojen kanssa kaupunkiin ryöstellen, hävittäen ja surmaten sen väestöä. Lähes jokaisessa löydetyssä rakennuksen jäänteessä on havaittavissa jälkiä tulipalosta. Alueelle tuli uutta asutusta, mutta mitään merkittävää paikkakuntaa sen sijoille ei enää noussut.[7]
Viimeisimmän tutkimuksen mukaan heettiläisiä kohtasi kolmevuotinen kuivuus 1198-1196 eaa. Asia selvisi tutkimalla Hattušasta löytyneitä katajarunkoja, jotka olivat hautakammion seinämissä. Vuosirenkaat osoittivat asian.[8]
Lähteet
↑Michael Roaf: ”Hattusas”, Cultural Atlas of Mesopotamia and the Ancient Near East, s. 144. Oxford: Equinox, 1990. ISBN 0-8160-2218-6(englanniksi)
