| HMS Wivern |
|---|
HMS Wivern |
![]() |
| Aluksen vaiheet |
|---|
| Rakentaja |
J. Samuel White and Company, Cowes |
| Kölinlasku |
19. elokuuta 1918 |
| Laskettu vesille |
16. huhtikuuta 1919 |
| Palveluskäyttöön |
23. joulukuuta 1919 |
| Loppuvaihe |
myyty romutettavaksi 18. helmikuuta 1947 |
| Tekniset tiedot |
|---|
| Uppouma |
1 325 t (standardi)
1 508 t (max) |
| Pituus |
95,1 m (kokonaispituus) |
| Leveys |
9,4 m |
| Syväys |
2,9 m |
| Koneteho |
27 000 hv |
| Nopeus |
34 solmua |
| Miehistöä |
127 |
| Aseistus |
|---|
| Aseistus |
4 × BL 4,7"/L45 (102 mm) Mk I -tykki
1 × 3" 20 cwt Mk I -ilmatorjuntatykki
6 × 21" (533 mm) torpedoputkea |
| Infobox OK |
HMS Wivern (viirinumerot D66 ja I66) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Amiraliteetin parannellun W-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.
Valmistus
Alus tilattiin huhtikuussa 1918 osana vuosien 1917-1918 laivasto-ohjelman 13. tilausta J. Samuel White and Companylta Cowesista Isle of Wightilta, missä köli laskettiin 19. elokuuta. Alus laskettiin vesille 16. huhtikuuta 1919 ja valmistui 23. joulukuuta.[1]
Palvelus
Vastaanottotestit läpäistyään alus liitettiin Atlantin laivastoon 3. hävittäjälaivueeseen, joka myöhemmin siirrettiin Välimeren laivastoon. Alus siirrettiin reserviin osana ensimmäisen maailmansodan jälkeisiä säästötoimia.[1]
Toisen maailmansodan uhatessa alus palautettiin 1939 palvelukseen ja se sijoitettiin 16. hävittäjälaivueeseen Portsmouthiin. Se siirrettiin syyskuussa 1939 saattuepalvelukseen läntisen reitin alaisuuteen. Alus suojasi 5. syyskuuta HMS Vanessan, HMS Vivaciousin ja HMS Wakefulin kanssa Clydestä lähtenyttä saattuetta GC1 ja 9. syyskuuta saattuetta OB9 HMS Winchelsean ja HMS Walkerin kanssa. Lokakuussa alus siirrettiin suojaamaan saattueita Noren alaiseen 16. hävittäjälaivueeseen Harwichiin. HMS Wivern tarkasti 22. marraskuuta Harwichin edustan miinojen varalta sen jälkeen, kun HMS Gipsy oli tuhoutunut osuttuaan miinaan.[1]
Alus määrättiin 10. toukokuuta 1940 HMS Wild Swanin kanssa operaatio XD:hen, jossa oli tarkoitus hävittää Hook of Hollandin varastot ja satamalaitteet. Seuraavana päivänä alukset lähtivät Hook of Hollandiin, jolloin Wivern kuljetti Flushingiin vietävää osastoa. Alus avusti 13. toukokuuta operaatio Ordnancessa Hook of Hollandin evakuointia, missä se vaurioitui seuraavana päivänä. Alus siirrettiin telakalle korjattavaksi.[1]
Palvelukseen alus palasi heinäkuussa liittyen laivueeseensa suojaamaan Pohjanmeren saattueita. Alus joutui 11. heinäkuuta lähellä Aldeburghin majakkaa ilmahyökkäykseen suojatessaan saattuetta FN19 kärsimättä vaurioita. Alus osallistui maihinnousun valvontapartioihin osastossa, jonka muut alukset olivat risteilijä HMS Cardiff, hävittäjät HMS Venomous, HMS Verity ja Wild Swan sekä korvetit HMS Puffin, HMS Shearwater ja HMS Sheldrake.[1]
Alus suojasi 7. syyskuuta operaatio Rivalissa Wild Swanin kanssa risteilijöitä HMS Aurora ja Cardiff partiomatkalla Alankomaiden rannikolle. Operaatiosta vapauduttuaan alus siirrettiin läntisen reitin alaisuuteen Liverpooliin perustettuun 5. saattajaryhmään HMS Malcolmin, HMS Veteranin ja Wild Swanin kanssa suojaamaan Atlantin saattueita.[1]
Ryhmän mukana alus suojasi Atlantin saattueita, kunnes se 26. helmikuuta 1941 osallistui operaatio JH:hon, jossa miinoitettiin Cap d'Antiferin edustaa. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi ryhmäänsä suojaamaan Atlantin saattueita. Ryhmä siirtyi toukokuussa Rosythiin Portsmouthin jouduttua ilmahyökkäysten uhkaamaksi.[1]
Alus määrättiin 17. toukokuuta suojaamaan saattuetta WS8X. Saattueen lähdön viivästyessä Saksan laivaston taistelulaivan Bismarckin ollessa Atlantilla alus palautettiin saattueiden suojaksi Plymouthiin. Bismarckin upottamisen jälkeen 30. toukokuuta alus palasi Clydeen, mistä se lähti seuraavana päivänä merelle saattueen WS8X lähisuojana. Alus vapautui saattueesta 3. kesäkuuta palaten Clydeen.[1]
Alus määrättiin 18. kesäkuuta Freetowniin suojaamaan Atlantin saattueita. Alus lähti 3. elokuuta Gibraltarille, missä se siirrettiin telakalle. Syyskuussa telakalta palattuaan alus jäi Gibraltarille suojaamaan saattueita. Alus suojasi 9. helmikuuta 1942 saattueen SL100 Gibraltarilta Freetowniin, jonne alus jäi suojaamaan saattueita.[1]
Lokakuussa alus siirrettiin Gibraltarille suojaamaan Pohjois-Afrikan maihinnousuun liittyviä saattueita. Pelastaessaan miinaan osuneen Kanadan laivaston korvetin HMCS Weyburnin eloonjääneitä 22. helmikuuta 1943 alus vaurioita pahoin räjähdyksessä joko osuessaan miinaan tai uppoavan aluksen syvyyspommien räjähtäessä. Pahoin vaurioitunut alus jouduttiin maaliskuussa hinaamaan Britteinsaarille korjattavaksi.[1]
Alus poistettiin huhtikuussa palveluksesta Plymouthissa ja se siirrettiin Devonportin telakalle korjattavaksi. Telakalla aluksen etukannen tykki vaihdettiin maavoimien kaksiputkiseen 6 naulan tykkiin, joka soveltui paremmin E-veneiden torjuntaan.[1]
Alus aloitti syyskuussa 1944 koeajot ja se määrättiin Noren alaisuuteen Harwichin saattajajoukkoihin. Alus siirrettiin marraskuussa Rosythin saattajajoukkoihin suojaamaan itärannikon saattueita.[1]
Tammikuussa 1945 alus kärsi voimakkaassa tuulessa vaurioita, jotka piti korjata telakalla Rosythissa. Helmikuussa alus palasi saattuetehtäviin. Euroopan sotatoimien päätyttyä alus osallistui Norjan uudelleen miehitykseen ja kuljetti liittoutuneiden henkilöstöä. Kesäkuussa alus siirrettiin reserviin.[1]
Wivern poistettiin palveluksesta heinäkuussa 1945 ja sen varastot tyhjennettiin. Alus makasi elokuusta alkaen ankkurissa Rosythissa. Se sijoitettiin poistolistalle ja alus myytiin 18. helmikuuta 1947 Metal Industriesille romutettavaksi. Aluksen hylky hinattiin romuttamolle Charlestowniin lähelle Rosythia lokakuussa 1948.[1]
Lähteet
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7 (englanniksi)
- Fairweather, Cliff: Hard Lying - The Story of the "V&W" Class Destroyers and the Men Who Sailed in Them. Chelmsford, UK: Avalon Associates, 2005. ISBN 0-9529440-4-9 (englanniksi)
- Preston, Anthony: V and W class Destroyers 1917-1945. Lontoo, Englanti: MacDonald & Co (Publishers) Ltd, 1971. (englanniksi)
Viitteet
.jpg)
