Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston parannellun W-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
| HMS Wanderer |
|---|
HMS Wanderer |
![]() |
| Aluksen vaiheet |
|---|
| Rakentaja |
Fairfield Shipbuilding and Engineering Company, Govan |
| Kölinlasku |
7. elokuuta 1918 |
| Laskettu vesille |
1. toukokuuta 1919 |
| Palveluskäyttöön |
18. syyskuuta 1919 |
| Poistui palveluskäytöstä |
kesäkuu 1945 |
| Loppuvaihe |
myyty romutettavaksi 31. tammikuuta 1946 |
| Tekniset tiedot |
|---|
| Uppouma |
1 325 t (standardi)
1 508 t (max) |
| Pituus |
95,1 m (kokonaispituus) |
| Leveys |
9,4 m |
| Syväys |
2,9 m |
| Koneteho |
27 000 hv |
| Nopeus |
34 solmua |
| Miehistöä |
127 |
| Aseistus |
|---|
| Aseistus |
4 x BL 4,7"/L45 (102 mm) Mk I -tykkiä
1 x 3" 20 cwt Mk I -ilmatorjuntatykki
6 x 21" (533 mm) torpedoputkea |
| Infobox OK |
HMS Wanderer (viirinumero D74) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Amiraliteetin parannellun W-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa. Aluksen saavutuksina sodan aikana oli muun muassa viiden Saksan laivaston sukellusveneen upottaminen.
Valmistus
Alus tilattiin tammikuussa 1918 vuosien 1917-1918 laivasto-ohjelman 13. tilauksessa Fairfield Shipbuilding and Engineering Companyltä Govanista, missä köli laskettiin 7. elokuuta. Alus laskettiin vesille 1. toukokuuta 1919 ja valmistui 18. elokuuta.[1]
Palvelus
Wanderer liitettiin palvelukseen ottamisen jälkeen Atlantin ja Välimeren laivastoissa ennen kuin se korvattiin A-luokan hävittäjällä vuonna 1931. Tämän jälkeen alus liitettiin Noren paikallislaivueeseen Chathamiin koululaivaksi.[1]
Alus määrättiin ennen toisen maailmansodan puhkeamista Rosythiin sijoitettuun 15. hävittäjälaivueeseen, mikä vaihtui myöhemmin saattueiden suojaamiseen ja partiointiin läntisen reitin alaisuudessa.[1]
Alus siirrettiin 27. huhtikuuta 1940 avustamaan joukkojen evakuointia Norjasta. Alus osallistui Andalsnasin evakuointiin operaatiossa Alphabet. Alus ajoi karille 30. huhtikuuta otettuaan kannelleen 150 sotilasta. HMS Sikh irrotti aluksen karilta, minkä jälkeen Wanderer lähti Scapa Flowh'hun yksinään. Alus palasi 3. toukokuuta läntiselle alueelle sijoitettuna laivueensa mukana Plymouthiin.[1]
Kesäkuussa alus osallistui Ranskassa olevien joukkojen evakuointiin operaatio Cyclessä. Alus oli 6. kesäkuuta Boulognessa tukemassa evakuointia ja seuraavana päivänä se tuki tykkitulella Treportin evakuointia. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi saattuetehtäviin läntiselle alueelle.[1]
Alus upotti 2. kesäkuuta 1941 Saksan laivaston sukellusveneen U-147 ja osallistui 3. heinäkuuta sukellusveneen U-401 upottamiseen. Alus jatkoi palvelustaan Atlantin saattueiden suojaamisessa, kunnes se siirrettiin elokuussa 1942 huollettavaksi Brooklyniin Yhdysvaltain laivaston telakalle, mistä se palasi saattuetehtäviin lokakuussa. Alus valittiin joulukuussa muutettavaksi pitkän matkan saattajaksi.[1]
Tammikuussa 1943 alus siirrettiin muutostöitä varten Devonportin telakalle, mistä se poistui koejoihin toukokuussa ja koulutukseen Tobermoryyn. Alus palasi Atlantin saattueiden suojaksi kesäkuussa 1. brittiläiseen saattajaryhmään.[1]
Alus määrättiin Sisilian maihinnousuun ja se lähti 1. heinäkuuta Clydestä saattueen KMF19 mukana Välimerelle. Alus erkani 9. heinäkuuta saattueesta liittyäkseen maihinnousun itäisen tukiryhmän saattajaryhmä V:hen. Operaatiosta vapauduttuaan alus suojasi ryhmän mukana Välimeren ja Atlantin saattueita.[1]
Alus upotti 25. elokuuta HMS Wallflowerin kanssa sukellusveneen U-523. Alus vapautui saattuetehtävistä Gibraltarilla ja se matkasi 23. marraskuuta saattueen MKS31G mukana Gibraltarilta Liverpooliin, jonne se saapui 12. joulukuuta. Alus liittyi ryhmäänsä jatkaen Atlantin saattueiden suojaamista.[1]
Alus upotti 17. tammikuuta 1944 sukellusveneen U-305. Alus määrättiin helmikuussa suojaamaan HMS Chaseriä, joka suojasi saattuetta JW57 Kuolan niemimaalle. Tehtävästä vapauduttuaan alus palasi suojaamaan Atlantin saattueita 10. maaliskuuta. Huhtikuussa alus liitettiin Normandian maihinnousun saattajaryhmä 105:een, minkä seurauksena alus siirtyi Kanaaliin valmistautumaan operaatioon.[1]
Operaatio Neptunen päätyttyä 25. kesäkuuta alus jäi Kanaalin alueelle suojaamaan saattueita. Alus upotti 5. heinäkuuta sukellusveneen U-390. Euroopan sotatoimien päätyttyä alus osallistui toukokuussa joukkojen kotiuttamiseen ennen reserviin siirtoaan. Kesäkuussa alus poistettiin palveluksesta ja sen varastot tyhjennettiin.[1]
Alus sijoitettiin poistolistalle ja se myytiin 31. tammikuuta 1946 BISCOlle. Alus hinattiin vuoden lopulla Hughes Bolkowille Blythiin romutettavaksi.[1]
Lähteet
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7 (englanniksi)
- Fairweather, Cliff: Hard Lying - The Story of the "V&W" Class Destroyers and the Men Who Sailed in Them. Chelmsford, UK: Avalon Associates, 2005. ISBN 0-9529440-4-9 (englanniksi)
- Preston, Anthony: V and W class Destroyers 1917-1945. Lontoo, Englanti: MacDonald & Co (Publishers) Ltd, 1971. (englanniksi)
Viitteet
