| HMS Dulverton |
|---|
![]() |
| Aluksen vaiheet |
|---|
| Rakentaja |
Alexander Stephen and Sons, Govan |
| Kölinlasku |
16. heinäkuuta 1940 |
| Laskettu vesille |
1. huhtikuuta 1941 |
| Palveluskäyttöön |
27. syyskuuta 1941 |
| Poistui palveluskäytöstä |
upotettu 13. marraskuuta 1943 |
| Tekniset tiedot |
|---|
| Uppouma |
1 050 t (standardi)
1 490 t (max) |
| Pituus |
85,34 m |
| Leveys |
9,62 m |
| Syväys |
2,51 m |
| Koneteho |
19 000 hv |
| Nopeus |
27 solmua |
| Miehistöä |
168 |
| Aseistus |
|---|
| Aseistus |
6 × QF 4"/L45 Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina
4 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä neliputkisena asennuksena
2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä |
| Infobox OK |
HMS Dulverton (viirinumero L63) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.
Valmistus
Alus tilattiin 4. syyskuuta 1939 osana vuoden 1939 hätäohjelmaa Alexander Stephen and Sonsilta Govanista, missä köli laskettiin 16. heinäkuuta 1940 työnumerolla J1478. Alus laskettiin vesille 1. huhtikuuta 1941 ja valmistui 2. syyskuuta.[1]
Palvelus
Palvelukseen oton jälkeen alus siirrettiin Scapa Flowhun varustettavaksi ja koulutettavaksi. Marraskuussa se määrättiin Välimeren laivastoon, jolloin se aloitti valmistautumisen ulkomaan palvelukseen. Alus liittyi 19. marraskuuta saattueeseen WS12Z Atlantille saattajaksi taistelulaiva HMS Royal Sovereignin ja hävittäjä HMS Southwoldin kanssa. Alus erkani 22. marraskuuta saattueesta mainittujen alusten kanssa siirtyen Freetowniin. Suojausosasto palasi saattueeseen 28. marraskuuta jatkettaessa matkaa Durbaniin, jossa suojausosasto erkani 18. joulukuuta saattueesta. Dulverton jatkoi matkaansa yksinään Aleksandriaan.[1]
1942
Alus liittyi 4. tammikuuta 1942 Aleksandriassa Välimeren laivaston 5. hävittäjälaivueeseen, jonka mukana alus suojasi saattueita, partio Välimerellä sekä tuki Tobrukin varuskunnan puolustusta. Alus liittyi 12. helmikuuta saattueen MW9A suojaksi HMS Beaufortin, HMS Hurworthin ja Southwoldin kanssa (operaatio MF5). Seuraavana päivänä saattueiden MW9A ja MW9B yhdistyttyä jatkoivat ne matkaansa toistuvissa ilmahyökkäyksissä. Alus erkani 14. helmikuuta saattueesta Aleksandriasta matkanneiden saattajien kanssa, minkä jälkeen hävittäjät suojasivat saattueen ME10 paluumatkan Aleksandriaan. Alus saapui seuraavana päivänä Aleksandriaan.[1]
Alus etsi 20. maaliskuuta sukellusveneitä suunnitellun Maltalle matkaavan saattueen reitiltä HMS Avon Valen, Beaufortin, HMS Eridgen, HMS Heythropin, Hurworthin ja Southwoldin kanssa (operaatio MG1). Seuraavana päivänä hävittäjät liittyivät saattueeseen MW10 tankattuaan sitä ennen Tobrukissa. Saattue joutui Italian laivaston raskaiden yksiköiden uhkaamaksi. Maltalta saapuivat risteilijä HMS Penelope ja hävittäjä HMS Legion ennen italialaisten kohtaamista täydentämään saattueen suojaa. Saattueen MW10 jatkettua matkaansa suojanaan risteilijä HMS Carlisle sekä Tobrukista saapuneet hävittäjät se joutui ilmahyökkäyksen sekä italialaisten raskaiden yksiköiden tykkitulen maaliksi.[1]
Risteilijät HMS Cleopatra, HMS Dido, HMS Euryalus ja Penelope sekä risteilijöiden suojana olleet hävittäjät ryhmittyivät saattueen ja Italian laivasto-osaston väliin aloittaen hyökkäyksen. Italian laivaston alusten tutkan puute esti tarkan tulen ja laivasto-osasto vetäytyi hävittäjien laukaistua torpedonsa. Dulverton erkani seuraavana päivänä saattuesta Avon Valen kanssa suojatakseen SS Pampasta ja SS Talabotia saattueen hajaannuttua. Jatkuvista ilmahyökkäyksistä huolimatta alukset pääsivät Maltalle, josta HMS Dulverton aloitti 25. maaliskuuta paluumatkansa Carlislen, Beaufortin, Eridgen ja Hurworthin kanssa. Osasto saapui 28. maaliskuuta Aleksandriaan.[1]
Huhtikuusta alkaen alus tuki 5. hävittäjälaivueen mukana Tobrukin taistelua kuljettamalla täydennyksiä sekä tulittaen piirittäjiä, kunnes se määrättiin kesäkuussa seuraavaan Maltan avustamisoperaatioon. Alus lähti 11. kesäkuuta Port Saidista neljän kauppa-aluksen muodostaman saattueen MW11C suojana (operaatio Rembrandt), jonka tehtävänä oli toimia operaatio Harpoonin harhautuksena. Saattue joutui seuraavana päivänä ilmahyökkäykseen, jolloin rahtialus SS City of Coventry vaurioitui eikä kyennyt jatkamaan saattueen mukana.[1]
Saattue aloitti 13. kesäkuuta paluumatkan Aleksandriaan, jolloin Dulverton' erkani siitä tankatakseen ja liittyäkseen Aleksandriasta saapuvaan saattueeseen MW11B. Seuraavana päivänä saattue joutui voimakkaan ilmahyökkäyksen maaliksi sekä Italian laivaston pinta-alusten uhkaamaksi, jolloin alukset vaihtoivat kurssia. Saattue palautti 15. kesäkuuta suunnan kohti Maltaa joutuen uudelleen ilmahyökkäykseen. Saattue määrättiin palaamaan Aleksandriaan, jonne alus saapui saattueen mukana 16. kesäkuuta.[1]
Alus tulitti 12. heinäkuuta Mersa Matruhia Välimeren laivaston yksiköiden mukana. Alus suojasi 19. heinäkuuta risteilijä osastoa tulitettaessa Mersa Matruhia. Alus liittyi 12. elokuuta kolmen rahtialuksen muodostamaan saattueeseen MW12 operaatiossa MG3, joka oli operaatio Pedestalin harhautussaattue. Alus palasi seuraavana päivänä saattueen mukana Port Saidiin.[1]
Alus määrättiin syyskuussa Tobrukin maihinnousuun operaatio Agreementiin. Se suojasi 12. syyskuuta risteilijä Coventryä HMS Belvoirin, HMS Croomen ja HMS Hursleyn kanssa matkalla Tobrukiin kuljettaen merijalkaväen sotilaita. Alus tulitti maakohteita tukiessaan maihinnousua, jolloin se joutui rannikkotykistön maaliksi. Seuraavana päivänä osaston alukset joutuivat Junkers Ju 87 -syöksypommittajien maaliksi, jolloin Coventry tuhoutui. Dulverton palasi Aleksandriaan Beaufortin ja Hursworthin kanssa.[1]
Lentokoneen havaittua 30. lokakuuta 70 mailia pohjoiseen Niilin suistosta Saksan laivaston sukellusveneen U-559 lähtivät Dulverton, HMS Petard, HMS Pakenham ja Hurworth Aleksandriasta vapauttamaan HMS Echon etsintätehtävästä. Osasto jahtasi sukellusvenettä kymmenen tuntia, jonka jälkeen sukellusvene nousi pintaan yön laskeutuessa. Hävittäjien tykkituli pakotti sukellusveneen antautumaan, jolloin Petardilta lähetetty valtausmiehistö takavarikoi Enigma-laitteen sekä siihen liittyvän dokumentaation. Sukellusvene upposi etsinnän aikana, jolloin kaksi valtausmiehistönjäsentä sai surmansa ja Enigma-laite tuhoutui. Seuraavana päivänä Dulverton saattoi Petardin Haifaan.[1]
Alus liittyi 17. marraskuuta Aleksandriassa Maltalle matkanneeseen saattueeseen MW13, joka oli osa operaatiota MG9 eli Stoneage. Saattue joutui seuraavana päivänä ilmahyökkäykseen, jolloin risteilijä HMS Arethusa vaurioitui pahoin. Alus saapui 20. marraskuuta saattueen mukana Maltalle, josta se lähti vielä samana päivänä paluumatkalle.[1]
Alus lähti 7. joulukuuta kohti Maltaa vastaanottaakseen sieltä saapuvien tyhjien rahtialusten muodostaman saattueen ME11 (operaatio MH2). Se erkani 9. joulukuuta saattueesta liittyäkseen Maltalle matkanneeseen saattueeseen MW15 (operaatio Quadrangle A), joka oli samalla viimeinen Port Saidista Maltalle matkannut saattue.[1]
1943
Vuoden 1943 alun alus oli laivueen mukana itäisellä Välimerellä valvoen meriliikennettä sekä tukien maajoukkojen taistelua, kunnes se siirrettiin huhtikuussa 21. hävittäjälaivueen mukana Maltalle. Alus esti toukokuussa laivueen mukana akselivaltojen joukkojen evakuoimista Bonin niemimaalta Sisiliaan samoin se tulitti Kelebiassa olevia akselivaltojen asemia.[1]
Alus määrättiin kesäkuussa Sisilian maihinnousuun. Se siirtyi heinäkuun alussa Aleksandriaan, josta alus lähti 3. heinäkuuta saattueen MWS36 mukana. Alus erkani 7. heinäkuuta saattueesta matkaten Benghaziin, jossa se liittyi saattueeseen MWF36 suojaten matkan sillanpäähän. Alus saapui 10. heinäkuuta Bark Westiin, jossa se erkani saattueesta aloittaen maihinnousun tukemisen tykkitulella, antaen ilmasuojaa sekä estäen sukellusveneiden pääsyn alueelle. Alus osallistui Sisilian maihinnousuun, kunnes se määrättiin elokuussa laivueen mukana osallistumaan Salernon maihinnousuun.[1]
Alus siirtyi syyskuun alussa Tripoliin, josta se lähti 6. syyskuuta saattueen TSF1 suojana merelle. Alus erkani 9. syyskuuta saattueesta liittyen laivueen mukana Task Force 85:een tukemaan maihinnousua tykkitulella sekä suojaamaan maihinnousualuetta. Aluksen vapauduttua operaatiosta se matkasi Aleksandriaan.[1]
Alus liittyi Aleksandriassa 5. hävittäjälaivueeseen, jonka laivueenjohtajaksi se määrättiin. Alus etsi 10. lokakuuta tuloksetta Lerokselle saksalaisjoukkoja kuljettaneita aluksia. Alus tulitti 22. lokakuuta Levithaa ja se kuljetti 27. lokakuuta joukkoja ja materiaalia Lerokselle.[1]
Alukseen osui 13. marraskuuta Leroksen edustalla Dornier Do 217 -koneesta laukaistu Hs293-liitopommi, jolloin aluksen kannen etuosan rakenteet tuhoutuivat. Belvoir pelasti alukselta 109 eloonjäänyttä. Aluksen pelastamisen oltua mahdotonta se päätettiin upottaa. Aluksella sai surmansa 77 miehistönjäsentä mukaan lukien aluksenpäällikkö.[1]
Lähteet
- English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Viitteet
| Tyyppi I | |
|---|
| Tyyppi II | |
|---|
| Tyyppi III | |
|---|
| Tyyppi IV | |
|---|
