Pelaajaurallaan Bubník edusti Tšekkoslovakian jääkiekkomaajoukkuetta 25 ottelussa. Hän oli mukana muun muassa voittamassa olympiahopeaa Sankt Moritzissa 1948 ja maailmanmestaruuden vuonna 1949. Vuonna 1950 Bubník pidätettiin maanpetoksesta epäiltynä ja tuomittiin 14 vuodeksi vankeuteen. Bubník vapautettiin vankilasta alkuvuodesta 1955, minkä jälkeen hän jatkoi pelaajauraansa vuoteen 1962 asti.[2]
Valmennusura
Bubníkista tuli vuonna 1966 Suomen jääkiekkomaajoukkueen kolmas ulkomaalaisvalmentaja. Hän toi suomalaiseen kiekkoiluun uuden ajattelutavan painottaessaan yksilönratkaisuja. Bubnik oli määrätietoinen ja luova valmentaja. Hänen aikakautenaan Suomi voitti ensimmäisen kerran suuren jääkiekkomaan, kun Bubníkin oma kotimaa Tšekkoslovakia kaatui vuoden 1967 MM-kisoissa. Kolmen kautensa aikana Bubník valmensi Suomea 69 ottelussa. Kaudella 1989–1990 hän valmensi II-divisioonan pohjoislohkossa Kuusamon Pallo-Karhuja.
Lähteet
Mennander, Ari; Mennander, Pasi: Leijonien tarina. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6455-3