Glenn Close syntyi yläluokkaiseen perheeseen Connecticutissa. Hänen vanhempansa olivat lääkäri William Close ja Bettine Moore Close. Perheeseen syntyi neljä lasta. Greenwich oli yläluokkainen ja elitistinen yhteisö, mutta Closet eivät osallistuneet tähän elämäntyyliin. Closet liittyivät Moraalisen varustautumisen liikkeeseen, joka lähetti ihmisiä ympäri maailmaa kääntymään uskontoonsa. Glenn oli 13-vuotias, kun perhe muutti Belgian Kongoon levittämään sanaa.[1]
Glenn Close vietti muutaman vuoden nuoruudestansa vuoroin Afrikassa ja vuoroin sveitsiläisissä sisäoppilaitoksissa. Hän kuului myös liikkeen Up with People -kuoroon, joka kiersi neljän vuoden ajan Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Close jätti liikkeen 22-vuotiaana aloittaaksen opintonsa College of William & Maryssä, jossa hänen pääaineensa olivat draama ja antropologia.[1]
Ura
Close muutti collegen jälkeen New Yorkiin, missä hän liittyi vuonna 1974 ystävänsä Meryl Streepin kanssa Phoenix Theatre Companyyn. Close esiintyi ensimmäisen kerran Broadwayllä vuonna 1974 näytelmässä Love for Love. Hän sai monia muitakin teatterirooleja, ja vuonna 1980 hän sai Tony-ehdokkuuden näytelmästä Barnum. Se herätti elokuvaohjaaja George Roy Hillin huomion. Close saikin roolin Hillin elokuvasta Garpin maailma. Rooli toi hänelle myös uran ensimmäisen Oscar-ehdokkuuden.[2]
Close oli 1990-luvun alussa yli 40-vuotias, jolloin monet naisnäyttelijät äitien rooleja. Closekaan ei tältä täysin välttynyt, sillä hän näytteli Hamletin äitiä Gertrudea vuoden 1990 Hamletissa, vaikka oli vain kahdeksan vuotta vanhempi kuin nimiroolissa ollut Mel Gibson. Teatterissa Close 1990-luvun alussa näytteli näytelmässä Death and the Maiden, josta hän sai vuonna 1992 Tony-palkinnon. Toinen Tony tuli roolista musikaalissa Sunset Boulevard (1995), johon Closen valitsi säveltäjä Andrew Lloyd Webber.[1] Samana vuonna hän sai Emmy-palkinnon televisioelokuvasta Kunnian puolesta (1995).[2]
Closen 1990-luvun komediallisempia rooleja olivat Cruella de Vil elokuvassa 101 dalmatialaista ja ensimmäinen nainen Marsha Dale elokuvassa Mars hyökkää! (1996). Hän on esiintynyt toistuvasti myös animaatiosarjassa Simpsonit, jossa hän on ääninäytellyt Homer Simpsonin äitiä Monaa.[1]
Close laajensi 2000-luvulla ohjelmistoansa televisioon, missä hänen ensimmäinen arvostettu roolinsa oli rikossarjan Shield – lain varjolla neljännellä kaudella. Hän otti vuonna 2007 vastaan asianajaja Patty Hewesin roolin sarjasta Damages. Viiden tuotantokauden aikana Close voitti sarjasta Golden Globen ja kaksi Emmy-palkintoa.[1] Golden Golben hän sai myös televisioelokuvasta The Lion in Winter, jossa hän näytteli Eleonoora Akvitanialaista. Valkokankalla Close esiintyi ihanteellisten esikaupungin naisten ryhmänjohtajana elokuvassa Stepfordin naiset (2004) ja hermostuneen morsiamen äitinä elokuvassa Evening (2007).[2]
Closen kuudes Oscar-ehdokkuus tuli elokuvasta Albert Nobbs, jota hän oli myös käsikirjoittamassa. Siinä Close näytteli naista, joka naamioituu mieheksi saadakseen töitä 1800-luvun Irlannissa. Galaksien välisen poliisijoukkojen johtajaa Close näytteli puolestaan tieteisseikkailussa Guardians of the Galaxy (2014).[2] Elokuvassa The Wife (2018) Close puolestaan on kirjailija, jonka teoksesta kaikki kunnia valuu tämän miehelle. Closen roolisuoritus toi hänelle Golden Globen ja seitsemännen Oscar-ehdokkuuden. Kahdeksas ehdokkuus Closelle myönnettiin elokuvasta Hillbilly Elegy (2020).
Glenn Close on ollut naimisissa kolmesti: vuosina 1969–1971 Cabot Waden kanssa, James Marlasin kanssa vuosina 1984–1987 ja vuodesta 2006 lähtien David Shaw’n kanssa. Closella on yksi tytär (s. 1987), vuonna 1991 päättyneestä suhteesta John Starken kanssa. lähde?
.jpg)
