Genovan siirtokunnat olivat sarja Genovan tasavallan kauppapaikkoja Välimerellä ja Mustallamerellä. Osan niistä perustivat tasavallan viranomaiset tukemaan paikallisten kauppiaiden taloutta, kun taas toiset olivat genovalaisten aatelisten läänejä.
Genovan suora laajentuminen alkoi 1200-luvulla Korsikan (Genova liitti Korsikan itseensä vuonna 1284 ja piti saarta 1700-luvulle asti) ja Sardinian valtauksista. Genova pysyi vallitsevana Tyrrhenanmerellä sen jälkeen, kun Genovan laivasto oli voittanut sodan Pisaa vastaan Melorian taistelussa vuonna 1284. Genova alkoi myös perustamaan siirtomaita Ligurian alueelle ja Mustallemerelle 1200-luvun loppua kohden.[2]
Genovan tärkeimpiä kauppakeskuksia itäisellä Välimerellä olivat Chíos ja MytilíniEgeanmerellä ja Caffa, joka oli suurin kaupankäynnin keskus mongolien hallitseman Itä-Euroopan, Keski-Aasian ja Länsi-Euroopan välillä. Muita siirtomaita olivat Cembalo (nykyinen Balaklava), Soldaio (Sudak), Vosporo (Kertš) ja Asovanmerellä sijaitsevat Tana (Azov), Matrega (Taman), Mapa (Anapa), Bata (Novorossijsk) kuin myös Savastopoli (Suhumi) sekä Ukrainan rannikolla sijaitsevat Salmastro ja Moncastro (Bilhorod-Dnistrovskyi).
