Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Erikoista Ridgwayn tapauksessa oli, että tuolloin vielä elossa ollut, kuolemantuomiotaan vangittuna odottanut sarjamurhaaja Ted Bundy avusti vapaaehtoisesti tutkijoita murhaajan kiinnisaamisessa. Hän laati murhaajasta psykologisen profiilin, jossa mainitsi muun muassa, että murhaaja palaa mielellään rikospaikalle. Myös Bundy itse palasi Ridgwayn tavoin murhasarjansa aikana usein jo mädäntyneiden ruumiiden luokse ja harjoitti nekrofiliaa.[1]
Ridgwayn nuorimmat uhrit olivat vain 15 vuoden ikäisiä, ja vanhin oli ehtinyt täyttää 38 vuotta.
Ridgway syntyi Salt Lake Cityssä, Utahissa, Mary Rita Steinmanille ja Thomas Newtonille ja oli keskimmäinen kolmesta lapsesta. Hänet kasvatettiin McMicken Heightsissa, Washingtonin osavaltiossa. Ridgwayn äiti hallitsi taloa ja oli erityisen kontrolloiva keskimmäistä poikaansa kohtaan. Sukulaisten mukaan hän ei ollut koskaan tyytyväinen Garyyn ja huusi jatkuvasti aviomiehelleen. 14-vuotiaana Ridgway kasteli yhä vuoteensa ja hänen äitinsä joutui pesemään hänen sukuelimensä paljain käsin. Ridgway poti intensiivistä himoa ja häpeää äitiään kohtaan, mikä saattoi vaikuttaa hänen kehitykseensä.
Lapsena Ridgwayn älykkyysosamäärä oli 82, mikä merkitsee alhaista älykkyyttä. Tämä näkyi hänen koulumenestyksessään ja peruskoulussa hän jäi kertaalleen luokalleen. Hänen luokkatoverinsa kuvailivat häntä hyväntahtoiseksi, mutta varsin unohdettavaksi persoonaksi. Garyn teinivuodet olivat ongelmallisia, ja hän oli vasta 16-vuotias houkutellessaan ensimmäisen uhrinsa metsään ja puukottaessaan tätä. 16-vuotias uhri selvisi hengissä.[1] Uhrin ja Ridgwayn kertoman mukaan Ridgway oli kävellyt pois nauraen ja sanonut: ”Olen aina miettinyt, millaista olisi tappaa joku.”
Ridgway on ollut kolmesti naimisissa, ja hänellä on yksi poika. Jo ennen sarjamurhaepäilyä hän oli ollut pidätettynä prostituutioon liittyvästä rikoksesta.[1] Pidätyksen jälkeen perhe ja ystävät kuvailivat Ridgwayta ystävälliseksi mutta oudoksi. Hänellä oli pakkomielle prostituoituihin ja hänen suhteensa naisiin oli toimimaton; hänen kahdessa ensimmäisessä avioliitossaan oli ollut uskottomuutta molemmin puolin. Sekä eräs prostituoitu että Ridgwayn toinen vaimo todistivat vuonna 1982, että Ridgway oli pitänyt heitä kuristusotteessa.[1]
Murhat
1980- ja 1990-lukujen aikana Green Riverin tappajan uskotaan murhanneen ainakin 48 uhria lähellä Seattlen ja Tacoman kaupunkeja Washingtonissa. Valtaosa murhista sijoittui kahden ja puolen vuoden pituiselle ajanjaksolle 1980-luvun alussa. Useimmat uhreista olivat prostituoituja tai kotoaan karanneita nuoria, jotka Ridgway noukki kyytiinsä Pacific Highway Southilta. Hän kuristi heidät ja heitti ruumiit Green Riveriin tai sen lähistölle, lukuun ottamatta kahta OregoninPortlandista löydettyä uhria. Useimmiten hän asetteli uhrit rykelmiin ja jätti nämä alastomiksi. Poliiseja hämmentääkseen Ridgway kaatoi paikoille sekalaisia jätteitä, kuten satunnaisille ihmisille kuulunutta purukumia ja tupakkaa. Koska kaikkia uhreja ei löydetty ennen pehmytkudoksen täydellistä hajoamista, neljä heistä on yhä tunnistamatta.
1980-luvun alkupuolella Green Riveriin koottiin erikoisyksikkö tutkimaan tapausta. Yksikön tunnetuimmat jäsenet olivat Robert Keppel ja Dave Reichert, jotka kuulustelivat sarjamurhaaja Ted Bundya vuonna 1984. Heidän haastattelunsa koskivat sekä Green Riverin tapausta, jossa Bundy auttoi heitä, että myös Bundyn omia tunnustuksia hänen selvittämättömistä murhistaan.[1] Mukana oli myös John E. Douglas, joka on kirjoittanut paljon Green Riverin tutkimuksista.
Ridgway pidätettiin vuosina 1982 ja 2001 prostituutioon sekaantumisesta. Vuonna 1983 hänet nimettiin epäillyksi Green Riverin murhista. Ridgway läpäisi valheenpaljastuskokeen vuonna 1984, mutta jäi myöhemmin kiinni vuonna 1987 tehtyjen hius- ja sylkitestien myötä. Myöhemmät DNA-kokeet antoivat oikeuden pidätysmääräykseen.
Ridgway pidätettiin 30. marraskuuta 2001. Tuolloin häntä epäiltiin vasta neljästä murhasta, uhreina Marcia Chapman, Opal Mills, Cynthia Hinds ja Carol Ann Christensen. Myöhemmät tutkimukset yhdistivät hänet vielä kolmeen muuhun; Wendy Coffieldin, Debra Bonnerin ja Debra Estessin murhiin. Ridgway ei vastustanut pidätystä ja paikalla olleiden mukaan hän oli kysynyt: ”mitä autolleni tapahtuu?”lähde?
Tunnustukset ja tuomio
Elokuussa 2003 Ridgway siirrettiin King Countyn vankilasta salaiseen paikkaan. Hänen lakimiehensä suunnittelivat sopimusta, joka säästäisi hänet kuolemantuomiolta, jos Ridgway tunnustaisi kaikki tekemänsä murhat. 5. marraskuuta samana vuonna Ridgway tunnustikin kaikkiaan 48 ensimmäisen asteen murhaa. Sopimuksen mukaan hänen täytyi vielä opastaa tutkijat murhapaikoille ja avustaa heitä muilla lisätiedoilla. Ridgway kertoi murhanneensa kaikki uhrinsa King Countyssa, mutta oli kuljettanut kaksi heistä Portlandiin hämätäkseen poliisia.
18. joulukuuta 2003 Ridgway tuomittiin 48 elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Häntä syytettiin myös todisteiden tuhoamisesta, mikä lisäsi tuomioon 480 vuotta. Julkinen mielipide Ridgwayn tuomiosta on ristiriitainen, sillä oli varsin poikkeuksellista, että 48 ihmistä murhannut henkilö selviää ilman kuolemanrangaistusta osavaltiossa, jossa tuomio on voimassa.
Ridgway tunnusti enemmän murhia kuin kukaan aiempi yhdysvaltalainen sarjamurhaaja. Helmikuussa 2004 piirisyyttäjät alkoivat julkaista nauhoitettuja haastatteluja, joissa Ridgway muuttaa tunnustuksiaan jyrkästi. Haastattelujen mukaan uhreja olisi ehkä kuusikymmentä, jopa sata.
Ridgway suorittaa tuomiotaan Washingtonin osavaltion vankilassa Walla Wallassa.
Uhrit
1982
Wendy Lee Coffield (16), katosi 8. kesäkuuta 1982, löydettiin 15. kesäkuuta 1982
Gisele Ann Lovvorn (19), katosi 17. kesäkuuta 1982, löydettiin 25. syyskuuta 1982
Debra Lynn Bonner (23), katosi 25. kesäkuuta 1982, löydettiin 12. elokuuta 1982
Marcia Fay Chapman (31), katosi 1. elokuuta 1982, löydettiin 15. elokuuta 1982
Opal Charmaine Mills (16), katosi 12. elokuuta 1982, löydettiin 15. elokuuta 1982
Terry Rene Milligan (16), katosi 29. elokuuta 1982, löydettiin 1. huhtikuuta 1984
Mary Bridget Meehan (19), katosi 15. syyskuuta 1982, löydettiin 13. marraskuuta 1983
Debra Lorraine Estes (15), katosi 20. syyskuuta 1982, löydettiin 30. toukokuuta 1988
Linda Jane Rule (16), katosi 26. syyskuuta 1982, löydettiin 31. tammikuuta 1983
Denise Darcel Bush (23), katosi 8. lokakuuta 1982, löydettiin kesäkuussa 1985 ja helmikuussa 1990
Shawnda Leea Summers (17), katosi 9. lokakuuta 1982, löydettiin 11. elokuuta 1983
Shirley Marrie Sherrill (18), katosi 20.–22. lokakuuta 1982, löydettiin kesäkuussa 1985
Colleen Renee Brockman (15), katosi 24. joulukuuta 1982, löydettiin 26. toukokuuta 1984
1983
Alma Ann Smith (18), katosi 3. maaliskuuta 1983, löydettiin 2. huhtikuuta 1984
Delores LaVerne Williams (17), katosi 8.–17. maaliskuuta 1983, löydettiin 31. maaliskuuta 1984
Gail Lynn Matthews (23), katosi 10. huhtikuuta 1983, löydettiin 19. syyskuuta 1983
Andrea M. Childers (19), katosi 14. huhtikuuta 1983, löydettiin 11. lokakuuta 1989
Sandra Kay Gabbert (17), katosi 17. huhtikuuta 1983, löydettiin 1. huhtikuuta 1984
Kimi-Kai Pitsor (16), katosi 16. tai 18. huhtikuuta 1983, löydettiin 14. joulukuuta 1983 ja 30. joulukuuta 1985
Marie M. Malvar (18), katosi 30. huhtikuuta 1983, löydettiin 29. syyskuuta 2003
Carol Ann Christensen (21), katosi 3. toukokuuta 1983, löydettiin 8. toukokuuta 1983
Martina Theresa Authorlee (18), katosi 22. toukokuuta 1983, löydettiin 14. marraskuuta 1984
Cheryl Lee Wims (18), katosi 23. toukokuuta 1983, löydettiin 22. maaliskuuta 1984
Yvonne Shelly Antosh (19), katosi 31. toukokuuta 1983, löydettiin 15. lokakuuta 1983
Carrie A. Rois (15), katosi 31. toukokuuta – 15. kesäkuuta 1983, löydettiin 10. maaliskuuta 1985
Constance Elizabeth Naon (20), katosi 8. kesäkuuta 1983, löydettiin 27. lokakuuta 1983
Kelly Marie Ware (22), katosi 18. heinäkuuta 1983, löydettiin 29. lokakuuta 1983
Tina Marie Thompson (22), katosi 25. heinäkuuta 1983, löydettiin 20. huhtikuuta 1984
April Dawn Buttram (17), katosi 18. elokuuta – 1. syyskuuta 1983, löydettiin 30. elokuuta ja 2. syyskuuta 2003
Debbie May Abernathy (26), katosi 5. syyskuuta 1983, löydettiin 31. maaliskuuta 1984
Tracy Ann Winston (19), katosi 12. syyskuuta 1983, löydettiin 27. maaliskuuta 1986
Maureen Sue Feeney (19), katosi 28. syyskuuta 1983, löydettiin 2. toukokuuta 1986
Mary Sue Bello (25), katosi 11. lokakuuta 1983, löydettiin 12. lokakuuta 1984
Pammy Avent (16), katosi 26. lokakuuta 1983, löydettiin 16. elokuuta 2003
Delise Louise Plager (22), katosi 30. lokakuuta 1983, löydettiin 14. helmikuuta 1984
Kimberly L. Nelson (21), katosi 1. marraskuuta 1983, löydettiin 14. kesäkuuta 1986
Lisa Yates (19), katosi 23. joulukuuta 1983, löydettiin 13. maaliskuuta 1984
Wendy Stephens (14), kuoli toukokuussa 1983, löydettiin 21. maaliskuuta 1984
1984
Mary Exzetta West (16), katosi 6. helmikuuta 1984, löydettiin 8. syyskuuta 1985
Cindy Anne Smith (17), katosi 21. maaliskuuta 1984, löydettiin 27. kesäkuuta 1987
1986
Patricia Michelle Barczak (19), katosi 17. lokakuuta 1986, löydettiin helmikuussa 1993
1987
Roberta Joseph Hayes (21), katosi helmikuussa 1987, löydettiin 11. syyskuuta 1991
1990
Marta Reeves (36), katosi 5. maaliskuuta – 13. huhtikuuta 1990, löydettiin 20. syyskuuta 1990
1998
Patricia Yellowrobe (38), katosi 1998, löydettiin 6. elokuuta 1998
Tuntematon
Tuntematon valkoinen nainen (17–19), löydettiin 22. huhtikuuta 1985
Tuntematon musta nainen (18–28), katosi 1982–1984, löydettiin 30. joulukuuta 1985
Tuntematon valkoinen nainen (14–19), katosi joulukuun 1980 ja tammikuun 1984 välillä, löydettiin 2. tammikuuta 1986
