Astaire on yksi elokuvahistorian menestyneimpiä musikaalitähtiä ja tanssijoita. Hän toi 1930-luvulla elokuviin omanlaisensa spontaanisti elegantin tavan tanssia ja laulaa. Astairen musikaalit tanssiparinsa Ginger Rogersin kanssa tarjosivat 1930-luvun suuren laman aikana ihmisille romanttisen ja hilpeän paon todellisuudesta.[2]
Fred Astaire syntyi Frederic ja Ann Austerlitzin perheeseen Omahassa vuonna 1899. Hänen isänsä työskenteli panimoalalla. Ann halusi pojastaan ja tämän isosiskosta Adelesta viihdetaiteilijoita, joten hän laittoi lapset New Wayburnin kouluun New Yorkiin. Siellä he oppivat tanssimaan ja esiintyivät vaudevillessa jo kahdeksanvuotiaina.[2]
Vaihdettuaan sukunimensä Astaireksi Fred ja Adele alkoivat esiintyä teatterin lavalla, kuten näytelmässä Over the Top (1917). Seuraavalla vuosikymmenellä he saivat menestystä niin Broadwaylla kuin Lontoossakin, kun he lauloivat ja tanssivat muun muassa Gershwinin musikaalissa Lady Be Good (1924) sekä Dietzin ja Schwarzin revyyssä The Band Wagon (1931). Mentyään naimisiin Adele Astaire jätti showalan, ja Fred jatkoi omillaan.[2]
Astaire siirtyi Hollywoodiin, missä hän esiintyi aluksi elokuvamusikaaleissa Suurkaupungin tytär (1933) sekä Carioca (1933). Jälkimmäisestä, RKO:n tuottamasta elokuvasta alkoi Astairen ja naisnäyttelijä Ginger Rogersin pitkäaikainen yhteistyö. Kaksikko tähditti 1930-luvun aikana kahdeksaa romanttista tanssi- ja musiikkipainotteista menestyselokuvaa, joista tunnetuimpia ovat Top Hat (1935), Hääkarkuri (1936) ja Saanko luvan? (1937).[2]
Astairen roolihahmot olivat hienostuneita, tyylikkäitä ja hyvinpukeutuneita. Laulajana häntä ei pidetä teknisesti erityisen taitavana, mutta hänellä oli miellyttävä äänensävy, ja aikakauden monet muut laulajat ottivat hänen tyylistään vaikutteita. Astaire kehitti elokuvissaan tanssin kuvaamisen kameratekniikkaa, jotta tanssit saataisiin kuvattua mahdollisimman sujuvasti ilman keskeytyksiä.[2]
Astairen ja Rogersin yhteistyö kesti 1930-luvun loppuun saakka. He esiintyivät sen jälkeen yhdessä vielä kerran, elokuvassa Me tanssimme taas (1949). Astairen elokuvaura jatkui 1940-luvulla menestyksellisesti muiden tanssipartnerien kanssa, kuten Eleanor Powellin kanssa elokuvassa Broadwayn sävel (1940). Astairen muita menestyselokuvia olivat muun muassa Ravintola Vapaa-aika (1942), Sinun kanssasi kahden (1948) ja Iskelmäkaruselli (1953).[2]
Vuonna 1958 Astaire siirtyi televisioon ja esiintyi televisio-ohjelmassa An Evening with Fred Astaire, joka sai yhdeksän Emmy-palkintoa. Sitä seurasi kahtena seuraavina vuosina samanlaiset ohjelmat, jotka myös palkittiin Emmyillä.[2]
1960- ja 1970-luvuilla ikääntyvä Astaire vähensi tanssimista elokuvissaan, mutta tanssi vielä esimerkiksi vuoden 1974 dokumenttielokuvassa That’s EntertainmentGene Kellyn kanssa.[2]
Astaire meni naimisiin heinäkuussa 1933 Phyllis Livingstonen kanssa. Pariskunta sai pojan ja tyttären. Phyllis kuoli vuonna 1955. Astaire meni toisen kerran naimisiin vuonna 1980, Robyn Smithin kanssa.[2]
Filmografia
Fred Astaire ja Ginger Rogers elokuvassa Top Hat (1935).
↑ abcdefghijkGould, Lewis L. (toim. Gorman, Robert F.): ”Fred Astaire”, Great Lives from History: The 20th Century 1901–2000, s. 155–158. Salem Press, 2008. ISBN 978-1-58765-345-2.