Francesco Moser
Francesco Moser
Henkilötiedot
Syntynyt 19. kesäkuuta 1951 (ikä 73) Kansalaisuus
Italia
Pyöräilijä
Joukkue
lopettanut
Laji
maantie
Rooli
ajaja
Ajajatyyppi
klassikoiden erikoismies
Suurimmat voitot
Italian ympäriajo 1984, 23 etappiaRanskan ympäriajo , nuorten kilpailu 1975, 2 etappiaEspanjan ympäriajo , 2 etappiaKatalonian ympäriajo 1978Tirreno-Adriatico 1980, 1981Takaa-ajon maailmanmestaruus 1976Maantieajon maailmanmestaruus 1977Pariisi-Roubaix 1978, 1979, 1980Lombardian ympäriajo 1975, 1978Milano–San Remo 1984Pariisi-Tours 1974La Flèche Wallonne 1977Züri-Metzgete 1977Gent-Wevelgem 1979
Tiedot päivitetty: 10. lokakuuta 2007
Infobox OK
Francesco Moser (s. 19. kesäkuuta 1951 Giovo , Trenton maakunta ) on entinen italialainen maantiepyöräilijä , klassikoiden erikoismies.
Moser menestyi suurkilpailuista parhaiten Pariisi–Roubaix'ssa . Sijoituttuaan toiseksi belgialaisten Roger De Vlaeminckin (vuonna 1974) ja Marc Demeyerin (1976) jälkeen hän voitti Pohjoisen helvetin kolme kertaa peräkkäin: 1978 ja 1979 ennen De Vlaeminckia sekä 1980 ennen ranskalaista Gilbert Duclos-Lassallea . Moser oli lisäksi kolmas vuosina 1981 (Bernard Hinault'n ja De Vlaeminckin jälkeen) sekä 1983 Hennie Kuiperin ja Duclos-Lassallen takana.
Muista pyöräilyn monumenteista Moser voitti Lombardian ympäriajon vuosina 1975 ja 1978 sekä Milano–San Remon 1984. Suurista yhden päivän klassikoista hän voitti lisäksi Pariisi–Toursin 1974, La Flèche Wallonnen ja Züri-Metzgeten 1977 sekä Gent–Wevelgemin 1979.
Moser sijoittui hopealle vuoden 1976 maantieajon MM-kilpailussa Belgian Freddy Maertensin jälkeen. Seuraavana vuonna Moser voitti lajin maailmanmestaruuden ennen saksalaista Dietrich Thurauta . Vuonna 1978 hän oli hopealla Alankomaiden Gerrie Knetemanin jälkeen.
Moser ei ollut parhaimmillaan pitkissä vuoristonousuissa, joten hänen menestyksensä suurissa ympäriajoissa ei ollut yhtä hohdokas kuin klassikoissa. Hän voitti kuitenkin vuoden 1984 Italian ympäriajon ennen Ranskan Laurent Fignonia ja Italian Moreno Argentinia . Moser ratkaisi maglia rosa -paidan itselleen aika-ajoetapeilla. Hän voitti Giro d'Italian pistekilpailun, Maglia ciclaminon vuosina 1976, 1977, 1978 ja 1982.
Moser rikkoi vuonna 1984 Eddy Merckxin 12 vuotta kestäneen tunninajon maailmanennätyksen. Vuonna 1999 hän myönsi käyttäneensä ME-ajossaan veridopingia .
Saavutuksia
Maantieajon MM-kilpailut : 1974 seitsemäs, 1975 yhdestoista, 1976 hopeaa, 1977 kultaa, 1978 hopeaa, 1981 kuudesRatapyöräilyn MM-kilpailut , takaa-ajo: 1976 kultaa, 1979 hopeaaRatapyöräilyn EM-kilpailut, pariajo: 1978 (parina Danny Clark) hopeaa, 1979 (parina René Pijnen) hopeaa
Milano–San Remo : 1975 toinen, 1978 kuudes, 1979 neljäs, 1980 kuudes, 1982 neljäs, 1984 voittoPariisi–Roubaix : 1974 toinen, 1975 viides, 1976 toinen, 1978 voitto, 1979 voitto, 1980 voitto, 1981 kolmas, 1983 kolmas, 1986 kahdeksasLombardian ympäriajo : 1974 seitsemäs, 1975 voitto, 1976 kuudes, 1978 voitto, 1982 kolmas, 1983 viidesFlanderin ympäriajo : 1976 toinen, 1977 kuudes, 1978 seitsemäs, 1980 toinenLiège–Bastogne–Liège : 1978 kolmasGent–Wevelgem : 1978 kolmas, 1979 voittoLa Flèche Wallonne : 1977 voittoZüri-Metzgete : 1975 kolmas, 1976 neljäs, 1977 voitto, 1978 toinen, 1979 toinenPariisi–Tours : 1974 (Tours–Pariisi) voittoAmstel Gold Race : 1978 toinenMilano–Torino : 1980 toinen, 1983 voittoGrand Prix des Nations : 1978 toinen, 1979 toinen, 1980 kolmasItalian maantiepyöräilymestari: 1975, 1979, 1981
Italian ympäriajo :
1973 kokonaiskilpailussa viidestoista, voitto etapilla 4
1974 kokonaiskilpailussa seitsemäs
1976 kokonaiskilpailussa neljäs, piste- ja yhdistelmäkilpailun sekä etappien 4, 7 ja 14 voitto
1977 kokonaiskilpailussa toinen, pistekilpailun voitto
1978 kokonaiskilpailussa kolmas, pistekilpailun sekä etappien 11B, 13, 14 ja 16 voitto
1979 kokonaiskilpailussa toinen, prologin sekä etappien 3 ja 17 voitto
1980 prologin voitto
1981 etapin 14 voitto
1982 kokonaiskilpailussa kahdeksas, pistekilpailun sekä etappien 7 ja 20 voitto
1984 kokonaiskilpailun, prologin sekä etappien 6, 15 ja 22 voitto
1985 kokonaiskilpailussa toinen, prologin sekä etappien 19 ja 22 voitto
1986 kokonaiskilpailussa kolmas, etapin 18 voitto Ranskan ympäriajo :
1975 kokonaiskilpailussa seitsemäs, nuorten kilpailun, prologin ja etapin 7 voitto Espanjan ympäriajo :
1984 kokonaiskilpailussa kymmenes, prologin ja etapin 11 voitto Tirreno–Adriatico :
1974 kokonaiskilpailussa viides
1975 kokonaiskilpailussa neljäs
1976 kokonaiskilpailussa neljäs
1977 kokonaiskilpailussa toinen
1978 kokonaiskilpailussa kolmas
1979 kokonaiskilpailussa viides, prologin voitto
1980 kokonaiskilpailun ja prologin voitto
1981 kokonaiskilpailun ja prologin voitto
1982 kokonaiskilpailussa neljäs
1983 kokonaiskilpailussa kolmas
1986 kokonaiskilpailussa toinen, prologin ja etapin 6 voitto
1987 kokonaiskilpailussa viides Katalonian ympäriajo :
1978 kokonaiskilpailun, prologin sekä etappien 1, 3B ja 7A voitto Dauphiné Libéré :
1975 kokonaiskilpailussa toinen Baskimaan ympäriajo :
1982 kokonaiskilpailussa kolmas, pistekilpailun voitto Saksan ympäriajo :
1979 kokonaiskilpailussa kolmas Belgian ympäriajo :
1980 kokonaiskilpailussa kolmas, pistekilpailun voitto Norjan ympäriajo :
1983 kokonaiskilpailun ja etapin 1 voitto Giro del Trentino :
1980 kokonaiskilpailun, prologin ja etapin 1 voitto
1981 kokonaiskilpailussa toinen
1982 kokonaiskilpailussa toinen
1983 kokonaiskilpailun ja prologin voitto
1987 prologin voitto GP du Midi Libre :
1975 kokonais- ja pistekilpailun sekä etappien 3 ja 4A voitto
1978 prologin ja etapin 3 voitto
1982 kokonaiskilpailussa toinen, pistekilpailun ja etapin 1 voitto Giro di Calabria: 1974 voitto
Giro dell'Emilia : 1974 voitto, 1979 voitto, 1981 toinenGiro di Toscana: 1974 voitto, 1976 voitto, 1977 voitto, 1982 voitto
Giro del Piemonte: 1974 voitto
Giro dell'Umbria: 1974 voitto, 1975 voitto, 1977 voitto, 1981 voitto, 1983 voitto
Giro dell'Appennino: 1976 voitto, 1985 voitto
Giro di Puglia: 1976 voitto
Giro del Lazio : 1977 voitto, 1978 voitto, 1984 voittoGiro del Friuli: 1979 voitto, 1983 voitto
Giro del Veneto : 1979 voittoGiro di Campania: 1982 voitto, 1983 voitto
Giro dell'Etna: 1984 voitto, 1985 voitto, 1986 voitto
Coppa Bernocchi: 1974 voitto
Coppa Placci : 1975 voittoTrofeo Matteotti: 1976 voitto, 1978 voitto
Trofeo Pantalica: 1976 voitto
Tre Valli Varesine : 1976 voitto, 1978 voittoCoppa Agostoni: 1977 voitto, 1981 voitto
Critérium des As: 1977 voitto
Tour de l'Aude: 1978 voitto, 1979 voitto
Coppa Sabatini: 1978 voitto
Nizza–Alassio: 1980 voitto
Tour de Midi-Pyrénées: 1982 voitto
Circuit de l'Aulne: 1982 voitto
Milano–Vignola: 1983 voitto
Tunninajon maailmanennätys: 50,808 km (1984), 51,151 km (1984)
Super Prestige Pernod : 1975 kolmas, 1976 toinen, 1977 kolmas, 1980 kolmas
Kansainväliset Kansalliset
