Vuonna 1903 Młynarski erosi tehtävistään oopperan johdossa. Vuosina 1904–1907 hän johti Varsovan musiikki-instituuttia, jossa oli Zygmunt Noskowskin seuraaja orkesteriluokan johdossa. Młynarski teki esiintymisiä myös vierailijana Ison-Britannian kaupungeissa ja Pietarissa. Hän johti kutsuttuna Lontoon sinfoniaorkesterin konserttisarjan useissa brittikaupungeissa vuonna 1907. Vuosina 1910–1916 Młynarski johti Glasgow’n skottilaista kuoro- ja orkesteriliittoa. Samalla hän jatkoi vierailevia esiintymisiä Lontoossa, Pietarissa, Moskovassa ja Berliinissä. Vuosina 1916–1917 Młynarski johti Bolšoi-teatterin orkesteria, ja vuonna 1918 hän palasi Varsovaan, jossa jatkoi työskentelyään kaupungin filharmonisen orkesterin kanssa. Vuonna 1919 Młynarski nimitettiin Varsovassa konservatorion johtajaksi. Hänen johdollaan opiskelivat muiden muassa Paweł Klecki, Kazimierz Wiłkomirski, Feliks Rybicki, Zbigniew Dymmek and Faustyn Kulczycki.[1]
Vuonna 1931 Młynarski palasi terveytensä heikennyttyä Puolaan. Terveysongelmista huolimatta Młynarski johti Halkan Varsovan suurteatterissa 26. joulukuuta 1931 sekä Varsovan filharmonikkojen konsertteja. Vuosina 1932–1933 hän toimi uudemman kerran oopperajohtajana Varsovassa. Vuonna 1932 Młynarski sai Varsovan kaupungin musiikkipalkinnon elinikäisistä saavutuksista. Samana vuonna hän johti Ludwig van Beethoven -festivaalikonsertin Varsovassa Wilhelm Backhausin kanssa. Vuonna 1934 hänet valittiin Puolan säveltäjäliiton puheenjohtajaksi.[1]
Tuotanto
Młynarskin tuotantoon kuuluu teoksia pienimuotoisista kappaleista pianolle tai pianolle ja viululle suurimuotoisiin orkesteriteoksiin sekä oopperaan.[1]
