MacArthur oli yksi Yhdysvaltain armeijan palkituimmista sotilaista, joka tuli kuuluisaksi toisen maailmansodan aikana Filippiinien menetyksestä ja takaisin valloittamisesta. Hänen uransa päättyi erottamiseen hänen niskoiteltuaan ylipäällikköä vastaan ja uhattuaan ydinaseella Kiinaa.
MacArthur suoritti West Pointin kadettikoulun, erikoiskurssit ja sotakorkeakoulun suurella menestyksellä ja oli ensimmäisessä maailmansodassa Yhdysvaltojen Ranskan-rintaman maineikkaimpia upseereja.[1] Hän kohosi luutnantiksi vuonna 1903 ja prikaatikenraaliksi 1918.[2]
Maailmansotien välinen aika
Maailmansotien välillä MacArthur toimi West Pointin kadettikoulun johtajana sekä Yhdysvaltain armeijan esikuntapäällikkönä (1930–1935).[1] Hän toimi Filippiinien armeijan ylipäällikkönä 1935–1937 ja sai Filippiinien sotamarsalkan arvon vuonna 1936. Hän erosi erimielisyyksien takia armeijasta 1937.[2]
Toinen maailmansota
Kenraali MacArthur tutkii sillanpääasemaa Filippiinien Leyte-saaren rannalla 1944.
MacArthur kutsuttiin takaisin armeijan palvelukseen 1941, kun hänet nimitettiin Yhdysvaltain kaukoidän joukkojen komentajaksi. Seuraavana vuonna hänestä tuli Lounais-Tyynenmeren joukkojen komentaja. MacArthur ylennettiin 1944 armeijakenraaliksi ja valittiin vuonna 1945 koko Tyynenmeren joukkojen ylipäälliköksi.[2]Japanin keisarikunnan antautuessa liittoutuneille vuonna 1945 MacArthurista tuli liittoutuneiden miehitysarmeijan ylipäällikkö.[1]
Korean sota
MacArthur valittiin vuonna 1950 Yhdistyneiden kansakuntien (YK) joukkojen komentajaksi Korean sodassa.[2] Sodan aikana MacArthur siirrettiin sivuun komentajan tehtävistä tottelemattomuudesta Yhdysvaltain presidenttiä Harry S. Trumania kohtaan, mikä sai aikaan kansallisen kiistan.[1] MacArthur kannatti ydinaseen käyttöä Kiinaa vastaan, koska sotaan osallistui miljoona kiinalaista vapaaehtoista Korean demokraattisen kansantasavallan puolella.
MacArthurin erottaminen johtui itse asiassa yksityisestä kirjeestä republikaanien kongressiedustaja Martinille: kirjeessä hän ei suoraan ehdota ydinaseen käyttöä, vain vihjaa siihen. Tarkkaan ottaen kenraali mainitsee kirjeessään:
»Yleensä nämä näkökohdat on ymmärretty hyvin, koska ne noudattavat sovinnaista kaavaa, jonka mukaan voimakeinojen käyttöön vastataan aina kovemman asteisilla voimakeinoilla.»
Tilanteen poliittisen jännityksen vuoksi sekin riitti, kun edustaja vuoti luottamuksellisen kirjeen julkisuuteen. Itse asiassa ydinaseen käyttöä ehdotti juuri tämä edustaja, ja hän vain tukeutui arvostetun kenraalin näennäiseen tukeen.[3]
MacArthur muistetaan yhtenä Yhdysvaltojen historian kiistanalaisimmista henkilöistä. Toisaalta hän oli suuresti ihailtu sotilasstrategiansa ja -taktiikkansa erinomaisuudesta, toisaalta häntä on taas kritisoitu toimistaan, kuten Washingtoniin kerääntyneen 20 000 ensimmäisen maailmansodan sotaveteraanin joukon (Bonus Army) hajottamisesta kyynelkaasullasuuren laman aikaan 1932, sodan johdosta Filippiineillä ja Uudessa-Guineassa sekä Trumanin poliittisesta haastamisesta kylmän sodan aikana.
Lisäksi MacArthuria arvosteltiin hänen egoistisesta asenteestaan.[4] Asenne tuli erityisen selkeästi ilmi allekirjoitettaessa Japanin antautumissopimusta taistelulaiva USS Missourin kannella. MacArthur oli vaatinut paikalle kaksi miestä menneisyydestä: Filippiinien Corregidorin linnoituksen viimeisen komentajan kenraali Jonathan M. Wainwrightin ja Singaporen japanilaisille luovuttaneen brittikenraaliluutnantti Arthur Percivalin, jotka molemmat olivat olleet japanilaisten vankeina. Vankikenraalien nälkiintynyt olemus korostui erityisesti tukevan ja ahavoituneen MacArthurin rinnalla. Paikalla olleet ovat lisäksi sanoneet, että nämä kaksi käyttäytyivät luontevan aristokraattisesti, kun MacArthur puolestaan esiintyi teatraalisen voittajamaisin elkein: muiden kenttäpuvuista poiketen MacArthur oli kokovalkoisessa asepuvussa.[4]
Perintö
Pian MacArthurin kuoleman jälkeen japanilaiset antoivat hänelle lempinimen gaijinshōgun (suom.ulkomaalainen sotilasjohtaja).[4]
