Vuoden 2015 väestönlaskennassa Dohan kunnassa oli 956 457 asukasta, joista 587 055 asui varsinaisessa kaupungissa ja 364 710 Dohan teollisuusalueella.[1]
Doha sijaitsee matalan lahden pohjukassa Persianlahden rannalla Qatarin niemimaan itäosassa. Lahden mataluuden ja koralliriuttojen takia kaupunkiin pääsi vain pienillä aluksilla ennen syväsataman valmistumista.[2]
Kaupunkia on laajennettu täyttämällä merenpohjaa. Mereltä vallatun uuden alueen pinta-ala on 400 hehtaaria ja rantaviivan pituus 30 km. Siellä on jo lentokenttä, ja sinne suunnitellaan 30 000 asukkaan asuinalueita.[3]
Dohassa on kuuminta kesäkuusta elokuuhun, jolloin keskimääräinen päivän ylin lämpötila on yli 40 astetta. Keskimääräinen alin on 15 asteen alapuolella joulukuusta helmikuuhun. Koko vuoden sademäärä on noin 75 mm, sateet ajoittuvat talvipuolelle vuotta.[4]
Doha on ollut korkeintaan pienimuotoinen kylä ennen öljyn löytymistä Qatarista 1900-luvun puolella. Qatar on merkitty Ptolemaioksen 100-luvun karttaan, ja alueella mainitaan myös kaupunki, joka oli kuitenkin todennäköisesti nykyinen Zubarah Qatarin luoteiskärjessä. Seuraavien vuosisatojen historiasta tiedetään suhteellisen vähän. SasanidienPersia hallitsi aluetta 300-luvulta noin vuoteen 640. Sittemmin paikalliset kääntyivät islamin uskoon. Portugali hallitsi Qataria hetkellisesti 1500-luvun aikana ja heitä seurasi Osmanien valtakunta. Useista eri hallitsijoista huolimatta alue oli suhteellisen merkityksetön ulkovalloille. Alueella oli vain muutamia makean veden lähteitä, joita käyttivät paimentolaiset. Rannikolla harjoitettiin jonkin verran kalastusta ja helmien pyyntiä.[5]
Qatarin nykyinen hallitsijasuku al-Thani saapuivat Qatarin alueelle nykyisestä Saudi-Arabiasta 1750-luvulla. He asettuivat ensin Zubarahiin ja siirtyivät 1850-luvulla nykyisen Dohan paikalla olleeseen al-Bidaan. Suuri osa al-Bidasta tuhoutui vuonna 1867 al-Thanien ja Bahrainissa hallinneiden al-Khalifojen välisissä yhteenotoissa. Bahrainin uhka sai al-Thanit tekemään sopimuksen suojeluksesta brittien kanssa vuonna 1868. Vuonna 1872 tehtiin sopimus myös Osmanien valtakunnan kanssa ja Dohaan perustettiin turkkilainen varuskunta. Vuonna 1893 varuskunnan ja qatarilaisten joukkojen välillä käytiin taistelu ja turkkilaiset vetäytyivät lopulta kokonaan vuonna 1913. Vuonna 1916 Qatarista tuli brittien protektoraatti. 1900-luvun alussa Doha oli edelleen pieni ja vuonna 1907 siellä asui vain noin 12 000 henkilöä. Ainoa paikallinen vientituote oli pitkään helmet, joiden tuotantoon 1930-luvun lama iski huomattavasti.[5]
Ensimmäiset öljynetsintäluvat annettiin Qatarissa vuonna 1935 ja ensimmäinen öljylähde löytyi vuonna 1939. Kaupallinen tuotanto aloitettiin kuitenkin vasta vuonna 1949 toisen maailmansodan takia. Qatarin itsenäistyttyä vuonna 1971 Dohasta tuli maan pääkaupunki.[5] Öljyn tuoman vaurauden myötä Dohassa on lukuisia eri rakennusprojekteja[6]. Kaupungissa järjestettiin YK:n ilmastokokous 26. marraskuuta – 7. joulukuuta 2012.[7]
Koulutus
Dohan taivaanrantaa.
Kaikki Qatarin 12 parhaaksi luokiteltua yliopistoa sijaitsevat Dohassa. Niiden joukossa on Qatarin yliopiston lisäksi useita pohjoisamerikkalaisten ja eurooppalaisten yliopistojen etäopiskelulaitoksia, kuten HEC Paris -kauppakorkeakoulun kampus.[8]
Dohan metron ensimmäinen rataosuus avattiin toukokuussa 2019. Tuolloin otettiin käyttöön punaisen radan 13 asemaa. Tällä hetkellä metrossa on 3 linjaa ja 37 asemaa. Linjojen yhteispituus on 76 km. Valmistuessaan metrossa tulee olemaan 100 asemaa. [10]
Dohan syväsatama valmistui 1970-luvulla.[2] Kaupungin kaakkoispuolelle rakennetaan suurta Hamadin satamaa, jonka ensimmäinen vaihe avattiin 2015, ja kokonaisuudessaan projektin pitäisi olla valmis 2020.[11]
Urheilu
Jalkapallo on suosittu urheilulaji, ja Dohassa on useita liigajoukkueita. Kaupungissa on kuusi jalkapallostadionia, joihin mahtuu yli 10 000 katsojaa. Suurin niistä on 25 000 katsojan Al Gharafa.[12]
↑ abcMichael R. T. Dumper ja Bruce E. Stanley: Cities of The Middle East and North Africa, s. 136–138. ABC CLIO, 2007. ISBN 1-57607-919-8. (englanniksi)