Taloustieteen professori ja entinen kristillisdemokraattien jäsen Romano Prodi kokosi laajan Oliivipuukoalition (L'Ulivo), joka voitti vuoden 1996 vaalit. Oliivipuu elvytettiin vuoden 2004 europarlamenttivaaleihin neljän puolueen voimin ja vuoden 2006 vaaleihin, jossa Prodi nousi pääministeriksi. Vasemmistodemokraatit (DS) ja Democrazia è Libertà – La Margherita (DL) pitivät huhtikuussa 2007 viimeisen puoluekokouksensa, jossa hyväksyivät yhdistymisen. Puolueelle valittiin johto jäsenäänestyksessä 14. lokakuuta 2007. Äänestykseen osallistui kolmisen miljoonaa kannattajaa, joista kolme neljäsosaa kannatti puheenjohtajaksi Walter Veltronia.[6] Helmikuussa 2009 Veltroni kuitenkin erosi puolueen hävittyä Sardinian paikallisvaalit.[7]
Demokraattinen puolue
Nykyinen Demokraattinen puolue muodostui 14. lokakuuta 2007 useiden vasemmistolaisten ja keskustalaisten puolueiden yhdistyessä. Demokraattisen puolueen muodostaneet puolueet olivat:
Demokraattinen puolue kärsi pian perustamisensa jälkeen keväällä 2008 vaalitappion Silvio Berlusconin oikeistoblokille. Ylimääräinen puoluekokous valitsi helmikuussa 2009 puoluejohtajaksi äänin 1047–92 Franceschinin. Puoluesihteeriksi valittiin lokakuussa 2009 Pier Luigi Bersani.[8]
Vuoden 2013 parlamenttivaaleissa Demokraattinen puolue sai edustajainhuoneen vaaleissa 25,42 prosenttia äänistä ja senaatin vaaleissa 27,43 prosenttia. Puolue kuului keskusta-vasemmiston liittoumaan, jonka johdossa oli Bersani. Tästä liitoumasta tuli edustajainhuoneen suurin ryhmä ja senaatissa toiseksi suurin.[17][18] Bersani erosi puolueen johdosta, kun kaksi hänen ehdokastaan Italian presidentiksi eivät olleet saaneet puolueen parlamenttiryhmältä riittävää tukea.[19] Presidentiksi valittiin uudestaan puolueen ehdokas Giorgio Napolitano.[20] Myös pääministeri Enrico Letta tuli Demokraattisesta puolueesta, kun puolue muodosti yhteishallituksen Silvio Berlusconin johtaman Vapauden kansa -puolueen kanssa.[21] Toukokuussa 2013 Guglielmo Epifani valittiin "väliaikaiseksi" puoluesihteeriksi.[22] Joulukuussa 2013 Matteo Renzi valittiin puolueen johtajaksi vaalissa, johon saivat osallistua myös muut kuin puolueen jäsenet. Äänestäneitä oli 2,5 miljoonaa ja Renzi sai 68 prosenttia äänistä.[23] Helmikuussa 2014 puolue lopetti tukensa Lettan hallitukselle ja valitsi Renzin pääministeriksi.[24] Demokraattinen puolue liittyi Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen täysjäseneksi 28. helmikuuta 2014.[25]
Joulukuussa 2016 Renzin hallitus erosi, koska hallituksen ehdotus perustuslain muuttamiseksi oli hävinnyt kansanäänestyksessä. Tilalle tuli Demokraattisen puolueen Paolo Gentilonin johtama hallitus.[26] Renzi erosi puoluesihteerin tehtävästä helmikuussa 2017,[27] mutta hänet valittiin tehtävään uudestaan huhtikuussa 2017 äänestyksessä, johon osallistui noin kaksi miljoonaa italialaista. Renzi sai 70 prosenttia äänistä.[28] Puolueen koettua tappion vuoden 2018 vaaleissa Renzi erosi johdosta maaliskuussa 2018.[29] Puoluesihteerin tehtävää hoiti tämän jälkeen Maurizio Martina. Maaliskuussa 2019 puoluesihteeriksi valittiin Nicola Zingaretti äänestyksessä, johon osallistui 1,6 miljoonaa italialaista. Zingaretti sai 67 prosenttia äänistä.[30]
Syyskuussa 2019 sitoutumaton pääministeri Giuseppe Conte muodosti edellisen hallituksensa kaaduttua uuden keskustavasemmistolaisen hallituksen, jossa olivat mukana Viiden tähden liike ja hallitukseen taas noussut Demokraattinen puolue.[31]Mario Draghin johtama kuuden puolueen hallitus tuli valtaan helmikuussa 2021, ja myös tässä hallituksessa Demokraattinen puolue on mukana. Maaliskuussa 2021 Zingaretti erosi tehtävästään, ja hänen tilalleen puoluuenn johtajaksi valittiin Enrico Letta.[32]
Vuoden 2022 parlamenttivaalien jälkeen Demokraattinen puolue joutui oppositioon, ja Letta ilmoitti eroavansa tehtävästään. Maaliskuussa 2023 hänen seuraajakseen valittiin Elly Schlein äänestyksessä, johon osallistui yli miljoona italialaista. Schlein sai 53 prosenttia äänistä.[33]
